Lapsiasiavaltuutettu

Maaseudulta käsin -messut  Tervolan Louella
Avauspuhe 30.8.2008 klo 11-12
Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula


Hyvät messuvieraat,

"Maaseudulta käsin" on messujen teema. Maaseudun laadukkaita tuotteita on messuilla myytävänä. Omalla tavallaan maaseudun tuotteitahan olemme me monet messujen vieraatkin. Millaiset elämän eväät itse olen saanut mukaani maaseudulta - Tervolasta ja Louelta?  Sitä pyysivät messujen järjestäjät minua pohtimaan tässä avauspuheessani.

Olen asunut vähintään toinen jalka maaseudulla oikeastaan lähes koko tähänastisen elämäni 46 vuotta. Opiskeluaika noin 10 vuotta kului kaikkein tiiviimmin Helsingissä, mutta silloinkin minusta oli tärkeää pysyä kirjoilla Tervolassa. Tervolasta kotikuntana en meinannut hennoa luopua, vaikka asuimmekin jo Viitasaarella. Lapsillekin onnistuin saamaan syntymäpaikaksi Tervolan. Lastenkin puheessa vielä aika ajoin kuuluu Tervolan murteen "mie".

Työn merkeissä olen kulkenut paljon Tervolan ja pääkaupungin väliä, niin että molemmat ovat minulle ympäristöinä hyvin tuttuja. Nyt sukkuloin paljon Viitasaaren ja Helsingin välillä. Viitasaarellakin asumme syvällä maaseudulla. Pidän maaseudusta. .

Miksi? Minusta on mukava antaa omille lapsille mahdollisuus samanlaiseen väljään, rentoon ja luonnonläheiseen lapsuuteen kuin itsellänikin oli Tervolassa. Majojen tekeminen, purojen tutkiminen, kukkien keräily, uinti, pihapelit ja pyöräily ovat yhtä lailla mieluista tekemistä omille lapsilleni kuin se oli minullekin pienenä.

Erona tosin on nykyisin se, että lapsia on vähemmän. 70-luvun alkupuolella sai Kankaanperän talojen lasten kesken helposti pesäpallo-ottelun aikaan. Leikit ja pelit kehkeytyivät lasten kesken hyvin vapaasti. Nykyisin tarvitaan enemmän aikuisia kuljettamaan lapsia toistensa luokse, kerhoihin ja tapahtumiin.  

Maaseudulla asumisen yksi peruste on myös se, että pidän puutarhanhoidosta. Pihan istutusten ja kukkapenkkien laittaminen on perheemme yhteinen harrastus. Lapsena sai kyllä porkkananharvennusta ja perunanistutusta ja nostoa tehdä omasta mielestään liikaakin. Silloin puutarha ei tuntunut ollenkaan kiehtovalta. Mutta jotain on kasvun ihmeen seuraamisesta kuitenkin jäänyt mielen sopukoihin.  Samalla toki lapsuuden askareissa oppi vastuullisuutta ja pitkäjänteisyyttä.

Maaseudulla tuntuu myös paikan ja suvun historia läheisemmältä. Louen kotiin liittyy tietoa oman kotitilan aiemmista sukupolvista, samassa pihapiirissä eläneistä, menneistä tapahtumista ja lähellä oli paljon sukulaisia. Viitasaarella asumme mieheni kotitilalla, jossa samalla tavalla paikan menneisyys ja sukupolvien ketju on lähellä.
 
Mutta mitä sitten juuri Tervolassa on erityistä? Tervolassa ei minusta lapsena ja nuorena 1970-luvulla tuntenut koskaan olevansa ja elävänsä mistään syrjässä vaan keskellä kaikkea. Nuorisokulttuurin uusimmat ilmiöt bändit, trendit ja tietysti nuoret tulivat viikonloppuisin kaupungeista Tervolaan Kaarihallille ja Suukoskelle.

Yleisurheilu oli silloin "pop" kiitos Lasse Virenin ja Juha Väätäisen. Terävän harjoituksissa sai kokeilla eri lajeja ilman liikaa prässäystä ja vakavuutta. Siitä sai hyvät eväät myöhempiin jumppaharrastuksiin. Nuorisoseurassa en itse toiminut, mutta tanhuryhmät ja luovan toiminnan ryhmät niittivät tuolloin jo mainetta laajasti. Kansalaisopiston muistan hyvin tärkeänä nuorten harrastusten mahdollistajana. Olipa täällä Louen koulullakin sirkustaiteen kurssit lapsille yhtenä talvena.

