Lapsiasiavaltuutettu

Kirsi Pollarin puheenvuoro NOBAB seminaarissa: "Meidän ja muiden lapset sairaalassa". 25.11.2011 Helsingissä.

Katso diaesitys >>

(DIA 1) Kiitän NOBABia kutsusta tulla esittämään puheenvuoro tähän mielenkiintoiseen ja tärkeän aiheen tiimoille rakennettuun seminaariin. Tässä puheenvuorossani kerron Euroopan neuvoston selvityksestä, jonka tarkoituksena oli lasten ja nuorten mielipiteiden ja kokemusten kautta saada tietoa jäsenmaiden terveydenhuollon lapsiystävällisyydestä. Suomen osalta kyselyn toteutti lapsiasiavaltuutettu.

Työskennellessäni lapsiasiavaltuutetun toimistossa olin erityisen mielelläni mukana toteuttamassa tätä kyselyä, sillä olen peruskoulutukseltani fysioterapeutti ja tehnyt pitkän työuran lasten ja nuorten kuntoutuksen osa-alueella.

En voinut välttyä peilaamasta kyselyssä esiin tulleita lasten kokemuksia terveyden- ja sairaanhoidosta myös omaan työotteeseeni. Jäin miettimään, miten usein me aikuiset oletamme antavamme lapsille mahdollisuuden oikeasti ja aidosti osallistua omassa asiassaan, mutta tosiasiallinen toimintamme onkin jotain muuta.

Lapsen osallistumisen oikeus voi jäädä niin monen, aikuisten mielestä "erityisen tärkeän ja kiireellisen asian" jalkoihin ja lapsen todellinen mahdollisuus saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin typistyy esimerkiksi kuntoutuslausunnossa maininnaksi siitä, että "kuntoutujan mielipidettä oli kysytty".

Kaiken kaikkiaan lasten ja nuorten kokemuksia terveydenhuollosta on tutkittu vähän. Pääasiassa on kysytty vanhempien ja terveydenhuollon ammattilaisten mielipiteitä. Kuitenkin lasten ja nuorten kokemusten esille tuominen on oleellisen tärkeää, sillä aikuisten käsitykset hoidon hyvästä laadusta voivat selkeästi poiketa lasten omista käsityksistä ja mielipiteistä.

(DIA 2) Lapsen oikeus ilmaista mielipiteensä kaikissa itseään koskevissa asioissa ja aikuisten velvollisuus ottaa lapsen näkemykset huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti on säännelty YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen (LOS) 12 artiklassa. Lapsen oikeuksien komitean mukaan sopimusvaltioiden tulisi turvata lapsille sellainen ympäristö ja mahdollisuudet, joissa lapsi voi käyttää tätä oikeuttaan. LOS 12 artikla on määritelty yhdeksi yleissopimuksen neljästä yleisperiaatteesta. (DIA 3). Tämä korostaa sitä, että 12 artikla tulisi ottaa huomioon tulkittaessa ja pantaessa täytäntöön muita yleissopimuksen oikeuksia.

(DIA 4) Lapsen oikeudesta tasa-arvoiseen kohteluun sekä lapsen oikeudesta tulla huomioon otetuksi omine erityisine tarpeineen säännellään myös Suomen perustuslain yhdenvertaisuussäännöksessä (6 §) ja lapsen oikeuksien sopimuksen säännökset on valtavirtaistettu esimerkiksi kansalliseen sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöön.

(DIA 5) Lapsen oikeuksien komitea määrittelee osallistumista siten, että se on lapsen ja aikuisen vuorovaikutusprosessi, joka perustuu lapsen kunnioitukseen ja arvostukseen. Osallistuminen nähdään nimenomaan prosessina, sillä sitä ei tule ymmärtää erillisinä hankkeina vaan jatkuvana toimintana.

Lapsi on paitsi terveydenhuollon asiakas/potilas, myös asiantuntija, jolle kertyy kokemuksia siitä, mikä toimii, mikä ei ja miten asioita voisi hänen omasta näkökulmastaan parantaa.  

