Sisältöön      

Lapsiasiavaltuutettu Suomeen

Lapsiasiavaltuutetun viran perustana on YK:n lapsen oikeuksien sopimus (LOS). Sopimus hyväksyttiin Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa vuonna 1989. Suomessa sopimus astui voimaan vuonna 1991.

1990-luvun aikana tehtiin eduskunnassa useita aloitteita lapsiasiavaltuutetusta. Hallitus antoi vuonna 1995 eduskunnalle lapsipoliittisen selonteon (VNS 2/1995 vp). Eduskunta edellytti vastauksessaan, että hallitus huolehtii lasten, nuorten ja lapsiperheiden aseman oikeudenmukaisesta kehittämisestä. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä (StVM 3/1996 vp) tuettiin lapsiasiavaltuutetun viran perustamista.

Ensimmäisenä toimenpiteenä lapsen oikeuksien valvonnan parantamiseksi eduskunta vahvisti 1990-luvun lopulla eduskunnan oikeusasiamiehen voimavaroja. Lapsen oikeudet ovat nykyisin eräs eduskunnan oikeusasiamiehen laillisuusvalvonnan painopistealueista. Oikeusasiamies arvioi lapsen oikeuksien toteutumista vuosittaisissa kertomuksissaan. Oma-aloitteiseen lapsen oikeuksien valvontaan oikeusasiamies on panostamalla tekemällä tarkastuksia alan viranomaistoimintaan.

 
YK:n lapsen oikeuksien komitea

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen täytäntöönpanoa valvoo Genevessä istuva YK:n lapsen oikeuksien komitea. Sopimuksen ratifioineet valtiot raportoivat komitealle viiden vuoden välein lainsäädännöllisistä, oikeudellisista ja hallinnollisista toimistaan, joilla yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia on saatettu täytäntöön. Raporttia käsitellessään komitea kuulee hallituksen edustajia ja kansalaisjärjestöjä. Käsittelyn päätteeksi komitea hyväksyy maakohtaiset päätelmänsä ja suosituksensa.

Suomen toista määräaikaisraporttia koskevissa päätelmissään lokakuussa 2000 YK:n lapsen oikeuksien komitea suositteli, että Suomen tulisi vakavasti harkita itsenäisen kansallisen lapsiasiamiehen viran perustamista. Komitea viittasi muiden Pohjoismaiden myönteisiin kokemuksiin. Lisäksi komitea esitti, että maan hallituksen sisälle muodostettaisiin lapsiasioita käsittelevä taho. Samalla komitea kehotti luomaan mekanismeja eri sekä ministeriöiden keskinäisen että keskushallinnon ja paikallistason viranomaisten välisen yhteistyön koordinoimiseksi.

 
Suomen lapsiasiain toimikunta 2003 - 2004

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 21.3.2003 määräaikaisen Suomen lapsiasiain toimikunnan. Se oli YK:n yleiskokouksen lasten erityisistunnossa hyväksytyn loppuasiakirjan edellyttämä kansallinen lasten asioita edistävä elin. Toimikunnan puheenjohtajana oli kansanedustaja Eva Biaudet.

Toimikunta valmisteli ensimmäisenä työnään esityksen lapsiasiavaltuutetun tehtäväkuvasta sekä lapsi- ja perheasioiden koordinaatiosta. Työ luovutettiin peruspalveluministeri Liisa Hyssälälle 21.6.2004. Myöhemmin toimikunta valmisteli laajan lapsipoliittisen toimintaohjelman "Lapsille sopiva Suomi". Myös tämä ohjelma loi perustaa lapsiasiavaltuutetun työn sisällölle.


Lapsiasiavaltuutetun viran perustaminen

Hallitus antoi vuonna 2002 eduskunnalle selonteon lasten ja nuorten hyvinvoinnista (VNS 4/2002 vp). Selonteosta antamassaan mietinnössä eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta (StVM 23/2002) toisti vaatimuksensa lapsiasiavaltuutetun viran perustamisesta.

Valtuutetun viran perustaminen varmistui, kun tavoite kirjattiin Anneli Jäätteenmäen ja sittemmin Matti Vanhasen hallituksen ohjelmiin (17.4.2003 ja 24.6.2003). Lisäksi lapsi- ja perhepolitiikkaa koskevia kysymyksiä käsitellään erityiskokoonpanossa sosiaalipoliittisessa ministerivaliokunnassa.

Biaudet'n toimikunnan esityksen pohjalta sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteltiin hallituksen esitys eduskunnalle laiksi lapsiasiavaltuutetusta (HE 163/2004 vp). Lain perusteluissa esitellään muiden maiden kokemuksia lapsiasiavaltuutetun toiminnasta. Perusteluissa arvioitiin kahta eri vaihtoehtoa lapsiasiavaltuutetun tehtäviksi. Arvioitavana oli lapsiasiavaltuutettu yhteiskuntapolitiikkaan ennakoivasti vaikuttavana toimijana sekä toisena vaihtoehtona asianajaja- tai asiamiestyyppinen toimintatapa, jossa pyritään turvaamaan yksittäisten lasten oikeuksia ongelmatilanteissa.

Lakiesityksessä esitettiin, että lapsiasiavaltuutettu olisi hallinnosta riippumaton valtakunnallinen ja valtiollinen toimija, joka vaikuttaa yleisellä yhteiskuntapolitiikan ja lainsäädännön tasolla ennakoivasti. Lakiesityksessä arvioitiin, että myös asiamiestyyppiselle yksilötasoiselle lapsen edun ajamiselle olisi Suomessa sinänsä tarvetta. Tätä toimintaa on kuitenkin sekä voimavarojen että toimintamuotojen näkökulmasta vaikea yhdistää saman lapsiasiavaltuutetun tehtäviin. Asiamiestyyppinen toiminta saattaisi edellyttää alueellisia tai paikallisia ratkaisuja.

Lasten oikeuksien toteutumisen valvonta päätettiin lakiesityksessä jättää edelleen eduskunnan oikeusasiamiehen tehtäväksi. Lapsiasiavaltuutetun toiminta sen sijaan painottuu lainvalvonnan sijaan vaikuttamiseen ennalta muun muassa vasta suunnitteilla oleviin lakihankkeisiin tai muihin lapsen asemaa koskeviin uudistuksiin.

Laki lapsiasiavaltuutetusta tuli voimaan 1. syyskuuta 2005. Valtuutettu aloitti toimintansa samana päivänä.


Linkkejä tekstissä mainittuihin asiakirjoihin


Eduskunnan sivuille johtavat linkit vievät etusivulle www.eduskunta.fi. Asiakirjat voi hakea asiakirja-arkistosta tekstissä mainituilla tunnisteilla.