Lapsiasiavaltuutettu

Juhlapuhe
Louen kevyen liikenteen väylän avajaisjuhlassa
30.8.2008 Vaajoen sillalla Tervolassa
Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula



Hyvät louelaiset ja muut juhlavieraat

Louen kylän kevyen liikenteen väylän valmistuminen on varsinainen työvoitto kylätoimikunnalle ja kyläläisille. Toimelias vaikuttaminen kylän omiin asioihin ja aktiivisuus on välttämätöntä ja tuottaa myös tuloksia.  Liikenneturvallisuuden parantaminen vähä vähältä Louen kohdalla on vaatinut koko ajan kyläläisten omatoimisuutta. Ensin tuli nopeusrajoitus, sitten katuvalot, kevyen liikenteen väylän lyhyt pätkä vanhan nelostien kohdalle, sitten menikin todella kauan ennen kuin tulivat valvontakamerat ja nyt viimein itse pyörätie Varevaaran tieltä Kätkävaaran tielle.

Pyörätien tarpeesta louelaiset ovat väsymättä muistuttaneet arviolta jo 20 vuoden ajan niin oman kunnan päättäjille, Lapin tiepiirille kuin  kansanedustajillekin. Muistan itsekin kansanedustajana monet kerrat ottaneeni asian esille eri tilanteissa.

Tuon 20 vuoden aikana liikennemäärät ovat kasvaneet valtavasti. Tukkirekat ovat lisääntyneet erityisesti 1990-luvun alusta uiton loppumisen jälkeen. Matkailuliikenne on vauhdittunut 2000-luvulla niin, että lomasesonkeina tuntuu olevan joskus vaikeata päästä sivuiteiltä edes mukaan liikenteeseen.  Etenkin talvisin kävely, pyöräily tai potkukelkkailu tiellä on alkanut tuntua hyvin turvattomalta autojen pyyhältäessä oli.

Kevyen liikenteen väylälle on monenlaista käyttöä. Se on kauppatie, kyläilytie ja koulutie. Se on kylän paras ja käytetyin liikuntapaikka.  Jopa rullaluistelu on nyt Louella mahdollista.  Pyörätie on tärkeä etenkin lasten ja ikäihmisten kannalta. Vanhemmat voivat päästää lapset turvallisin mielin pyöräilemään ja kävelemään kouluun.

Lapsiasiavaltuutettuna mietin työkseni myös liikenneasioita lasten näkökulmasta. Lasten kannalta oikeastaan ongelmallisin kehityskulku on ollut vuosien mittaan lasten omatoimisen ja itsenäisen liikkumisen väheneminen ja lasten siirtyminen auton kyytiin. Vielä omassa lapsuudessani 1970-luvulla vain harvoin kuljettiin autolla kouluun tai harrastuksiin. Nykyisin sekä matkojen pidentyminen mutta myös liikenteen turvattomuuden tunne on lisännyt autossa istumista lyhyilläkin matkoilla.

Lasten omasta mielestä on yleensä mukava kulkea koulumatka itsenäisesti. Lisäksi se on terveellistä. Sitä mukaa kun arkiliikkuminen esimerkiksi juuri koulumatkoilla on vähentynyt, ovat lasten ja aikuistenkin paino-ongelmat lisääntyneet. Liikuntatunteja ei pystytä lisäämään niin paljon, että asiat sillä korjaantuisivat. Siksi aivan tavallinen vapaa-ajan liikkuminen ja asiointimatkat kävellen ja pyörällä ovat niin tärkeitä.  

Niinpä kevyen liikenteen väylän rakentamista Louelle voi hyvin pitää sekä kunnan että valtion kannalta todella hyvänä investointina ihmisten terveyteen ja toimintakykyyn. Samalla se on hyvää ilmaston muutoksen hillintää. Mitä enemmän siirrytään lyhyilläkin matkoilla pois auton kyydistä, sitä vähemmän tulee saasteita ja päästöjä.

Vaaranpaikkojakin kouluympäristöön edelleen jää myös lasten kannalta. Pyöräilykypärää ja heijastinta pitäisi muistaa käyttää. Tyttöjen ja poikien mopoilu on lisääntynyt nopeasti ja mopo-onnettomuuksia sattuu melkoisen paljon. Rautateiden tasoristeyksiä on Louella runsaasti. Kevyen liikenteen väylästä puuttuu alikulku kaupan kohdalla. Siihen kohtaan kannattaisi harkita vielä suojatietä tai nopeuksien alentamista.

Koulussa on siksi hyvin tärkeä pohtia lasten ja myös vanhempien kanssa yhdessä koulumatkan mahdollisimman turvallista kulkua, liikenteen sääntöjä ja turvalaitteita. Liikennekasvatusta siis tarvitaan edelleen. Eikä se ole pelkästään lasten vaan kaikenikäisten asia. Me aikuiset ja vanhemmat annamme lapsille tärkeimmän esimerkin omalla toiminnallamme autossa, pyörällä ja kävellessä.  Pieni ottaa isosta mallia myös liikenteessä!

Jos seuraa valtakunnan liikennepolitiikkaa niin siellä keskustellaan pääasiassa suurista ja kalliista väylähankkeista.  Kevyen liikenteen väylien rahoitus ei ole saanut niiden ansaitsemaa painoarvoa liikenneselonteossa eikä valtion ensi vuoden budjetissa. Toivon niin lasten, ikäihmisten kuin työikäistenkin kannalta että  eduskunta korjaisi tältä osin budjettia ja siirtäisi kevyen liikenteen väylien rakentamiseen enemmän määrärahoja.

Nykyisin kevyen liikenteen väyliä kyetään rakentamaan lisää vain noin 100 km vuodessa koko valtakunnassa. Se on aivan riittämättömästi ottaen huomioon niiden edut ihmisten turvallisuuden, terveyden ja elämänlaadun kannalta.   Eduskunta on arvioinut että tällä vauhdilla menee 50 vuotta ennen kuin jo nyt suunnitellut tarpeelliset kevyen liikenteen väylät saadaan rakennettua.

Louella saamme olla vihdoin viimein tyytyväisiä. Toivotaan että myös muilla kylillä ja taajamissa etenkin lapset voisivat kulkea turvallisesti kouluun ja harrastuksiin sekä ikäihmiset asioida ja kyläillä.
]