Lapsen oikeuksien komitea painottaa, että lapsen osallistumisenoikeus koskee kaikkia lapsia ja lapsiryhmiä, eikä mielipiteiden ilmaisemiselle tai palautteen antamiselle tulisi asettaa ikärajoja. Komitea on korostanut erityisesti pienten lasten sekä erityistä tukea tarvitsevien lasten mielipiteiden huomioimista.

Euroopan neuvoston selvitys terveydenhuollon lapsiystävällisyydestä

(DIA 6) Euroopan neuvosto pyysi keväällä 2011 jäsenmaitaan toteuttamaan kyselyn, jolla selvitetään jäsenmaiden terveydenhuollon lapsiystävällisyyttä. Kyselyllä oli tarkoitus saada tietoa nimenomaan lasten ja nuorten omista mielipiteistä ja kokemuksista terveydenhuollosta.

Asia on ollut merkittävästi esillä Euroopan neuvostossa, jossa lasten oikeuksien ohjelman yhtenä tärkeänä osa-alueena on korostettu lapsiystävällisiä terveydenhuoltopalveluita. Aihe oli myös teemana syyskuun lopulla Lissabonissa järjestetyssä Euroopan neuvoston jäsenmaiden terveysministerikokouksessa, jossa ministerit hyväksyivät julkilausuman lapsiystävällisen terveydenhuollon edistämiseksi.

(DIA 7) Selvitys toteutettiin kyselylomaketutkimuksena. Kyselylomake oli Euroopan neuvoston asiantuntijaryhmän laatima ja se lähetettiin kaiken kaikkiaan 22 selvitykseen osallistuneeseen jäsenvaltioon. Suomen lisäksi selvitykseen osallistuivat Armenia, Itävalta, Bosnia ja Herzegovina, Bulgaria, Englanti, Viro, Ranska, Georgia, Saksa, Kreikka, Irlanti, Italia, Malta, Alankomaat, Puola, Portugali, Romania, Serbia, Slovakia, Slovenia sekä Espanja.

Suomen osalta kyselyn toteutti lapsiasiavaltuutettu yhteistyössä HUS, HYKS Lasten ja nuorten sairaalan sekä Keski-Suomen keskussairaalan lastenosaston kanssa.

Suomenkielelle käännetyt kyselylomakkeet toimitettiin sairaaloihin toukokuussa ja kyselyn toteuttamisaika oli kaksi viikkoa. Kyselyn tulokset lähetettiin Euroopan neuvostolle kesäkuun puolivälin tienoilla.

Suomessa kyselyyn vastasi kaiken kaikkiaan 54 lasta ja nuorta, jotka olivat hoidettavina edellä mainittujen sairaaloiden osastolla tai poliklinikan vastaanotolla. Kaiken kaikkiaan Euroopan neuvoston kyselyyn osallistui 2 257 lasta ja nuorta.

Suomen osalta kyselyn toteutusaikataulu oli hyvin tiukka, joka osaltaan vaikutti siihen, että kyselyyn osallistuneiden määrä jäi vaatimattomaksi. Nopea aikataulu myös vaikutti siihen, että kysely päädyttiin toteuttamaan kahdessa erillisesti valitussa lasten ja nuorten terveyden- ja sairaanhoitoon erikoistuneessa yksikössä.

Edellä mainituista syistä Suomen osalta toteutetun kyselyn tuloksia ei voida laajemmin yleistää suomalaiseen terveydenhuoltoon. Vaikka kysely oli Suomen osalta pienimuotoinen, oli kuitenkin mielenkiintoista todeta, että lasten ja nuorten vastaukset olivat paljolti yhteneväisiä aiemmissa tutkimuksissa esitettyjen lasten mielipiteiden kanssa. Tämän kyselyn tulokset tukivat aiemmin esille tuotua käsitystä siitä, mitkä ovat lapsille merkityksellisiä asioita terveydenhuollossa.

