Lapsiasiavaltuutettu

Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula:

Suomen valtio on YK-sopimuksessa yli kaksikymmentä vuotta sitten sitoutunut siihen, että lasten syrjintää niin heidän omien kuin heidän vanhempiensakin ominaisuuksien perusteella ehkäistään.  Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on ollut vuodesta 2005 alkaen edistää lapsen oikeuksien toteutumista ja vahvistaa lapsen äänen kuulumista Suomessa yhteistyössä alan muiden toimijoiden kanssa.

Yhteistyömme vähemmistövaltuutetun toimiston kanssa on sujunut erinomaisesti. Lapsiasiavaltuutetun selvitykset ovat lisänneet ymmärrystä etenkin kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien eli romani- ja saamelaislasten arjesta. Lapsinäkökulma on vahvistunut myös vähemmistöryhmien omassa keskuudessa.

Toisaalta lapsiasiavaltuutetun toimisto on saanut vähemmistövaltuutetun selvitysten kautta tietoa yksin tulevien maahanmuuttajalasten arjesta ja palveluista.  Lapsen oikeuksien näkökulmasta yksin tulevat maahanmuuttajalapset ovat suojelun tarpeessa samalla tavalla kuin ilman huoltajan tukea olevat suomalaiset lapset.

Jatkossa yhteistyön tärkeä tavoite, on kehittää kaikkien ihmisoikeusviranomaisten toimintaa lapsiystävälliseen suuntaan.  Yhteiset suosituksemme lasten ja nuorten kokeman syrjinnän vähentämisestä keväällä 2011 olivat hyvä alku.

Erilaisuuden vieroksunta on Suomessa yleistä

Millaisena vähemmistöihin kuuluvat lapset ja nuoret kokevat arkensa? Miten ihonväri, uskonto, syntyperä tai kieli vaikuttavat lasten kohteluun? 

Lapsiasiavaltuutetun toimisto oli yhteistyökumppanina kun Itä-Suomen yliopisto selvitti pari vuotta sitten lasten ja nuorten syrjintäkokemuksia. Maahanmuuttajalapset, romanilapset ja vammaiset lapset kertoivat kohtaavansa usein ennakkoluuloja ja oudoksuntaa. Heitä voidaan ulkonäkönsä, kielensä tai erilaisten tapojensa vuoksi vierastaa ja sulkea porukan ulkopuolelle. Joskus syrjintä voi kärjistyä väkivallaksi ja uhkailuksikin. Vahvimpia syrjintäkokemuksia on sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla nuorilla.

Lapset ja nuoret kohtaavat syrjintää koulussa, kaduilla, harrastuksissa ja netissä - joskus jopa kotonakin. Aina ei ole kyse lasten keskinäisestä syrjinnästä. Myös aikuiset voivat huudella perään ja kummastella. Etenkin romanilapset joutuvat usein epäreilujen yleistysten kohteeksi.

Olen keskustellut asiasta monien lasten ja nuorten ryhmien kanssa. Lapsiasiavaltuutetun toimisto keräsi lasten näkemyksiä koululaisten messuilla Jyväskylässä keväällä 2011. Kaikissa tilanteissa lapset ja nuoret ovat nostaneet Suomessa tärkeimmäksi lapsen oikeudeksi oikeuden olla oma itsensä - vaikka ei olisi samanlainen kuin muut. Erilaisuuden vieroksunta ja samanlaisuuden paine on lasten ja nuorten parissa armoton. Ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden kokemukset lisäävät lasten pahoinvointia.

Romani- ja saamelaislapsista liian vähän tietoa

Lapsiasiavaltuutetun toimisto selvitti vuosina 2008 ja 2009 sekä saamelais- että romanilasten kokemuksia omasta hyvinvoinnistaan ja oikeuksiensa toteutumisesta. Molempien kansallisten vähemmistöryhmien lapset kokivat koulun ohittavan heidän kulttuurinsa "äänettömästi". Saamelaisuudesta tai romanikulttuurista ei kerrota oppikirjoissa eikä koulussa juuri muutoinkaan, vaikka periaatteessa peruskoulun opetussuunnitelman perusteet tätä edellyttävätkin.  

