YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen perustuva lapsen oikeus osallistua pelkistetään usein oikeudeksi ilmaista mielipiteensä ja tulla kuulluksi. Tämä sopimuksen 12. artiklan mukainen oikeus onkin tärkeä ja sen korostaminen perusteltua, koska lasten ajatusten kuunteleminen ja vakavasti ottaminen on meille aikuisille niin kovin vaikeaa.
Oikeus osallistua ei kuitenkaan tarkoita vain mielipiteenilmaisemisen oikeutta, vaan osallistumiseen liittyvät lisäksi ainakin artiklat 13, 14, 15, 17 ja 31. Osallistumisen perustana on oikeus ajatuksen-, omantunnon ja uskonnonvapauteen sekä tiedon hankkimiseen monilla tavoilla, myös tiedotusvälineitä hyödyntämällä.
Esimerkiksi uskonnonvapaus tarkoittaa osallistumisen näkökulmasta oikeutta osallistua uskonnolliseen toimintaan. Hyvin monimuotoista osallistumista turvaa myös oikeus liittyä yhdistyksiin ja toimia niissä. Samoin oikeus leikkiin, vapaa-aikaan, taide- ja kulttuurielämään ovat osallistumisen oikeuksia, sillä osallistuminen tarkoittaa mukana olemista erilaisessa toiminnassa sekä elämysten vastaanottajana että aktiivisena toimijana.
Aikuisen tehtävänä mahdollistaa
Lapsen oikeus osallistua tarkoittaa siis perustavanlaatuista oikeutta ottaa osaa elämän eri muotoihin omassa toimintaympäristössään, oikeutta hyödyntää sen tarjoamia toimintamahdollisuuksia. Tätä oikeutta ei voi rajoittaa vain sillä perusteella, että lapsi on vielä liian pieni ymmärtämään tai osallistumaan itsenäisesti. Aikuisten tehtävänä on mahdollistaa lasten osallistuminen. Osallistumista voi rajoittaa vain siltä osin kuin rajoittaminen on lapsen edun mukaista.
Lapsen oikeus osallistua tarkoittaa aikuisten velvollisuutta tarjota lapsille monimuotoisia osallistumisen mahdollisuuksia. Tarvitaan rakenteita lasten mielipiteiden kuulemiselle päätöksenteossa ja toimintatapoja, joilla lasten ajatuksia voidaan huomioida palveluiden toteuttamisessa.
Yhtä olennaisia osallistumisen oikeuden kannalta ovat kuitenkin mahdollisuudet osallistua mielekkääseen harrastustoimintaan, ilmaista itseään ja kokea elämyksiä erilaisessa taide- ja kulttuuritoiminnassa ja saada yhteenkuuluvuuden kokemuksia monimuotoisesta yhdessä tekemisestä. Jos nämä mahdollisuudet ovat kokonaan riippuvaisia perheen varallisuudesta tai lapsen asuinpaikasta, ei lapsen oikeus osallistumiseen toteudu.
Toki kaikki eivät voi osallistua huippuseuran juniorijoukkueen jääkiekkotoimintaan, mutta jokaiselle lapselle tulee taata jotain sellaisia mielekkään toiminnan mahdollisuuksia, jotka tarjoavat sisältöä elämään ja onnistumisen kokemuksia, kehittävät erilaisia valmiuksia ja vahvistavat tunnetta johonkin kuulumisesta.
Osallistuminen kasvattaa yhteiselämään
Osallistuminen on lähtökohta lapsen kasvulle toimintakykyiseksi yhteiskunnan jäseneksi. Lapset ovat kansalaisia jo nyt, eivät siis vasta kasvamassa sellaisiksi, mutta toimiminen kansalaisena edellyttää monimuotoisia valmiuksia. Yhteiskunnan jäsenenä elämisen ja toimimisen valmiudet ovat pohjimmiltaan sosiaalisia ja kulttuurisia yhteiselämän ja -toiminnan valmiuksia.
Lapsilla nämä valmiudet ovat kehittymässä, ja ne kehittyvät
erityisesti osallistumisen kautta. Vielä osin kehittymättömät
valmiudet eivät siis ole syy rajoittaa lasten osallistumista, vaan
nimenomaan erilaiseen vuorovaikutukseen ja yhdessä tekemiseen
osallistuminen vahvistaa lapsen yhteiskunnallisten perusvalmiuksien
kehittymistä. Osallistuminen on lapsen oikeus, koska se on
edellytys hänen hyvinvoinnilleen juuri nyt. Lisäksi se on perusta
hänen kasvulleen osallistuvaksi ja vastuulliseksi jäseneksi
yhteiskunnassaan.
YTT Elina Nivala
Ylitarkastaja
Lapsiasiavaltuutetun toimisto