Seuraavassa esitän kyselyn Suomen tuloksia sekä niiden rinnalla Euroopan neuvoston selvityksen tuloksia kokonaisuudessaan.

Taustatietoja vastaajista

(DIA 8) Suomessa kyselyyn vastanneista lapsista suurin osa oli alle 10-vuotiaita (33%) ja seuraavaksi eniten kyselyyn olivat vastanneet 10-12-vuotiaat (29%). Euroopan neuvoston selvitykseen vastanneiden ikäjakauma oli erityyppinen: eniten vastanneita oli ikäryhmässä 13-15-vuotiaat (40%) ja seuraavaksi eniten ikäryhmässä 16-18-vuotiaat (33%).

Mielestäni oli hieman yllättävää, että Suomessa kyselyyn vastanneista lapsista 62% oli 12-vuotiaita tai sitä nuorempia, sillä pidin kyselylomakkeen kysymyksiä suhteellisen haastavina pienemmille lapsille.

(DIA 9) Kuitenkin yli puolet (54%) lapsista totesi kyselylomakkeen olleen OK. Vain 4% kuvasi kyselyä vaikeaselkoiseksi ja yksi neljäsosa (24%) vastaajista piti kyselyä liian pitkänä. 

Kyselyn ohjeistuksessa ilmoitettiin, että lapset saivat halutessaan pyytää apua vastaamiseen vanhemmiltaan, muilta aikuisilta tai ystäviltään ja ilmeisesti nuoremmista lapsista moni oli niin tehnytkin. Tämä varmasti mahdollisti ja helpotti pienempien lasten osallistumista kyselyyn. Kyselylomakkeen haastavuuden olivat huomioineet myös vanhemmat, jotka olivat avustaneet lapsiaan vastaamisessa (DIA 10).

Suomen kyselyyn osallistui lähes yhtä monta tyttöä ja poikaa (tyttöjä 49% ja poikia 51%). Tilanne oli samankaltainen myös Euroopan neuvoston selvityksessä (tyttöjä 48% ja poikia 52%).

Kyselylomakkeessa tiedusteltiin, oliko vastaajalla jokin vaiva, joka rajoittaa jokapäiväistä toimintaa. Suomessa kyselyyn vastanneista puolet ilmoitti, että heillä oli tällainen vaiva ja Euroopan neuvoston selvitykseen vastanneista selkeästi suurin osa (85%) ilmoitti, ettei heillä ollut tällaista vaivaa.

Lapsen oikeus saada tietoa hänelle ymmärrettävällä tavalla

(DIA 11) Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että lasten kyky ymmärtää heille suunnattua tietoa vaihtelee paljon lapsen iästä ja kehitystasosta sekä ammattilaisten taidoista riippuen. Tutkimuksissa korostetaan terveydenhuollon ammattilaisten kykyä selittää ja kertoa lapsen hoitoon liittyvät asiat kullekin ikäryhmälle ymmärrettävillä sanoilla ja sopivalla tavalla. Lapsille on myös tärkeää, että terveydenhuollon henkilökunta puhuu suoraan heille, eikä kommunikaatio hoitotilanteissa tapahdu yksinomaan aikuisten välillä.

(DIA 12) Euroopan neuvoston selvityksessä lapsista selkeästi suurin osa eli 81% ilmoitti saaneensa sellaista tietoa hoidosta kuin oli halunnutkin. Suomen kyselyssä lapsista näin totesi 65%. Ero saattaa ainakin osittain johtua siitä, että Suomessa kyselyyn vastanneet olivat nuorempia.

Mielenkiintoista kuitenkin on, että vaikka Suomessa kyselyyn vastanneet olivat iältään nuorempia, heistä kuitenkin selkeästi suurin osa ilmoitti ymmärtäneensä saamansa tiedon (78%). Euroopan neuvoston selvityksessä vastaavaan kysymykseen oli vastannut myöntävästi 82% osallistujista.

Suomalaisista kyselyyn osallistuneista lapsista noin kolme neljäsosaa (74%) ilmoitti tienneensä, mitä terveydenhuoltoyksikössä vastaanoton jälkeen tapahtuu. Euroopan neuvoston selvityksessä vastaavasti ilmoitti vain 63% vastanneista lapsista.

