Lapsiasiavaltuutettu

Lapsiasiavaltuutetun puhe Pohjois-Suomen lastensuojelupäivillä Rovaniemellä 21.2.2007

Vanhemmuus lapsen hyvinvoinnin perustana

Lapsen hyvän elämän vaikuttajia ovat vanhempien ohella heidän yhteisölliset verkostonsa, vanhempien mahdollinen työpaikka, monet kunnan palvelut, ystävät ja harrastukset. Näiden lisäksi erilainen media, mainonta ja kaupallinen viihdekulttuuri ovat osa lapsen kasvuympäristöä.

Mitä on hyvä vanhemmuus lapsen näkökulmasta ?

Leena Valkonen (2006) kysyi asiaa 5-6-luokkalaisilta lapsilta. Heidän mielestään hyvä vanhempi pitää lasta tärkeänä ja antaa aikaa, pitää lapsesta huolen, on kiva, rajoittaa ja kasvattaa sekä elää ihmisiksi. Verrattuna aiempaan aikuisnäkökulmasta lähtevään vanhemmuustutkimukseen uusia näkökulmia olivat erityisesti ajan antaminen lapselle sekä ihmisiksi eläminen. Ihmisiksi eläminen tarkoitti lasten mielestä sitä, että vanhempi ei juo eikä polta eikä riitele toisen vanhemman kanssa ja pitää yhteyttä myös eron jälkeen.

Lapsiasiavaltuutetun kyselyssä oppilaskunnille syksyllä 2006 tuli esille lasten toive siitä, että vanhemmat ja aikuiset vaikuttaisivat enemmän heidän elämäänsä. Lapset toivoivat rajojen asettamista ja kiinnostusta lapsen elämään, puuttumista lasten ja nuorten päihteiden käyttöön, lasten turvallisuuden takaamista, kannustamista elämään terveellisesti, koulunkäynnin tukemista sekä mahdollisuuksia harrastamiseen ja tekemiseen.

Vanhemmuus on myös lapsen arjen rutiinien luomista ja rytmittämistä. Kouluterveyskyselyssä (2006) tuli esille vanhemmuuteen liittyvänä huolenaiheena yläaste- ja lukioikäisten nuorten psyykkistä jaksamista ja normaalipainoa tukevan, syömiseen ja nukkumiseen liittyvän hyvän arkirytmin puuttuminen. WHO:n koululaistutkimuksen mukaan (2002) noin 40 prosenttia pojista ja vajaa 30 prosenttia tytöistä 7-9 luokkalaisista söi aamiaisen, lounaan ja ilta-aterian säännöllisesti koulupäivinään. Vähäinen alkoholin käyttö ja aikomus mennä lukioon olivat yhteydessä säännölliseen ateriarytmiin sekä tytöillä että pojilla. (Ojala, Välimaa ym:t, Sosiaalilääketiet. aikakausikirja 2/2006)

Miten lapset Suomessa voivat - vanhemmuuden merkitys?

Lasten hyvinvointi Suomessa eriarvoistuu ja erilaistuu. Suurin osa lapsista voi hyvin, mutta pienelle osalle kasautuu entistä vaikeampia ongelmia. Tämä näkyy esimerkiksi kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrän kasvuna sekä lastenpsykiatrian asiakkaiden määrän kasvuna. Useimmiten syynä on vanhempien pahoinvointi: mielenterveysongelmat, päihteiden liikakäyttö sekä väkivaltaisuus. Myös riitaisat erot lisäävät lasten pahoinvointia.

Lasten ja perheiden ongelmiin puututaan liian myöhään. Ehkäiseviä palveluita ja rohkeutta ottaa niissä perheen asioita puheeksi tulee vahvistaa. Neuvola, päivähoito, sosiaalityön kotipalvelu ja perhetyö ovat tärkeitä vanhemmuuden tukijoita. Korostan erityisesti vanhempien liialliseen alkoholinkäyttöön puuttumista sekä parisuhteen tukemista ja parisuhdekriisien sovittelun lisäämistä.

Tarve vanhempien vahvempaan läsnäoloon lastensa elämässä välittyy monesta ajankohtaisesta suomalaisesta lapsuuden tutkimuksesta. Lasten omassa arjen kuvauksessa tulevat esille yksinäisyys ja aikuisten etäisyys tai se, että aikuiset eivät arvosta tai ota hänen tarpeitaan vakavasti.

Vanhempien läsnäoloon vaikuttavat keskeisesti työn ja perheen yhteensovittamisen ratkaisut sekä työn rasittavuuden lisääntyminen. Vanhempien osa-aikatyön tekemisen mahdollisuuksia tulisi parantaa. Työyhteisöjä tulee kehittää lapsiystävällisempään suuntaan.

Lapsen arkinen media- ja kuvaympäristö on väkivaltaistunut ja erotisoitunut. Vanhempia tarvitaan myös median ja mainonnan vaikutteiden suodattajana. Ajankäyttötutkimus (1999-2000) kertoo, että lapset seurustelivat perheensä kanssa koulupäivinä 4 minuuttia ja katselivat televisiota 115 minuuttia. Mediamaailmaan liittyvät riskit korostuvat, jos lapsi joutuu kohtaamaan ne yksin. Sekä vanhemmat että lapset tarvitsevat mediakasvatusta ja -taitoja vaikutetulvan hallintaan.

Lapsiperheiden toimeentulo erilaistuu. Köyhyys keskittyy yksinhuoltajille, alle 3-vuotiaiden lasten perheille sekä monilapsisille perheille. Köyhyyden ja vanhemmuuden puutteiden välille ei voi vetää yhtäläisyysmerkkejä. Kuitenkin toimeentulo-ongelmat lisäävät perheen pahoinvoinnin riskejä esimerkiksi vanhempien henkisten paineiden ja osattomuuden kautta.

Muuttoliike voi lisätä vanhempien yksinäisyyttä ja kaventaa sosiaalisia verkostoja. Vanhemmuuden tueksi tarvitaan myös erilaista vanhempien välistä yhteydenpitoa ja lähiyhteisön verkostoja. Myös kunnat voivat edistää yhteisöjen vahvistumista järjestämällä vanhempien vertaisryhmätoimintaa palveluiden yhteyteen, tekemällä yhteistyötä järjestöjen ja seurojen kanssa, ottamalla vanhemmuuden teemoja esille esimerkiksi kansalaisopiston toiminnassa sekä luomalla mahdollisuuksia eri sukupolvien välisten yhteyksien vahvistamiselle. Myös seurakunnat voivat toimia monella tavalla vanhempien välisten verkostojen vahvistajana.


Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu