Lapsiasiavaltuutettu

"Olisin tarvinnut sitä, että joku aikuinen sanoo et mulla on oikeus olla oma itseni, ja on mun tukena"

13.1.2012
Lapsen oikeudet koskevat kaikkia alle 18-vuotiaita. Ketään lasta ei saa syrjiä hänen ominaisuuksiensa, mielipiteidensä tai alkuperänsä vuoksi. (YK:n lapsen oikeuksien sopimus, § 1 ja 2.) Kaikkien lasten tulisi siis olla tasa-arvoisessa asemassa lakien ja yhteiskunnan käytäntöjen edessä.

Tästä huolimatta on yhä lapsiryhmiä, joiden oikeudet hyvään elämään eivät toteudu. Usein ajattelemme tällaisina erityishuomiota kaipaavina ryhminä esimerkiksi vammaisia lapsia tai maahanmuuttajalapsia. Julkisesta keskustelusta on jäänyt pois yksi ryhmä lapsia ja nuoria, joiden oikeuksien toteutumisessa on paljon parantamisen varaa -sukupuolivähemmistöihin kuuluvat lapset ja nuoret.

Sukupuolivähemmistönuorille tärkeitä oikeuksia ovat muun muassa oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, oikeus tietoon, oikeus itsemäärittelyyn, oikeus määrätä ja päättää omasta kehosta, oikeus positiiviseen erityiskohteluun, oikeus seksuaalisuuteen, oikeus mielenterveyspalveluihin, oikeus asialliseen ja asiantuntevaan palveluun sekä lailla turvattuun elämään yhteiskunnan tasavertaisena jäsenenä.

On helppo huomata, että kyseiset oikeudet ovat samassa linjassa YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen kanssa (esim. § 19: Lasta on suojattava kaikelta väkivallalta, välinpitämättömältä kohtelulta ja hyväksikäytöltä). Sukupuolivähemmistölasten ja -nuorten oikeuksien toteutuminen ontuu vielä ja paikoin hyvinkin paljon.

Maailma on järjestetty enemmistön mukaisesti. Joitakin vähemmistöryhmiä on pyritty ottamaan huomioon yhteiskunnan toimintoja suunniteltaessa ja pyrittäessä syrjinnän vähentämiseen. Sukupuolivähemmistöt ovat kuitenkin yhä valtavirrassa melko näkymätön joukko, joiden oikeuksien toteutumista on syytä vahvistaa.

"Koulussa ei todellakaan puhuttu asiasta mitään. Se antoi viestiä, ettei transsukupuolisuudesta saa puhua koska se on niin outoa"

Sukupuolivähemmistönuoret joutuvat kohtaamaan paljon erilaisia sosiaalisia ongelmia ja kaltoinkohtelua, joilta voitaisiin välttyä, mikäli vain nuorten lähipiiri ja yhteiskunta tietäisivät miten kohdata sukupuolen moninaisuutta. Seuraavaksi esitellään näistä ongelmista muutama esimerkki.

Ilmiselvä ongelma aiheen julkituomisessa ja julkisen huolen herättämisessä on tiedon puute. Peruslähtökohtana tiedon tuottamiseen ja jakamiseen on aiheeseen liittyvän käsitteistön vakiinnuttaminen. Käsitteistö elää ja hakee vakiintumistaan. Käsitteet saavat vaikutteita myös kansainvälisistä keskusteluista ja saattavat sekoittua suomenkieleen muodostaen harhaanjohtavia ja sekavia käsitteitä (esim. transgender -sanalla on englanniksi osin eri merkitys kuin miten sitä on Suomessa totuttu käyttämään).

Sukupuolivähemmistöihin kuuluvat transsukupuoliset (transmiehet ja -naiset), transgenderit ja transvestiitit sekä intersukupuoliset. Intersukupuolisuus merkitsee tilaa, jossa henkilön anatomis-fysiologiset ominaisuudet eivät ole selkeästi ja yhtenäisesti miehen tai naisen. Yleisenä ongelmana on sukupuolivähemmistöjen sekoittaminen seksuaalivähemmistöihin, vaikka sukupuolivähemmistöön lukeutuva voi yhtä lailla olla hetero-, homo- tai biseksuaali kuin sukupuoliristiriitaa kokematonkin henkilö. Julkista keskustelua onkin osaltaan hillinnyt myös sukupuoleen liittyvien asioiden seksualisointi. Koulussakin aiheesta keskustellaan yleensä seksuaalivalistuksen yhteydessä ikään kuin seksuaalisuuteen viittaavana asiana.

Yleisesti sukupuolivähemmistöjä koskeva hankaluus on jyrkän dikotominen tapa määritellä sukupuoli mieheksi tai naiseksi. Tämä tulee vastaan esimerkiksi erilaisia lomakkeita täytettäessä ja henkilötietoja kysyttäessä. Usein nuorilla ei ole tietoa siitä, millaisiin papereihin saa laittaa kutsumanimensä ja millaisiin on laitettava syntymänimi - eli milloin sukupuolensa saa määritellä kokemuksellisen sukupuolensa mukaan ja milloin ei.

Nimiasia näkyy myös koulussa: opettajat eivät aina muista kutsua nuorta hänen kokemuksellisen sukupuolensa mukaisella nimellä, mikä voi loukata nuoren identiteettiä. Lisäksi monet tilat ja käytänteet ovat vahvasti sukupuolittuneita (esim. koulujen liikuntatunnit: joukkueet, pukuhuoneet).

Sukupuolen moninaisuus on otettava paremmin huomioon opetuksessa ja nuorille suunnatussa materiaalissa. Kokemukset kertovat, että ilmiöön luodaan puheessa ja materiaaleissa usein toiseuden leima. Avoimuuden puute aiheen käsittelyssä voi aiheuttaa nuorille häpeän tunnetta.

Aiheen käsittelyä hankaloittaa osaltaan ehkä se, että sukupuolivähemmistöihin lukeutuvien määrästä ei ole tarkkoja tietoja olemassa. Arviot eri sukupuolivähemmistöryhmien ilmentyneisyydestä vaihtelevat sadoissa ja tuhansissa. On siis vaikea tietää, kuinka suurta joukkoa tämä aihepiiri koskee ja sen myötä voi olla hankalampi suunnitella tarvittavia vaikuttamiskeinoja oikeuksien toteutumisen parantamiseksi.

"Ihmiset usein olettavat, että sukupuoli määrittyy sen mukaan, mitä sulla on jalkojen välissä"

Olennainen seikka sukupuolivähemmistölasten ja -nuorten aseman kohentamisessa ja oikeuksien paremmassa toteutumisessa on asenteisiin ja mielipideilmastoon vaikuttaminen, johon liittyy myös tiedon lisääminen ja jakaminen. Julkisen keskustelun herättäminen aiheesta on tärkeää, jotta oikeuksien toteutumattomuus saataisiin julkiseksi huolenaiheeksi.

Yleisesti syrjinnästä puhuttaessa on hyvä tuoda esiin myös tämä vähemmistöryhmä muiden ohella. Esimerkiksi koulukiusaamisesta puhuttaessa sukupuolivähemmistöön kuuluvat nuoret kokevat sukupuolivähemmistöjen jäävän vaille huomiota. On myös kokemuksia, että kiusattua itseään saatetaan syyttää kiusaamisesta käytöksensä erilaisuuden takia. Kuitenkin koulutuksen yhtenä tehtävänä on ihmisoikeuksien ja suvaitsevaisuuden kehittäminen (LOS § 29), jolloin kenenkään ei pitäisi joutua kiusatuksi minkään itseensä liittyvän ominaisuuden vuoksi.

Suomessa transihmisen on mahdollista vaihtaa nimensä ja myös henkilötunnuksensa omaksi koettua sukupuolta vastaavaksi, mutta se ei riitä pitkälle, mikäli ei tule myös kohdatuksi tuon koetun sukupuolensa edustajana. Olennaista on niin sanottu läpi meneminen, nähdyksi tuleminen koetun sukupuolensa edustajana. Tärkeää on täten kiinnittää huomiota myös kotikasvatuksessa tapahtuvaan asennekasvatukseen. Lisäksi yhteiskunnan yleinen ilmapiiri on merkittävä tekijä siinä, uskaltaako nuori elää omana itsenään.

Seksuaalivähemmistöjen oikeuksien eteen on tehty paljon työtä ja saatu paitsi asennemuutoksia niin myös konkreettisia tuloksia aikaan (esim. lait). Seuraavana voisi olla sukupuolivähemmistöjen vuoro.

Tekstissä käytetty lähteenä Sukupuolinuorten visio 2020 -vihkoa (kts. http://www.transtukipiste.fi/doc/muumika-2painos-nettiin.pdf) ja Muu, mikä? -keskustelutilaisuuden antia (Helsinki 18.11.2011).

Senni Arponen
Korkeakouluharjoittelija 1.9. – 30.11.2011
Sosiaalityön pääaineopiskelija,
Jyväskylän yliopisto

Suunnittelija (2.1.– 29.2.2012)
Lapsiasiavaltuutetun toimisto