Lapsiasiavaltuutettu

Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula Terve Kunta -päivillä Helsingissä 24.1.20 

 

Lasten hyvinvointi - toteutuvatko puheet

"Lasten hyvinvointi lisääntyy, terveydentila paranee ja turvattomuuteen liittyvät oireet ja sairaudet vähenevät merkittävästi." Näin kirjasi Terveys 2015 - ohjelma lasten ikäryhmäkohtaiseksi tavoitteeksi. Lisäksi tavoitteena oli 16-18-vuotiaiden tupakoinnin vähentäminen 15 %:iin ikäryhmästä sekä alkoholinkäyttöön ja huumeisiin liittyvien terveysongelmien vähentäminen alle 1990-luvun alun tason. Tavoitteiden toteutumiseen on vielä matkaa.

Arvioin esityksessä lasten hyvinvoinnin tilaa sekä kokoan tavoitteita ja toimenpiteitä, joilla erityisesti valtio ja kunnat voivat vaikuttaa lasten hyvinvoinnin parantamiseen. Ikääntyvässä Suomessa hyvinvoivat lapset ovat paras vanhuuden turva!

Lasten hyvinvointi Suomessa eriarvoistuu ja erilaistuu. Enemmistö suomalaisista lapsista voi aivan kohtuullisesti, osa suorastaan erinomaisesti. Arviolta noin 15-20 prosentilla lapsia ja nuoria on eriasteisia psykososiaalisia ja mielenterveyden oireita. Pieni osa lapsista, arviolta 5 tai jopa 10 prosenttia voi kuitenkin pahoin. Heidän perheissään ongelmat ovat olleet kasvussa. Pahoinvointi on monimutkaistunut ja vaikeutunut.

Vaikka siis huomattava osa suomalaista lapsista ja nuorista voi hyvin, pienelle mutta kasvavalle osalle lapsia ja nuoria kasautuu kuitenkin vaikeita pahoinvointiongelmia. Syynä tähän ovat pääasiassa vanhempien ongelmat kuten mielenterveys, päihteiden liikakäyttö, väkivalta, riitaisat parisuhteet. Lasten ja nuorten eriarvoistuminen ja pahoinvoinnin kasautuminen on vakava ongelma lasten ja nuorten ihmisarvon, osallisuuden ja yhtäläisten oikeuksien kannalta.

Suurin yksittäinen lasten pahoinvoinnin syy on vanhempien liiallinen alkoholinkäyttö. Alkoholinkäytön haittavaikutukset lasten elämään eivät kuitenkaan liity pelkästään näkyvien suurkuluttajien perheisiin vaan myös perheisiin joissa alkoholia ajoittain käytetään harkitsemattomasti. Päihdepalveluiden kehittämisessä ja yleisessä alkoholipolitiikassa tulee siksi asettaa tavoitteeksi erityisesti lasten vanhempien päihteiden käytön vähentäminen.

Parisuhteen tukemisen ja kriisien sovittelun sekä erotilanteissa lapsen näkökulman huomioimisen tarpeeseen palvelujärjestelmä ei kykene tätä nykyä riittävässä määrin vastaamaan. Oikeudellisen avun lisäksi tarvittaisiin enemmän psykososiaalista tukea ja neuvontaa, jotta lasta vahingoittavilta riidoilta vältyttäisiin ja lapsi saisi pitää suhteen molempiin vanhempiinsa.

Yhteiskunnallisten erojen kasvu ja syrjäytymisuhkat näkyvät myös lasten ja nuorten terveyteen vaikuttavissa elämäntavoissa kuten tupakoinnissa, alkoholinkäytössä ja liikkumisessa. Myös tupakointi ja alkoholinkäyttö näyttävät kasautuvan: osa lapsista ilmoittaa olevansa raittiitta - osa juo humalahakuisesti. Myös lasten terveyserot ovat kasvamaan päin.

Lapsiköyhyys puolestaan keskittyy yksinhuoltajille, alle 3-vuotiaiden lasten sekä monilapsisille perheille.

Suomella ei ole varaa antaa lasten ja nuorten pahoinvoinnin kasautumisen jatkua.. Korjaavien erityispalveluiden (lastensuojelu, lastenpsykiatria, osin erityisopetus) kysynnän jatkuva ja jo pitkään jatkunut kasvu osoittaa, että lasten ongelmiin puututaan liian myöhään. Tämän seurauksena myös kuntien kustannukset kasvavat. Lasten ja perheiden ongelmien havaitseminen varhaisella iällä ja varhaisessa vaiheessa tulisi myös kuntien ja valtion kannalta.