Suomalaisista kyselyyn vastanneista lapsista lähes 90% (87%) koki, että heillä oli ollut mahdollisuus esittää kysymyksiä hoidostaan ja että vastaanotolla oli puhuttu suoraan heille eikä yksistään mukana olleelle aikuiselle (89%). Euroopan neuvoston selvityksessä vastaajista 82% oli kokenut, että heillä oli mahdollisuus esittää kysymyksiä ja 85%, että vastaanotolla oli puhuttu suoraan heille.

Noin puolella sekä Suomen kyselyyn että Euroopan neuvoston selvitykseen vastanneista lapsista oli ollut mahdollisuus olla kahdestaan vastaanotolla terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.

Kyselylomakkeessa tiedusteltiin myös, oliko vastaaja kokenut, että häntä oli kunnioitettu hänen käynnillään terveydenhuoltoyksikössä. Suomalaisista kyselyyn vastanneista lapsista kolme neljäsosaa koki, että heitä oli kunnioitettu ja Euroopan neuvoston selvitykseen vastanneista niin koki 81%.

Suomen kyselyssä tuli selkeästi esille, että lasten kokemukset tiedon ymmärrettävyydestä vahvistuivat siirryttäessä ikäluokittain vanhempiin lapsiin.

Selvästi suurin osa kyselyyn vastanneista suomalaisista lapsista oli kokenut tulleensa kuulluksi, saaneensa ymmärrettävää tietoa sekä kokeneet hoitotapahtuman vuorovaikutuksellisena terveydenhuoltoyksikössä. Se, että myös pienet lapset kokivat voineensa osallistua hoitotapahtumaansa, saattaa osaltaan johtua siitä, että kysely toteutettiin terveydenhuoltoyksiköissä, jotka olivat erikoistuneet lasten terveyden- ja sairaanhoitoon.

Euroopan neuvoston selvitykseen liittyen toteutettiin kyselyn yhteydessä Irlannin lapsiasiavaltuutetun 9-12-vuotiaiden lasten haastattelu- ja keskusteluryhmät, joissa lapset toivat esille, että terveydenhuoltoalan ammattilaiset usein puhuvat liian nopeasti ja käyttävät sanoja ja sanontoja, joita lapset eivät ymmärrä.

Suomen lapsiasiavaltuutettu teki pienimuotoisen kyselyn lasten terveydenhuollon kokemuksista Jyväskylässä ToukoFest -tapahtuman yhteydessä. Suurin osa vastanneista lapsista ilmoitti ymmärtävänsä hyvin sen, mitä terveydenhuoltoalan ammattilaiset heille kertovat. Parantamisen varaa kuitenkin on, sillä lapset kokivat myös, että terveydenhuollon ammattilaiset käyttävät outoja ja hämmentäviä termejä, eivätkä lapset aina ymmärrä, mitä lääketieteellisillä käsitteillä tarkoitetaan.

Lasten osallistumisen oikeuteen terveydenhuollossa liittyvissä tutkimuksissa on tuotu esille, että erityisen vaativaa on välittää tietoa ymmärrettävällä tavalla pienille lapsille. Tutkimuksissa on myös korostettu lapsiystävällisten vuorovaikutuskeinojen kehittämistä ja henkilökunnan kouluttamista.

Lapset arvostavat tärkeäksi

(DIA 13) Sekä Suomen kyselyssä että Euroopan neuvoston selvityksessä lapset arvostivat tärkeäksi terveydenhuollossa, ettei heidän tarvitse pelätä eikä heitä satu. Lapset myös arvostivat tärkeäksi sen, että lääkäri puhuu ymmärrettävästi, heillä on mahdollisuus esittää kysymyksiä, tulla kuulluksi ja että hoitotoimenpiteet selitetään heille etukäteen.

