Lapsiasiavaltuutettu - Lapsiasiavaltuutetun kannanotto varhaiskasvatuksen ja päivähoidon uudistamiseksi

23.6.2009

(luovutettu varhaiskasvatuksen neuvottelukunnalle 18.5.2009)

Päivähoitolain tilalle laki lapsen varhaisesta hoivasta ja kasvatuksesta

Matti Vanhasen II hallituksen ohjelmaan mukaan päivähoitolaki uudistetaan. Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että uudistustyön perustaksi tulee ottaa YK:n lapsen oikeuksien sopimus (ks. liite). Lapsen etu tulee sen mukaisesti asettaa etusijalle, kun valtio ja kunnat tekevät ratkaisuja lasten päivähoidon kehittämisestä. Tavoitteena tulee olla lapsen hyvän elämän tukeminen yhdenvertaisesti jokaisen lapsen iän ja oman kehitystason mukaisesti. Lapsella on myös oikeus osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi.

Uudistus tulee liittää laajemmin pienten lasten hoivan järjestelyihin eli vanhempainvapaan sekä pienten lasten kotihoidon tuen ja hoitovapaan kehittämiseen. Lain tulee huomioida kunnan pienten lasten ja perheiden palveluiden sekä järjestöjen ja seurakuntien tarjoaman toiminnan kokonaisuus. Uudistus tulee perustaa uusimpaan lapsen varhaisvuosien kehitystä koskevaan tutkimustietoon.

Suomalaisella pienten lasten hoivan ja kasvatuksen kokonaisuudella on monia vahvuuksia. Näitä ovat palveluiden kattavuus, hoivan ja kasvatuksen yhdistäminen, mahdollisuudet alle 3-vuotiaan lapsen hoitoon kotona, perheiden valinnanvapaus ja lapsen kehityksen kannalta hyvä koulun aloitusikä.

Kehitettävää on palveluiden laadun varmistamisessa, yli 3-vuotiaille tarjotun osa-aikaisen kerho- ja leikkitoiminnan lisäämisessä, osa-aikaisessa hoidossa sekä erityisopetuksen ja erityisen tuen mahdollisuuksien epätasa-arvoisessa saatavuudessa eri puolilla maata. Hoivan ja kasvatuksen laadun parantamiseksi tarvitaan henkilöstö/lapsi suhteen ja ryhmäkokojen täsmentämistä, hoitajien vaihtuvuuden vähentämistä sekä hoitopäivän pituuden pitämistä kohtuudessa.

Päivähoitolakiin ei sisälly nyt perustuslain 6 §:n mukaista lapsen oikeutta osallistua ja vaikuttaa oman arkensa ja kehitystasonsa kannalta tärkeisiin asioihin. Tämä tulee uudistuksessa korjata. Myös kodin sekä varhaiskasvatuksen ja -hoivan palveluiden yhteistyötä tulee vahvistaa. Se tukee lapsen äänen kuulumista.

Monimuotoisuutta hoitojärjestelyissä tulee lisätä. Vanhempien osa-aikatyötä ja työviikon lyhentämistä tulee edistää. Avointa päivähoitoa, kerhoja ja leikkitoimintaa tulee järjestää myös pääosin kotona hoidettavien lasten tueksi.

Myös perheiden ongelmiin tulee saada tukea ajoissa kunnan eri ammattiryhmien yhteistyönä.

