Lapsiasiavaltuutettu

Lapsiasiavaltuutetun lausunto 15.4.2008

Ulkoasiainministeriö
OIK-31 Ihmisoikeustuomioistuin- ja -sopimusasioiden yksikkö
Krista Oinonen


Ulkoasiainministeriön lausuntopyyntö 19.3.2008: yksilövalitusmekanismin perustava valinnainen pöytäkirja YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen

Ulkoasiainministeriön ihmisoikeustuomioistuin ja -sopimusasioiden yksikkö (OIK-31) on pyytänyt lapsiasiavaltuutettua lausumaan alustavan kantansa kansalaisjärjestöjen aloitteesta laatia yksilövalitusmekanismin perustava valinnainen pöytäkirja YK:n yleissopimukseen lapsen oikeuksista. Aloitteen ovat laatineet kansainväliset kansalaisjärjestöt kuten World Vision ja Save the Children.

Esitän asiasta seuraavat alustavat huomiot:

1) Lapsiasiavaltuutettu suhtautuu yksilövalitusmekanismin perustamiseen periaatteessa myönteisesti. Lapsen oikeuksien yleissopimus on määräaikaisraportointia edellyttävistä kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista ainoa, jolta tällainen mekanismi puuttuu. Lapsiasiavaltuutettujen Euroopan verkosto ENOC on puoltanut mekanismin perustamista ja esimerkiksi Venäjän Moskovan alueen lapsiasiavaltuutettu on vedonnut voimakkaasti mekanismin perustamisen puolesta.

2) Mekanismi saattaisi hyvin toimiessaan tuoda lisäarvoa lapsen oikeuksien kohentamiselle maissa, joissa kansalliset ihmisoikeusinstituutiot ovat puutteelliset.   Suomessa omat kansalliset järjestelmät (eduskunnan oikeusasiamies, oikeuskansleri, erityisvaltuutetut, hallinto-oikeudet, lääninhallitukset, sosiaali- ja potilasasiamiehet) lapsen oikeuksien puutteiden esille tuomiseksi ovat kattavat. Uuden kansainvälisen tason mekanismin perustaminen ei todennäköisesti toisi suomalaisen lapsen kannalta lisäetua verrattuna kansallisten järjestelmien käyttämiseen. Lapsen oikeuksien loukkauksia ja ongelmia on tehokkainta ratkoa paikallisesti ja kansallisesti etenkin silloin, kun maan oikeusjärjestelmä ja hallinto toimivat hyvin, kuten Suomessa.

3) Pidän ensiarvoisena sitä, että kehitetään kunkin maan omaa oikeusjärjestelmää, hallintoa ja ihmisoikeuksien kunnioittamista. Tätä tukee lapsen oikeuksien sopimuksen määräaikaisraportteihin perustuva seurantajärjestelmä, joka toimii hyvin ja on laajasti tunnustettu. Kansalaisjärjestöjen sekä lapsiasiavaltuutettujen tuottamissa valtioraportille vaihtoehtoisissa raporteissa on mahdollista tuoda hyvin laajasti esille maan lapsen oikeuksien tilaa. Määräaikaisraportointi kannustaa lapsen oikeuksien tilan parantamiseen myös maissa, joissa ihmisoikeuksien toteutumisen lähtötaso on kohtalaisen hyvä, kuten Suomessa.

4) Korostan, että yksilövalitusmekanismin perustaminen ei saa vähentää määräaikaisraportoinnin merkitystä.  Yksilövalitusten tulee olla määräaikaisraportointia täydentävä sopimuksen täytäntöönpanoa tukeva mekanismi.  Lapsen oikeuksien komitean voimavaroja tulisi olennaisesti lisätä, mikäli yksilövalitusmekanismi otetaan käyttöön.  Komitean toiminta on nyt keskittynyt määräaikaisraporttien tehokkaaseen käsittelyyn. Valitusten käsittely tuomioistuintyyppisesti edellyttää uudenlaisia toimintatapoja ja mahdollisesti vaikuttaisi myös komitean jäsenistön kokoonpanoon.

5) Kansainväliset järjestöt ovat vedonneet erityisesti lasten mahdollisuuteen tehdä yksilövalituksia YK:lle ("...communications procedure for children"). Lapsen oikeuksia kansallisesti edistäville ja valvoville instituutioille tulee ilmeisesti Suomessa hyvin vähän valituksia suoraan lapsilta. Lapsiasiavaltuutetulle tulee vuosittain vain muutama yhteydenotto alaikäisiltä. Yhteydenotot tulevat pääosin vanhemmilta, isovanhemmilta ja lasten kanssa työskenteleviltä. Lapsiasiavaltuutettu on kartoittanut kuntatasolla sosiaalihuollon asiakkaan oikeuksien toteutumista tukevien sosiaaliasiamiesten työtä. Myös heille tulee vain harvoja yhteydenottoja alaikäisiltä vuosittain. Suomessa on tarpeen kyllä informoida lapsia olemassa olevien kotimaisten valitusmekanismien käyttämisen mahdollisuuksista. Tällä olisi enemmän käytännön merkitystä suomalaisille lapsille kuin mahdollisella uudella YK:n  valitusmekanismilla.

Suomalaisten kokemusten perusteella tuntuu siltä, että lasten suoraan tekemät valitukset YK-instituutioille olisivat kovin harvinaisia.  Käytännössä vetoomuksen/valituksen tekijöinä todennäköisesti olisivat vanhemmat/lasten kanssa työskentelevät/asiantuntijat tai järjestöt.

6) Lapsen oikeuksien yleissopimus on sopimuksena hyvin laaja eli se sisältää sekä poliittisia ja kansalaisoikeuksia että taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia. Sopimuksen useat artiklat ovat yleisellä tasolla ja luonteeltaan ohjelmallisia. Yksilövalitusten käsittely ja niiden ratkaiseminen näin laajalta aihealueelta maailmanlaajuisella tasolla on vaativaa. Muut ihmisoikeussopimukset, joista valituksia voidaan tehdä YK-tasolla, ovat sisällöltään kapeampia.  Eräs mahdollisuus ratkaista tätä haastetta olisi, että valitusoikeus koskisi vain osaa lapsen oikeuksien sopimuksen artikloita.   

Johtopäätöksenä totean, että yksilövalitusmekanismin perustamiseen lapsen oikeuksien yleissopimukseen tulee lapsiasiavaltuutetun mielestä edetä hyvin harkiten ja valmistellen asiaa niin, että sen käytännön toteuttamiskelpoisuudesta tarkasti huolehditaan ja eri näkökohtia valmisteluprosessissa tarkasti punnitaan.


Jyväskylässä 15.4.2008


Maria Kaisa Aula
lapsiasiavaltuutettu