Saamelaisuudesta alkuperäiskansana on ylipäätään vähän tietoa myös aikuisilla. Median ylläpitämät kaavamaiset stereotypiat harmittavat niin romani- kuin saamelaislapsiakin. Saamelaislapset kokevat suuren yleisön saamelaiskuvan vanhentuneeksi.  Tiedon puutteesta seuraa saamelaislasten oikeuksien laiminlyöntiä ja välinpitämättömyyttä.  Saamelaislasten vanhemmat joutuvat usein "taistelemaan" lastensa kielellisistä oikeuksista.

Romanilapset arvioivat, että tiedon puutteen takia heidät voidaan kokea liiankin erilaisiksi. Vähäisestä tiedosta seuraa romanilasten arjessa paljon ennakkoluuloja ja myös kiusaamista. Kynnys ottaa yhteyttä vanhempiin voi koulun puolelta olla liiankin korkea.  Lapsilta voidaan sietää koulussa "alisuorittamista". Koulun ja kodin yhteistyön lisääminen on avainasemassa. Erityisen hyviä kokemuksia on saatu siitä, että koulussa on romanitaustaista henkilökuntaa esimerkiksi kouluavustajana.

Kasvattaja on esimerkki erilaisuuden hyväksymisessä

Vanhemmat ja muut aikuiset kasvattajina antavat lapsille esimerkin yhdenvertaisesta kohtelusta ja erilaisten ihmisten kohtaamisesta. Kyse ei ole yksin vanhempien asiasta: jokainen aikuinen kasvattaa esimerkillään.  Lasten kannalta on suuri merkitys sillä, miten vaikkapa muista kansallisuuksista puhutaan. Puhutaanko ikävästi yleistäen - esimerkiksi "ryssitellen" - vai puhutaanko ihmisistä ja yksilöistä, joilla on sama ihmisarvo kuin kaikilla muillakin.

Aikuisilla on velvollisuus auttaa syrjinnän kohteeksi joutuneita lapsia. Lasten ja nuorten yleinen kokemus on, että aikuiset eivät huomaa syrjintää.  Toisaalta lapset ja nuoret eivät aina luota aikuisten kykyyn ratkaista ongelmatilanteita - eivätkä siksi kerro kokemuksistaan. 

Lapsiasia - ja vähemmistövaltuutetun yhteiset suositukset lasten kokeman syrjinnän vähentämiseksi korostavat kaikkien lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten koulutusta. Sen tulee kehittää ammattilaisten valmiuksia ehkäistä ja havaita syrjintää, puuttua siihen sekä tukea syrjintää kokeneita lapsia ja nuoria. Valmiuksia tarvitaan lapsen ja nuoren kokeman syrjinnän käsittelemiseen yhdessä toisten lasten ja myös aikuisten kanssa.  Lisäksi tarvitaan valmiuksia  aikuisen oman toiminnan mahdollisten syrjivien piirteiden tiedostamiseen.

Viranomaisten toiminta lapsiystävälliseksi

Lapsiasiavaltuutetun tehtävät poikkeavat muista erityisvaltuutetuista. Toimistomme ei käsittele yksittäisen lapsen tai perheen kohtelua tai tilanteita koskevia kanteluita tai valituksia.  Tämä antaa erityisen haasteen muille viranomaisille, joilla on valtuudet ottaa kantaa yksittäistapauksiin. Myös alaikäisillä tulee olla mahdollisuus saada itseensä kohdistunut oikeuden loukkaus käsiteltyä viraomaisissa. Toki yleensä vanhemmat toimivat tällaisissa tilanteissa lasten ja nuorten apuna, mutta aina se ei ole mahdollista.

Yhdenvertaisuutta valvovien ja yleensä ihmisoikeusviranomaisten toimintaa tulee kehittää helpommin lähestyttäväksi lapsille ja nuorille. Tämä tarkoittaa etenkin tiedottamista ihmisoikeus- ja lainvalvonta-asioissa lapsille ja nuorille heille ymmärrettävällä tavalla.

Lasten ja nuorten oikeusturvan parantaminen on lapsiasia valtuutetun lähivuosien työn painopiste. Siksi yhteistyö vähemmistövaltuutetun toimiston kanssa on kannaltamme jatkossakin erittäin tärkeää.

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu