Lapsiasiavaltuutettu

Näkökulmia keskusteluihin iltapäivälehtien kanssa

Iltapäivälehtien lööppejä koskevat yhteydetotot

Kansalaisyhteydenottoja on lapsiasiavaltuutetun toimistoon tullut syys-lokakuun aikana noin 140. Näistä 10 prosenttia on vanhempien yhteydenottoja median lapsille sopimattomista sisällöistä. Näistä yhteydenotoista suurin osa käsittelee iltapäivälehtien lööppejä.

Lööppejä kritisoivissa yhteydenotoissa

• ollaan huolissaan peloista, ahdistuksista ja painajaisista, joita otsikot voivat aiheuttaa pienille lapsille
• arvioidaan otsikoiden lisäävän pienten lasten turvattomuuden tunnetta
• erityisesti mainitaan Ilta-Sanomien otsikko aamiaispöydässä lapsensa surmanneesta isästä
• eniten otsikoissa huolestuttavat eniten väkivaltatapahtumien liian raaka ja yksityiskohtainen kuvaaminen
• mainintoja palautteessa on myös seksiin liittyvistä otsikoista
• vanhemmat toteavat, että he rajaavat lasten liikkumista ja koulureittejä siten, etteivät he joutuisi yllättäin tekemisiin iltapäivälehtien mainosten kanssa, esimerkiksi "emme voi ottaa pieniä, vasta lukemaan oppineita lapsia mukaan kauppaan" tai "olemme valinneet lapselle pidemmän koulureitin niin ettei matkan varrelle osu R-kioskia"

Alan tutkimuksen perusteella voi ongelmasta tehdä seuraavia arvioita:

• väkivaltaa sisältävien mainosten voi arvioida lisäävän pienten, juuri lukemaan oppineiden lasten pelkotiloja, ahdistusta ja keskittymisvaikeuksia
• ne voivat lisätä lasten turvattomuuden tunnetta
• erityisesti on syytä kiinnittää huomiota lööppeihin, jotka kyseenalaistavat lapsen luottamuksen omiin perheenjäseniinsä
• tämä ongelma on otsikoissa, joissa on käytetty lapsen omaan perheen jäseniin viittaavia sanoja kuten "isä" tai "äiti"
• vaikutuksia vähentäisi jo se, että näiden pienille lapsille läheisten ja lähipiiriin samaistuvien käsitteiden käyttöä lööpeissä vältettäisiin

Yhteydet YK:n yleissopimuksen määrittämiin lasten oikeuksiin:

• lasten oikeuksien sopimuksessa turvataan lapsen oikeus tietää tiedotusvälineiden kautta, mitä maailmassa tapahtuu
• samalla on otettava huomioon lapsen ikä ja kehitystaso ja oikeus tulla suojelluksi väkivaltaisilta, yliseksualisoituneilta tai rasistisilta sisällöiltä
• YK:n lasten oikeuksien komitea suositteli uusimmassa raportissaan (30.9.2005), että Suomen valtio kehittäisi projekteja, sopimuksia ja kannustaisi median itsesäätelyä niin että lapsia suojellaan haitalliselta informaatiolta mediassa ja että lasten saatavilla olevan informaation laatua parannetaan

Pohdintaa

On selvää, että journalistinen työ on nopeatahtista, uutisista haetaan poikkeuksia ja erikoisuuksia ja että lehden on myös käytävä kaupaksi. Selvää on myös se, että lasten oikeuksien kannalta suurimmat huolet Suomessa liittyvät siihen, mistä lööpit kertovat eli esimerkiksi lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan.

Toisaalta lasten vanhempien huoli otsikoista ja niiden sopimattomuudesta lapsille voi aiheuttaa myös kuluttajareaktioita. Onko jossain tilanteessa mahdollista, että suurempi määrä perheitä ryhtyisi "boikotoimaan" R-kioskeja tai vaatimaan kauppiailta lehtimainosten siirtämistä esimerkiksi sivummalle? Juuri nyt tilanne ei varmasti ole tätä lähelläkään, mutta mediasisältöjen sopimattomuus lapsille on selvästi kasvava vanhempien huolenaihe.

Esimerkkinä mainittakoon Lastensuojelun Keskusliiton tilaama mielipidetutkimus, jossa kysyttiin vastaajien näkemyksiä siitä, mikä uhkaa lapsen hyvää elämää. Jokainen vastaaja sai nimetä kolme huolenaihetta ennalta annetuista vaihtoehdoista. Ylivoimaisesti uhkaavimmaksi tässä kyselyssä nousi vanhemman päihdeongelma, jonka nimesi yli 60 prosenttia. Lisäksi 39 prosenttia nimesi lasten oman päihteiden käytön pahimmaksi uhkaksi. Lapsiin kohdistuvan väkivallan mainitsi 44 prosenttia. Raaistuneen mediaviihteen mainitsi 15 prosenttia. Merkillepantavaa oli se, että raaistuneen mediaviihteen mainitsevien osuus oli kaksinkertaistunut viime vuodesta. Tämän vaihtoehdon valitsijat ovat taustaltaan muita painottuneemmin hyvin koulutettuja, johtavassa asemassa olevia ja yrittäjiä.

Olisiko mahdollista löytää keinoja, joilla voitaisiin yhdistää journalistisen työn tarpeet ja luonne sekä lastensuojelullinen näkökulma?

Esitän harkittavaksi yhden idean.

Voisiko ajatella, että toimitus hankkisi oman nimikkolapsipsykologin tai vastaavan asiantuntijan, jonka kanssa tehtyjä otsikkovalintoja ja niiden vaikutuksia lapsiin aika ajoin käytäisiin läpi? Asiantuntija voisi tavallaan toimia sparraajana ja testaajana lapsinäkökulmasta ja lisätä näin toimituksen tietoisuutta valintojensa lapsivaikutuksista.

Maria Kaisa Aula

lapsiasiavaltuutettu