Laki lasten päivähoidosta tulee uudistaa laiksi lapsen varhaisesta hoivasta ja kasvatuksesta. Julkinen kasvatus ja hoiva tukevat vanhempien ensisijaista kasvatus- ja hoitotehtävää. Hoiva ja kasvatus ovat pienen lapsen elämässä erottamattomia.
Varhaiskasvatuksen ja hoivan palveluiden arjen toiminnan lähtökohtana tulee olla lapsen oikeus tulla nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi. Varhaiskasvatuksen ja hoivan työ perustuu lapsen kunnioitukseen ja arvostukseen, vuorovaikutukseen ja välittämiseen.
Lapsella ja hänen vanhemmillaan tulee olla oikeus osallistua varhaiskasvatuksen ja hoivan palveluiden paikalliseen suunnitteluun ja arviointiin hänen omalle ikä- ja kehitystasolleen sopivalla tavalla. Vanhempien ja päivähoidon tiivis yhteistyö tukee myös lapsen äänen kuulumista.
Osallistumista ja kasvatuskumppanuutta tukee jokaiselle lapselle vanhempien ja hoitajan kanssa yhdessä keskustellen tehtävä varhaiskasvatuksen suunnitelma. Päiväkotien tulee tarjota tiloja myös vanhempien keskinäiselle kokoontumiselle sekä äiti/isä -lapsi ryhmille ja vanhempainyhdistyksille. Järjestöjen ja seurakuntien perhekerho- ja kahvilatoiminta on osa pienten lasten vanhempien tukea kunnassa. Etenkin maahanmuuttajaperheille tulee tiedottaa aktiivisesti lapsen oikeuksista Suomessa.
Lapsen ensimmäisten elinvuosien aikana julkisen vallan tulee tukea lapsen ja vanhemman kiintymyssuhteen vahvistumista. Vanhempainvapaa tulee pidentää vähintään yhteen vuoteen mutta mieluiten 1 ½ vuoteen. Sekä äidin että isän osallistumista lapsen hoitoon ja kasvatukseen tulee kannustaa. Syntymän jälkeisestä vanhempainvapaasta osa voisi olla myös vanhempien yhdessä pidettävää. Osa pidemmästä 1 ½ vuoden vapaasta voisi olla varattu isän käytettäväksi.
Kunnan perhepalveluiden kokonaisuuden (mm. neuvola ja sen perhetyö, varhaiskasvatus ja hoiva) tulee tukea vanhempia ja kotikasvatusta tarjoamalla tietoa, tukea ja kokemusten vaihtoa pienen lapsen hoitoon. Neuvolan perhevalmennusta sekä vertaisryhmiä odottaville äideille ja isille sekä lapsen 1-2 elinvuoden aikana tulee vahvistaa. Neuvolan perhetyön ja lapsiperheiden kotipalvelun tulee viedä tukea kotiin. Varhaiskasvatuksen ja -hoivan palveluiden tulee toimia myös kotona hoidettavien lasten vanhempien kasvatuskumppaneina.
Pienten lasten kotihoidon tukea tulee korottaa vastaamaan vanhempainrahan vähimmäispäivärahan tasoa. Hoitajan palkkaamista kotiin tulee edistää (esim. kunnan tarjoama hoitoraha, valtion verovähennys) etenkin 1 ½ - 3 -vuotiaiden lasten osalta. Perheillä tulee lisäksi olla mahdollisuus saada kotiapua arjen äkillisiin kriiseihin. Kotiapu voi tukea äidin ja isän jaksamista myös silloin kun useita alle 3-vuotiaita sisaruksia hoidetaan kotona.
Alle 3-vuotiaiden lasten päivähoito tulee järjestää mieluiten kodinomaisesti. Ensisijaisena tulee olla perhepäivähoito tai sen luonteiset järjestelyt päiväkodissa. Päiväkodissa lapsella tulee olla mahdollisimman pysyvä omahoitaja ja pieni ryhmä. Kuntien perhepäivähoidon ohjausta tulee vahvistaa ja tehdä perhepäivähoidosta palkkauksellisesti houkuttelevampaa.
Avoimen päiväkodin sekä leikki- ja kerhotoiminnan tarjontaa etenkin 4-5 -vuotiaille lapsille tulee lisätä yhteistyössä kunnan muiden toimijoiden kanssa. Muita toimijoita kunnassa ovat esimerkiksi seurakunta, järjestöt, musiikkiopisto, taidelaitokset, taiteen perusopetus ja kansalaisopisto. Kerho- ja leikkitoiminnan tulee olla myös pääosin kotona hoidettavien lasten oikeus. Jokaisella 4-5-vuotiaalla on mahdollisuus osallistua viikoittain useamman kerran ohjattuun leikki- ja kerhotoimintaan ikäistensä seurassa. Tässä tulee huomioida myös maahanmuuttajalasten ja vanhempien osallistuminen. Esimerkiksi kotona olevan vanhemman kieliopetusta voidaan järjestää samaan yhteyteen.
Kodin ulkopuolisen hoivan ja kasvatuksen laatu ratkaisee sen vaikutukset lapsen hyvinvointiin. Laatuun vaikuttavat henkilöstön määrä lasta kohti, hoidettavan lapsiryhmän koko, henkilökunnan ammattitaito ja henkilöstön pysyvyys sekä hoitopäivän pituus. Henkilöstö/lapsi suhdeluvusta poikkeamisen joustoa tulee vähentää. Ryhmäkoosta tulee antaa kunnille suositukset ja niiden kehittymistä tulee seurata.
Hallintoon, suunnitteluun ja perheiden kanssa tehtävään työhön tulee olla voimavaroja niin, ettei se verota lasten päivittäisen hoivan tarpeita. Mitä pienempien lasten hoivasta ja kasvatuksesta on kyse, sitä tiukemmat kriteerit sille tulee asettaa. Alle 1 ½ vuotiaiden hoidossa tarvitaan yksi aikuinen jo kahta lasta kohden. Huonolaatuisesta kodin ulkopuolisesta hoidosta voi olla lapselle haittaa.