Aikaisemmissa tutkimuksissa on korostettu, että vastaanottotilanteissa vallitsevalla tunnelmalla on suuri merkitys sille, uskaltaako lapsi esittää haluamiaan kysymyksiä. Hoitotoimenpiteiden selvittäminen ymmärrettävällä tavalla etukäteen lapselle auttaa lasta valmistautumaan niihin.

(DIA 14) Vaikka lapset kokivat saaneensa osallistua omaan hoitoonsa terveydenhuollon yksiköissä, kuitenkin osa lapsista myös toivoi muutosta. Eniten muutoksen tarvetta suomalaiseen kyselyyn osallistuneet lapset kokivat siinä, että lapsille pitäisi kertoa, mitä sairaalassa tai vastaanotolla heille tapahtuu. Tätä mieltä vastanneista lapsista oli 45%.

Lapsista 37% oli sitä mieltä, että lapsia pitäisi kuunnella enemmän ja 29%:n mielestä lapsille pitäisi puhua enemmän. Suomalaisista lapsista lähes 60% (59%) oli sitä mieltä, että terveydenhuollon ammattilaiset ovat riittävän ystävällisiä.

(DIA 15) Lapsiasiavaltuutetun ToukoFest-tapahtumassa tekemässä kyselyssä lapset pitivät tärkeinä lääkärien ja terveydenhoitajien ominaisuuksina hyvää asiantuntijuutta, kiltteyttä ja ystävällisyyttä. Lapset myös toivat esille, että lasten sanomiset tulee ottaa vakavasti ja terveydenhuoltohenkilökunnan tulee tuoda asiansa esille harkitusti. Myös Suomen kyselyssä lapset toivat esille, että "iloisuus" on tärkeää myös sairaalassa ja eräs 13-15-vuotias poika huomautti erikseen, että "hoitajat eivät saa tiuskia".

Euroopan neuvoston selvityksessä lapset kokivat enemmän muutoksentarpeita terveydenhuollossa ja etenkin se, että lapsille kerrottaisiin tarkemmin, mitä heidän hoidossaan/hoitotoimenpiteissään tulee tapahtumaan, koettiin tärkeäksi (81%).

Suomalaiset lapset mainitsivat vielä erikseen muina muutoksentarpeina, että vanhemmat voisivat olla läsnä sairaalassa myös yöaikaan, sairaalassa olisi parempaa ruokaa, sairaanhoitajat saisivat isompaa palkkaa ja ettei olisi verikokeita.

Vanhemmat mukana sairaalassa ja hoitotoimenpiteissä

(DIA 16) Sekä suomalaisessa kyselyssä että Euroopan neuvoston selvityksessä lapset toivat esille tärkeänä asiana sen, että vanhemmat voisivat olla heidän mukanaan sairaalassa. Suomen kyselyssä kaikki 12-vuotiaat ja sitä nuoremmat lapset olivat sitä mieltä, että vanhempien mukanaolo terveydenhuollon asioissa on heille "tärkeää - erittäin tärkeää". Näin koki neljä viidesosaa kyselyyn vastanneista 13-15-vuotiaista lapsista (79%).

(DIA 17) Suomen kyselyssä (63%) ja Euroopan neuvoston selvityksessä (64%) lapsista hieman yli 60% ilmoitti, etteivät vanhemmat olleet mukana sairaalassa yötä. Niistä lapsista, joiden vanhempi ei ollut mukana yötä, olisi Suomen kyselyssä 41% lapsista ja Euroopan neuvoston selvityksessä 34% lapsista halunnut heidät mukaan yöksi.

Tämän kysymyksen osalta näkyy erityisesti vastaajien erilainen ikäjakauma Suomen ja koko selvityksen osalta. Suomen kyselyssä tuli ilmi, että alle 10-vuotiaiden lasten vanhemmat olivat eniten yötä lapsensa kanssa sairaalassa (58%) ja niistä alle 10-vuotiaista, joiden isä tai äiti ei ollut mukana, toivoi 80%, että näin olisi ollut.