Louen kyläyhteisö oli tiivis ja naisten kesken kyläiltiin paljon sekä pidettiin ompeluseuroja, joissa lapsena muistan olleeni usein mukana.  "Louen vaimot" on oikeastaan ihan käsite - Louen vaimot ovat pistäneet  pystyyn monet monituiset pitotarjoilut, hirvipeijaiset ja muut talkoot. Se opetti keskinäisen yhteistyön, luottamuksen ja vastavuoroisuuden arvoa. Yhdessä tekeminen tuottaa tuloksia ja antaa kaikille.

Tervolassa on edelleenkin todella paljon erilaisia aktiivisia seuroja,  kylätoimikuntia, SPR, MLL  Partio, veteraanijärjestöjä, eläkeläisten yhdistyksiä, VPK soittokuntineen. Vapaaehtoistyö ja seuratoiminta tuovat tänne ihmisten keskinäisen yhteistyön energiaa ja voimaa, jolla voi kompensoida paljon taloudellisten voimavarojen vajeita. Kerhojen ohjaaminen ja vetäminen on hyvin tärkeätä työtä jonka merkitystä ei koskaan liiaksi arvosteta.

Tervolassa on erityistä myös vahva tietoisuus historiasta ja perinteestä, siitä mitä on ollut ennen meitä. Täällä on kerätty suullista ja käsityöperinnettä, ylläpidetty omaa museota, tehty talkoilla muistomerkkejä menneiden polvien työn kunniaksi. Monet kylät ja myös suvut ovat laatineet omat historiansa. Silti kiinnostus historiaan ei ole estänyt uusia ideoita ja ajatuksia pääsemästä eteenpäin. Ämpäripäisyyttä ei ole arkailtu tuoda esille. Nämä messutkin ovat hieno osoitus tervolalaisten kyvystä ideoida uutta.

Oma lapsuus ja nuoruus Tervolassa ja Louella muistuu mieleen hyvin myönteisenä, monipuolisena ja vilkkaana aikana. Millainen mahtaa olla lapsuus ja nuoruus tämän päivän Tervolassa? Siitä aion tämän päivän aikana kysellä lisää tervolalaisilta nuorilta joita tapaan päivän mittaan. Rohkaisen myös kunnan päättäjiä ottamaan lapset ja nuoret tiiviisti mukaan maaseudun kehittämiseen. Esimerkiksi kouluissa voitaisiin hyvin koota lasten mielipiteitä siitä, mikä on heidän mielestään Tervolassa tai kotikylällä hyvin ja missä on parantamisen varaa.

On hyvä että Tervolassa on nuorisovaltuusto. Sitä pitää päättäjien aktiivisesti käyttää kertomaan mielipiteitä. Myös alakoululaisten näkemyksiä voi koota vaikka oppilaskuntien kautta.

Työssäni lapsiasiavaltuutettuna selvittelen paljon lasten ja nuorten omia näkemyksiä. Lasten tärkeysjärjestys voi olla toinen kuin aikuisten. Lasten näkökulman saamme selville vain kysymällä heiltä itseltään. Maaseutukunnissa yleensä tulevat esille toiveet monipuolisemmista harrastusmahdollisuuksista, sivukylien liikenneyhteyksistä vapaa-aikana, koulumatkojen sujuvista järjestelyistä sekä päihteettömistä nuorisokahviloista ja kokoontumispaikoista sekä retkistä lähikaupunkeihin. Lapset toivovat hyvin usein myös koulujen pihojen toiminnallisuutta ja välineitä sekä koulutilojen kotoisuutta ja kaunista sisustusta.

Lapsilla ja nuorilla on tärkeää tietoa omasta arjestaan ja kokemuksistaan  - myös kunnan palveluista. Lapset ovat koululaisia mutta sen lisäksi ainakin kirjaston, liikunta- ja vapaa-ajanpalveluiden ja joukkoliikenteen käyttäjiä ja asiakkaita.  Lasten mielipiteitä on tärkeä aikuisten ja päättäjien arvostaa ja kuunnella.

Vaikka lapset ja nuoret eivät saakaan vielä äänestää ovat he muutakin kuin tulevaisuuden kuntalaisia. He ovat kuntalaisia jo nyt ja heillä on myös oikeus osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi.. Lasten ja nuorten kuulemisella on myös kauaskantoisempaa merkitystä. Tutkimusten mukaan nuorten haluun palata kotikuntaansa opiskelujen jälkeen vaikuttaa paljon se, miten he ovat voineet kotikuntaansa jo nuorena sitoutua ja vaikuttaa.