Lapsiasiavaltuutettu

Uusioperheen hoitaminen on vaativa laji. On otettava huomioon paitsi omat tunteet ja toiveet myös omien, puolison ja yhteisten lasten hyvinvointi. On perheitä, joissa rakkautta riittää ja kaikki toimii moitteettomasti. Vastaavasti on perheitä, joissa joko rakkauden puute tai jokin muu seikka luo erilaisia ongelmia.

Yhtenä ongelmana on mm. parisuhteessa elävien puolisoiden vallankäyttö ja tahdon toteutuminen, kun aiemmin yksin eläneet vanhemmat joutuvat keskenään sovittelemaan omia toiveitaan ja ottamaan huomioon toisen puolison mahdollisesti hyvinkin erilaisen elämiskulttuurin.

Lapsen historiaa tulee kunnioittaa uusioperheessä

Erityisen tärkeää uusioperheen arjen sujumisessa on, että heti alusta lähtien otetaan huomioon, että lapsilla on ollut elämää ennen kuin uusiovanhempi tuli mukaan kuvioon. Tätä historiaa tulee kunnioittaa. On hyväksyttävä se, että lapsella on mahdollisesti toinen vanhempi, isovanhemmat ja muut sukulaiset, jotka ovat olleet tiiviissä yhteydessä hänen kanssaan. Tällaisten suhteiden katkaiseminen voi olla lapselle traumaattinen tapahtuma, jonka seuraukset näkyvät vasta vuosien päästä.

Lasta tulisi mielestäni valmistaa muutokseen etukäteen ja pikkuhiljaa sopeuttaen häntä uuteen tilanteeseen ja tutustuttaa uuteen ihmiseen - ihmiseen, johon hänen vanhempansa on rakastunut, mutta, joita tunteita lapsi ei jaa.

Sopeutumiseen vaadittava aika riippuu mm. lapsen temperamentista, kokemuksista ja iästä. Sovittelu kahden kulttuurin välillä tulee tapahtua kaiken aikaa kompromissina, jossa huomioidaan molempien vanhempien lapset sekä heille tutut traditiot.

Lapselle tuttu seura ja jatkuvuus tärkeää

Tärkeä tekijä tällaisessa siirtymävaiheessa on lapsen historiaan liittyvät aiemmat kiintymyssuhteet: ihmiset, joihin hän luottaa ja joille hän voi purkaa tilanteen aiheuttamaa huolta ja pelkoa ja iloakin. Hänen tulee saada olla sellaisten ihmisten seurassa, joiden kanssa hän on siihenkin asti ollut. Jos hänellä on kakkoskoti tai säännöllisiä vierailupaikkoja, nyt niitäkin erityisesti tarvitaan.

Lapselle tulee antaa mahdollisuus viettää aikaansa tällaisissa paikoissa, erossa muutosstressistä ja toisaalta, jotta turvataan jatkuvuus ja luottamus siihen, että tärkeät kontaktit eivät katkea muutosten myötä.

Lapsen omaa mielipidettä tulee kuulla

Lapsi ei ole huonekalu, jota voi siirrellä kodista toiseen noin vain. Uusioperheen aikuiset haluavat viettää aikaansa kahdestaan. Tällöin lapsi helposti unohtuu. Tai he voivat ottaa lapsen mukaan yhteisiin kokemuksiin. Tämä ratkaisu ei kuitenkaan ole kovin toimiva silloin, jos lapsi vierastaa uutta kumppania.

Voiko lasta tällaisissa tilanteissa pakottaa? Intuitiivisesti tuntuu, että yhteistyön edellytykset ovat paremmat, jos lasta kuullaan eikä pakoteta häntä tunteisiin, joita hänellä ei ole tai vaadita kieltämään tunteet, joita hänellä on. Antamalla lapselle aikaa osoitetaan, että häntä kuunnellaan ja kasvatetaan näin kaikenpuolista luottamusta.

Mitä pienemmästä lapsesta on kysymys, sitä merkittävämpi jokainen päivä on.  Siksi on tärkeää, että mahdolliset kriisit ja epäselvyydet hoidetaan nopeasti. Ulkopuolisilla on kuitenkin hyvin rajoittuneet keinot auttaa lasta.

Läheisten viisaudesta tukea muutoksiin

Perhe koetaan yksiköksi, jonka asioihin ei voi puuttua. Parisuhteen alussa kamppaileville voi olla itsetuntoa kolauttava kokemus, jos ulkopuoliset puuttuvat heidän elämäänsä; miten toimia niin, ettei loukkaa kenenkään itsemääräämisoikeutta?

Lasta - ja yleensä hänen vanhempaansakin - lähellä oleville ihmisille tulisikin antaa mahdollisuus toimia lapsen tukena muutostilanteessa. Tällaisten henkilöiden tulee olla sellaisia, jotka lapsi hyväksyy ja joihin hän on kiintynyt. He voisivat jopa viedä lasten asioita eteenpäin keskusteluin ja tapaamisin ja varmistaa perheen ulkopuolisina, että lapsen kokema muutosstressi ei kasva kohtuuttomaksi.

Koska läheisillä, lasta rakastavilla on korvia kuunnella ja sydäntä nähdä, heillä voi olla viisautta tukea uusioperheen ei-yhteisiä lapsia ja heidän vanhempiaan niin, että kukaan ei tunne jäävänsä näkymättömäksi ja jokainen tulee hyväksytyksi omana itsenään tahtoineen ja toiveineen.

Tuula Frisk