Lasten hoitopäivien tulee pysyä kohtuullisina. Tarpeen mukaan tulee säätää lailla hoitopäivän enimmäispituudesta. Vanhempien osapäivä- ja osaviikkotyötä tukevan hoitorahan tasoa tulee korottaa. Päivähoidon maksuja tulee uudistaa niin, että jokaisessa kunnassa maksut suhteutettaisiin nykyistä paremmin käytettyyn hoitoaikaan. 0 -maksu tulee kuitenkin säilyttää pienituloisimmilla perheillä.
Kunnan tulee suunnitella varhaiskasvatuksen ja hoivan palveluita yhteistyössä vanhempien sekä kunnan muiden toimijoiden kanssa. Vanhemmille tulee antaa tietoa ja ohjausta erilaisten palveluiden käyttöön ja lapsen tarpeiden arviointiin.
Saman työssäkäyntialueen kuntien tulee suunnitella varhaiskasvatuksen ja hoivan palveluita yhteistyössä niin, että lapsen hoitopaikka on mahdollista saada läheltä joko kotia tai vanhemman työpaikkaa.
Varhaiskasvatuksen ja hoivan palveluiden laatua tulee arvioida säännöllisesti kansallisesti, kuntakohtaisesti sekä päiväkoti/toiminnan järjestäjäkohtaisesti. Varhaiskasvatuksen ja hoivan suunnittelua tulee ohjata kansallisesti. Varhaiskasvatuksen ja hoivan suunnitelman perusteet tulee antaa lain nojalla. Valtion tehtävänä on valvoa kuntia varhaiskasvatuksen ja hoivan järjestämisesssä.
Varhaiskasvatuksen ja hoivan palveluiden tulee toimia kiinteässä yhteistyössä ja moniammatillisesti kunnan muiden ehkäisevän lastensuojelun ja lapsiperheiden palveluiden kanssa. Perheillä tulee olla oikeus ja mahdollisuus varhaiseen tukeen.
Perhepalveluita yhteen kokoavaa perhekeskusajattelua tulee vahvistaa. Yhteistyöhön tarvittavia perhepalveluita ovat äitiys, lasten ja perheneuvola, lastensuojelu, lapsiperheiden kotipalvelu, parisuhde- ja perheneuvonta, lastenvalvoja ja terveydenhuolto mukaan lukien suun terveydenhuolto. Perhepalveluista kokonaisuutena tulee tiedottaa perheille.
Perheiden tulee saada tukea ongelmissa mahdollisimman ajoissa (parisuhteen ongelmat, erokiistat, vanhempien päihdeongelmat, mielenterveysongelmat, väkivalta (ml. kuritusväkivalta), liiallinen työnteko). Lasta tulee suojella kaikelta väkivallalta, laiminlyönniltä ja hyväksikäytöltä. Varhaiskasvatuksen henkilöstön valmiuksia tunnistaa lapsen ja perheen ongelmia sekä rohkeutta ottaa niitä puheeksi tulee parantaa.
Varhaiskasvatuksen ja neuvolan tulee toimia kiinteässä yhteistyössä lasten oppimisvaikeuksien ja muun erityisen ja varhaisen tuen tarpeen tunnistamisessa. Kunnan tulee tehdä yhteistyötä alueellisesti ja seutukunnallisesti lasten erityisen tuen palveluiden järjestämisessä varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen erityisen tuen palvelut tulee järjestää alueellisesti yhdenvertaisesti. Tuen ei pidä olla riippuvaista lääketieteellisestä arviosta tai diagnoosista vaan sitä tulee antaa tarpeen mukaan myös kasvatushenkilöstön ja vanhempien arvion perusteella. Varhainen ja erityinen tuki tulee antaa lapsen arkisissa kehitysympäristöissä.
Esiopetuksen ja peruskoulun alkuopetuksen tulee toimia kiinteässä yhteistyössä niin, että se mahdollistaa joustavan pienten lasten koulun aloituksen. Kaikkien lasten osallistumista esiopetukseen tulee edistää.
Vähemmistöryhmään ja alkuperäiskansaan (saamelaiset) kuuluvilla lapsilla tulee olla mahdollisuus tutustua omaan kulttuuriinsa ja kieleensä myös varhaiskasvatuksen ja hoivan palveluissa. Pienille kieliryhmille (romanikieli, inarinsaame, koltansaame) tulee tarjota ns. kielipesätoimintaa kielitaidon elvyttämiseksi. Varhaiskasvatuspalveluita tulee tarjota saamen kielellä tarpeen mukaan koko maassa. Myös muiden vähemmistöryhmiin kuuluvien lasten kaksikielisyyttä tulee tukea aktiivisesti.
Varhaiskasvatuksen ja hoivan palveluissa tulee edistää kaikin tavoin lapsen turvallisuutta. Tilojen tulee olla turvallisia ja terveellisiä. Varhaiskasvatuksen ja hoivan tulee tehdä suunnitelma ja toimia lasten kiusaamisen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi.
Kunnan tulee kartoittaa pienten koululaisten (etenkin 1-2 luokkalaisten) hoitojärjestelyjen tarve koulupäivän ennen ja jälkeen. Kunnan velvollisuutena tulee olla tarvittavan hoidon tai aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestäminen 1-2 luokkalaisille. Se tulee järjestää joko perusopetuksen tai varhaiskasvatuksen ja hoivan palveluiden yhteydessä. Varhaiskasvatuksen ja hoivan palveluissa tulee huomioida etenkin työssä käyvien yksinhuoltajien sekä vuorotyötä tekevien vanhempien alakouluikäisten lasten hoidon tarpeet iltaisin ja viikonloppuisin.

Liite:

YK:n lapsen oikeuksien sopimus antaa yleiset suuntaviivat myös varhaiskasvatuksen ja -hoivan sekä sitä ohjaavan lainsäädännön uudistamiseen. Tällaisia keskeisiä periaatteita ovat seuraavat

lapsia tulee kohdella yhdenvertaisesti riippumatta heidän omista tai vanhempiensa ominaisuuksista tai alkuperästä
vanhemmilla on ensisijainen vastuu lapsen hyvästä elämästä, julkisen vallan tulee tukea heitä heidän tehtävässään
lapsia koskevia päätöksiä tehtäessä on aina ensimmäiseksi otettava huomioon lapsen etu
lapsella on oikeus hyvään elämään omaan tahtiinsa (iän ja kehitystason huomioiminen)
lapsella on oikeus ilmaista vapaasti mielipiteensä kaikissa itseään koskevissa asioissa. Mielipide on otettava huomioon iän ja kehitystason mukaisesti
julkisen vallan tulee turvata tarvittavat päivähoitopalvelut
vammaisen lapsen pitää saada parasta mahdollista hoitoa ja apua joka edistää hänen itseluottamustaan ja osallistumistaan.
koulutuksen tulee kehittää lapsen yksilöllisiä taitoja, ihmisoikeuksien sekä lapsen oma kielen ja kulttuurin kunnioitusta, vastuullista kansalaisuutta, suvaitsevaisuutta, sukupuolten tasa-arvoa ja ympäristön suojelua
vähemmistöryhmään ja alkuperäiskansaan kuuluvalla lapsella on oikeus omaan kulttuuriinsa uskontoonsa ja kieleensä
lapsella on oikeus lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan sekä taide- ja kulttuurielämään tutustumiseen
lasta on suojeltava kaikelta väkivallalta, välinpitämättömältä kohtelulta ja hyväksikäytöltä

Lisätietoa varhaisesta kasvatuksesta ja hoivasta lapsen oikeuksien näkökulmasta:

Unicef Innocenti Centre Report Card 8: The Childcare Transition. November 2008.

http://www.unicef-irc.org/publications/pdf/rc8_eng.pdf