Lastensa hoitotilanteissa vanhemmat olivat olleet mukana vastanneista lapsista lähes 90%:n (88%) mukaan. Vanhemmat olivat 100%:sesti 12-vuotiaiden tai sitä nuorempien lasten hoitotilanteissa ja 82%:sesti 13-15-vuotiden lasten hoitotilanteissa. Euroopan neuvoston selvityksessä 60% lapsista ilmoitti, että vanhemmat olivat olleet mukana hoitotilanteissa. Niistä lapsista, jotka olivat olleet yksin hoitotilanteessa, 44% olisi halunnut vanhemman mukaansa.

Myös Euroopan neuvoston selvityksessä arvioidaan, että erityisesti nuoremmille lapsille vanhempien läsnäolo hoitotoimenpiteissä/sairaalassa olisi tärkeää. Tämä tulee esille Irlannin lapsiasiavaltuutetun haastattelussa, jossa lapset toivat esille, että perheenjäsenen mukanaolo tuo heille turvallisuuden tunnetta. Hoitopaikastaan kauempana asuvat lapset ilmaisivat myös huolensa siitä, että pitkä etäisyys rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan olla perheensä parissa.

Lasten kokemukset sairaalasta fyysisenä ympäristönä

(DIA 18) Lapsilta kysyttiin heidän kokemuksiaan, jotka liittyivät viihtyvyyteen ja sairaalan fyysiseen ympäristöön. Aiemmissa tutkimuksissa on tuotu esille lapsille suunnitellun, turvallisen ja riittävän tilavan ympäristön tärkeää merkitystä.

Mielekäs ajanviete ja tekeminen sairaalassa nousivat selvityksessä lapsille tärkeäksi asiaksi. Suomen kyselyyn vastanneista lapsista 67% ja Euroopan neuvoston kyselyyn vastanneista lapsista 44% oli sitä mieltä, että heille oli sitä riittävästi tarjolla.

Suomen kyselyssä korostui myös ruuan maittavuuden merkitys, sillä aihe esiintyi myös avoimien kysymyksien vastauksissa. Useampi vastaaja oli maininnut hyvän ruuan tärkeäksi asiaksi. Suomen osalta kyselyyn vastanneista lapsista 46%:n ja Euroopan neuvoston selvitykseen vastanneista 52%:n mukaan heille sairaalassa tarjottu ruoka oli hyvää.

Sairaalan huoneiden viihtyisyys jakoi lasten mielipiteitä. Vastanneista suomalaista lapsista noin puolet (49%) ja Euroopan neuvoston selvitykseen vastanneista lapsista 62% oli sitä mieltä, että sairaalan huone oli viihtyisä paikka. Suomalaisista lapsista 67% ja Euroopan neuvoston selvitykseen vastanneista lapsista noin 60% (59%) oli sitä mieltä, että sairaalan sänky oli mukava. Suomen kyselyyn vastanneista lapsista 64% ja Euroopan neuvoston selvitykseen vastanneista 71% oli sitä mieltä, että sängyn ympärillä oli riittävästi tilaa.

Suomalaisista lapsista lähes kaikki (98%) ilmoittivat saaneensa pitää omia tavaroitaan huoneessaan, kun taas Euroopan neuvoston selvitykseen vastanneista lapsista näin ilmoitti 73%.

Suomalaista lapsista (49%) sekä kaikista selvitykseen (47%) vastanneista lapsista noin puolet oli samassa huoneessa toisen lapsipotilaan kanssa. Yksi suomalaiseen kyselyyn vastanneista lapsista toivoi erikseen, että "tulisi samanikäisiä samaan huoneeseen" (tyttö, alle 10 vuotta).

Toisaalta selvityksessä kävi ilmi, että lapset toivoivat myös mahdollisuutta olla omassa huoneessa sairaalassa.

(DIA 19) Euroopan neuvoston selvityksen Irlannin lapsiasiavaltuutetun haastatteluosiossa lapset toivoivat sairaalaympäristöltä konkreettisia ja selkeitä asioita, muun muassa:

• Valoisuutta ja värikkyyttä / parempi tuoksu sairaalassa.
• Paikkoja, joissa rentoutua
• Ei liian ahtaat tilat ja myös mahdollisuus omaan huoneeseen
• Huoneissa ikkunat
• Mukavat ja puhtaat sängyt
• TV (paljon kanavia); DVD:t; tietokoneet ja tietokonepelejä; huone, jossa pääsee internettiin
• Hyvä ruoka
• Mahdollisuus ulkoiluun

(DIA 20) Suomalaisille lapsille mieluisat sairaalakokemukset rakentuivat lasten vastausten perusteella myös hyvästä ruuasta sekä riittävästä ikätasoisesta ajanvietteestä ja tekemisestä. Lapset kaipasivat "kodinmakuista ruokaa", enemmän leluja ja pelejä, sairaalaklovnin vierailuja sekä myös seuraa sairaalassa ollessaan.

Lapset vaikuttajina terveydenhuollossa

(DIA 21) Lapsen oikeuksien komitea edellyttää, että sopimusvaltioiden tulisi tarjota lapsille mahdollisuutta osallistua terveyttään ja kehitystään koskevien palvelujen suunnitteluun esittämällä näkemyksiään ja kertomalla kokemuksistaan. Lapsilta tulisi kysyä heidän mielipidettään muun muassa siitä, millaisia palveluja tarvitaan sekä miten ja missä niitä olisi parasta toteuttaa.

Suomen kyselyyn vastanneista lapsista 41% ja Euroopan neuvoston selvitykseen vastanneista lapsista 47% olivat valmiita vaikuttamaan terveydenhuoltoon omalla lähialueellaan.

(DIA 22) Euroopan neuvoston selvityksessä suosituin vaikuttamiskeino oli keskustella suoraan asioihin liittyvän henkilön kanssa mutta myös "koulun kautta, yhdessä muiden kanssa" oli suosittu vaihtoehto. Suomen kyselyssä lapsista suurin osa haluaisi vaikuttaa muiden, esimerkiksi vanhempien, välityksellä. Koulun kautta sekä internetin kautta halusi Suomen kyselyyn vastanneista lapsista vaikuttaa 23%.

(DIA 23) Suomen kyselyyn vastanneista lapsista lähes kaikki (96%) ja Euroopan neuvoston selvitykseen vastanneista 87% olivat sitä mieltä, että lapsilla on oikeus saada tietoa itseään koskevasta terveydenhuollosta. Suomalaiset vastaajat olivat lähes yksimielisesti (96%) ja Euroopan neuvoston selvitykseen vastaajat 91%:sesti sitä mieltä, että terveydenhuoltoyksiköiden tulee olla lapsiystävällisiä.

Suurin osa lapsista oli sitä mieltä, että terveydenhuollon ammattilaisten tulisi kysyä lasten mielipiteitä. Näin vastasi lähes kolme neljäsosaa (73%) suomalaisista sekä koko selvitykseen (75%) vastanneista lapsista.

Väittämästä "sairaalan johdon tulisi kysyä lasten mielipiteitä terveydenhuollosta" oli samaa mieltä hieman yli puolet (55%) vastanneista suomalaisista lapsista. Kysymys saattoi näyttäytyä lapsille epämääräisenä, eivätkä lapset välttämättä kyenneet hahmottamaan, millaisia kysymyksiä terveydenhuollon johdon tulisi lapsille esittää. Kysymyksen epämääräisyys tuli esille esimerkiksi siinä, että suomalaisista kyselyyn vastaajista lähes 40% (39%) ei osannut määritellä kantaansa.

Kysymys oli ilmeisesti laajemminkin herättänyt ihmetystä, sillä vain noin puolet (54%) Euroopan neuvoston selvitykseen vastanneista lapsista oli samaa mieltä väittämästä ja asiaan mielipidettään ei osannut sanoa suhteellisen suuri osa vastaajista.

(DIA 24) Vaikka lasten kokemukset ja näkemykset ovat tärkeä osa terveydenhuollon laadun kehittämisessä lapsiystävällisempään suuntaan, kyselyssä kävi ilmi, että vain 27% suomalaiseen kyselyyn vastanneista ilmoitti, että heiltä oli kysytty heidän kokemuksistaan sairaala- tai vastaanottokäynnin jälkeen ja vastaajista lähes 40% (39%) toi esille, ettei heiltä oltu tiedusteltu palautetta. Myös Euroopan neuvoston selvityksen raportissa oli kiinnitetty vähäiseen palautteen pyytämiseen huomiota. Euroopan neuvoston selvitykseen vastanneilta lapsilta oli 34%:lta kysytty kokemuksia hoidosta ja vastaajista puolet toi esille, ettei palautetta oltu kysytty.

Lopuksi

Laatua lasten terveydenhuollossa on se, että lapsia ja nuoria tuetaan ja kannustetaan antamaan palautetta hoidostaan ja kokemuksistaan, palautetta kerätään systemaattisesti ja se myös hyödynnetään toiminnan kehittämisessä lapsiystävällisempään suuntaan.

Lapsille mieltä askarruttavat ongelmat sekä ilon ja helpotuksen aiheet eivät selviä yksinomaan aikuisten käsityksistä, vaan ne selviävät lapsia kuulemalla sekä heidän näkemyksensä huomioimalla. Toiminnan kehittämiseen tarvitaan kaikkien toimijoiden kokemusten ja näkemysten hyödyntämistä.

Useissa tutkimuksissa lasten osallisuuden esteenä on todettu olevan lähinnä aikuisten asenteet sekä aikuisten kyvyttömyys tukea lasta mielipiteiden ilmaisijana ja palautteen antajana. Esteenä ovat usein myös terveydenhuollon rakenteelliset tekijät, kuten organisaatioiden monimutkaisuus ja virkavaltaisuus sekä aika- ja henkilöstöresurssit.

Euroopan neuvoston selvityksessä todettiin, että vaikka selvitys sinällään ei tuonut mukanaan erityisiä yllätyksiä, selvitys kuitenkin nosti esille oleellisia kysymyksiä sekä korosti aiheen tärkeyttä ja myös sitä, että lapsilla on oikeus saada tietoa oikeuksistaan myös terveydenhuollossa. Ei riitä, että lasten näkemyksiä kuullaan vaan heitä tulee myös kuunnella: lasten mielipiteet tulee ottaa huomioon ja lasten tulee saada tarvittavaa tukea terveydenhuollon ammattilaisilta osallistumiseensa.

(DIA 25) Lapsen oikeuksien sopimuksen 42 artikla on merkittävä säännös. Säännöksessä edellytetään, että lapsella on oikeus tuntea oikeutensa. Lapsen oikeuksien komitea on tuonut esille huolensa siitä, että sopimuksen tuntemus on Suomessa vielä puutteellista ja lapsen oikeuksien komitea painottaa lapsen oikeuksista tiedottamisen tärkeyttä erityisesti lapsille, lasten vanhemmille ja lasten kanssa työskenteleville eri alojen ammattilaisille ja viranomaisille.

Euroopan neuvoston selvitys korostaa, että lapsella on oikeus saada tietoa oikeuksistaan terveydenhuollossa ja tätä oikeutta aikuisten tulee kunnioittaa ja toiminnallaan edistää.

(DIA 26) Kyselylomakkeessa kysyttiin lapsilta, kuinka onnelliseksi he itsensä tuntevat. Vastaajia pyydettiin ilmoittamaan mielipiteensä asteikolla, jossa vaihtoehdot vaihtelivat yhdestä kymmeneen. Vaihtoehto 1 tarkoitti "erittäin onneton" ja vaihtoehto 10 "erittäin onnellinen". Suomalaisten kyselyyn vastanneiden lasten vastausten keskiarvoksi muodostui lukuarvo 8. Tytöistä onnellisia ilmoitti olevansa noin 80% (79%) ja pojista noin 90% (89%).

(DIAT 27 & 28 Lähteet)