Näkökulmia kunta- ja palvelurakenneuudistukseen lapsinäkökulmasta

Kunnat valmistautuvat laatimaan omat kunta- ja palvelurakenteen uudistamisen suunnitelmansa palveluiden järjestämisestä yksin tai yhdessä lähikuntien kanssa. Uudistus on myös lasten kannalta merkittävä. Noin viidennes suomalaisista on alle 18-vuotiaita.

Lapsille tärkeiden palveluiden laadussa ja saatavuudessa on suuria eroja kuntien kesken. Ehkäisevien terveyspalveluiden kuten neuvolan, kouluterveydenhuollon ja oppilashuollon palvelut toteutuvat laadullisesti epätasaisesti. Erityistä tukea tarvitsevien lasten, lastensuojelun, sijaishuollon ja myös oppilashuollon palvelut hyötyisivät kuntayhteistyöstä. Esimerkiksi sijaishuollon painopisteen siirtämiseksi perhehoitoon tarvitaan alueellista yhteistyötä.

Kunta- ja palvelurakennehankkeessa tulee edistää ratkaisuja, joilla lasten ja perheiden ongelmia ja pahoinvointia ennalta ehkäiseviä palveluita sekä niissä moniammatillista yhteistyötä, osaamista sekä vanhemmuuden tukemista vahvistetaan.

Lasten ongelmien ehkäisyn ja varhaisen puuttumisen kannalta on tärkeä parantaa uudistuksella mahdollisuuksia eri hallinnonalojen välisten rajojen ylittämiseen palveluiden järjestämisessä. On tärkeää, että koulu-, sosiaali- terveys, nuorisotoimen, liikunnan sekä kulttuuripalveluiden välillä yhteistyö toimii sujuvasti ja tukee lapsen tarpeiden kokonaisvaltaista huomioon ottamista.

Uudistuksen toimeenpanossa erityistä huomiota on kiinnitettävä moniammatillisen yhteistyön varmistamiseen, jos ja kun eri palveluita hoidetaan erilaisilla järjestämisvastuilla kuntayhtymissä. yhteistoiminta-alueella tai peruskunnassa.

Uudistus antaa mahdollisuuden korjata lasten yhdenvertaisen kohtelun puutteita. Palvelurakenneuudistus sisältää kuitenkin myös riskejä, jotka voivat näkyä palveluiden etääntymisenä ja hallinnonalojen välisen yhteistyön vaikeutumisena. Siksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksen lapsivaikutuksia on välttämätöntä arvioida etukäteen.

Kuntauudistuksessa tuleekin varmistaa lasten yhdenvertainen kohtelu, hallinnonalojen välisen yhteistyön sujuvuus, lähipalveluiden järjestäminen sekä erityistä tukea tarvitsevien lasten palveluiden saatavuus. Tietysti tärkeintä edistää lasten pahoinvointia ehkäisevien palveluiden vahvistumista.

Myös lapsia ja nuoria itseään tulee kuulla palveluiden suunnittelussa kuten perustuslaki ja nuorisolaki edellyttävät.

Liikunta ja kirjastopalvelut lasten mielestä tärkeimpiä

Lapsiasiavaltuutetun peruskoulujen oppilaskunnille tekemässä kyselyssä lasten mielestä kunnan ylivoimaisesti tärkein palvelu oli liikunta- ja vapaa-ajan palvelut.

Toiseksi tärkeimmäksi arvioitiin kirjasto. Lähiliikunta ja lähikirjastopalveluiden laadun ja saatavuuden varmistaminen tukee lasten hyvinvointia. Tavoitteeksi tulee asettaa yhden harrastuksen mahdollistaminen kaikille lapsille ja nuorille. Myös ilmaisia harrastuksia tulisi olla tarjolla - esimerkiksi osana koulun toimintaa.

Kyselyssä tuli myös esille, että lasten mielestä kouluviihtyvyyttä voidaan parantaa korjaamalla koulun fyysisen ympäristön puutteita. Nämä lasten kannalta tärkeät arjen ratkaisut eivät maksa paljoa. Nämä liittyvät esimerkiksi koulun käytävien sisustukseen, naulakkojen sijoitteluun, pulpettien kokoon, sisäilman laatuun, sisustuksen väreihin, pihan leikki- ja liikuntavälineiden kuntoon ja monipuolisuuteen.

Myös koulun alkamisaika sekä ruokatunnin pituus ja kouluruuan monipuolisuus ovat lasten kouluhyvinvoinnin kannalta olennaisia asioita. Lasten omaa asiantuntemusta tulee käyttää paremmin koulun arjen suunnittelussa.

Työelämä, media ja mainonta vaikuttajina

Lapsen hyvinvoinnin tärkeitä vaikuttajia ovat vanhemmat ja heidän yhteisölliset verkostonsa, vanhempien mahdollinen työpaikka, julkinen valta erityisesti koulun tai päivähoidon kautta päivähoito sekä ystävät ja harrastukset. Näiden lisäksi erilainen media, mainonta ja kaupallinen viihdekulttuuri ovat lapsen kasvuympäristön vahvoja vaikuttajia. Lapsen suojelu ja hyvinvointi ei siis ratkea yksin vanhempien ja julkisen vallan toimin vaan siihen tarvitaan myös yksityisen sektorin työelämän, median ja mainonnan yhteiskuntavastuuta.

Tarve vanhempien vahvempaan läsnäoloon lastensa elämässä välittyy monesta ajankohtaisesta suomalaisesta lapsuuden tutkimuksesta. Lasten omassa arjen kuvauksessa tulevat esille yksinäisyys ja aikuisten etäisyys tai se, että aikuiset eivät arvosta tai ota hänen tarpeitaan vakavasti. Vanhempien läsnäoloon vaikuttavat keskeisesti työn ja perheen yhteensovittamisen ratkaisut sekä työn rasittavuuden lisääntyminen. Vanhempien osa-aikatyön tekemisen mahdollisuuksia tulisi parantaa. Työyhteisöjä tulee kehittää lapsiystävällisempään suuntaan.

Lapsen arkinen media- ja kuvaympäristö on väkivaltaistunut ja erotisoitunut. Vanhempia tarvitaan myös median ja mainonnan vaikutteiden suodattajana. Ajankäyttötutkimus (1999-2000) kertoo, että lapset seurustelivat perheensä kanssa 4 minuuttia koulupäivinä ja 7 minuuttia vapaapäivinä. Televisiota katseltiin arkisin 115 minuuttia ja vapaapäivinä 119 minuuttia. Uusin tutkimus kertoo pienten lasten unihäiriöiden olevan yhteydessä passiiviseen tv-katseluun.

Ehdotus lasten ja nuorten hallitusohjelmaksi

Lapsiasiavaltuutettu on yhteistyössä muiden lasten hyvinvointia edistävien järjestöjen, kirkon ja viranomaisten kanssa laatinut ehdotuksen lasten ja nuorten hallitusohjelmaksi. Mukana ohjelman tekemisessä ovat olleet Lastensuojelun Keskusliitto, Suomen nuorisoyhteistyö Allianssi ry, Kirkkohallitus, Nuori Suomi ry, Terveyden edistämisen keskus sekä Nuorisoasiain neuvottelukunta NUORA. Ehdotus löytyy lapsiasiavaltuutetun verkkopalvelusta www.lapsiasia.fi.

Sen tärkeimmät - myös kuntien palveluihin liittyvät - tavoitteet ovat seuraavat:

1. Lasten huostaanottoihin johtavien kehityskulkujen pysäyttäminen nykyistä aiemmin vahvistamalla ennaltaehkäisevää ja vanhemmuutta tukevaa työtä niin lastensuojelun sosiaalityössä, neuvolassa ja muussa terveydenhuollossa, päivähoidossa, koulussa ja sen oppilashuollossa kuin nuorisotyössäkin. Tavoitteena tulee olla huostaanottojen tarpeen kääntäminen laskuun.
2. Sijaishuollon painopisteen siirtäminen laitoshoidosta perhehoitoon.
3. Lasten vanhempien alkoholinkäytön vähentäminen sekä päihdepalveluiden että alkoholiverotuksen kiristämisen kautta.
4. Lasten vanhempien työajan lyhentäminen ja osa-aikatyön lisääminen. Lapsi- ja perheystävällisten työyhteisöjen edistäminen.
5. Lapsiperheiden köyhyyden vähentäminen painopisteenä yksinhuoltajien, alle 3-vuotiaiden lasten sekä monilapsisten perheiden toimeentulon parantaminen.
6. Yhden harrastuksen mahdollistaminen kaikille lapsille ja nuorille.
7. Lähiliikunta-, vapaa-ajan ja lähikirjastopalveluiden saatavuuden varmistaminen ja laadun parantaminen.
8. Koulun kehittäminen lasten kokonaishyvinvointia ja osallistumista tukevaksi ja sen osana eheytetyn koulupäivän edistäminen.
9. Lasten ja nuorten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien parantaminen.
10. Lapsiin kohdistuvan väkivallan ja koulukiusaamisen vähentäminen sekä paremman tiedon saaminen lasten turvallisuuden tilasta.

Kuntien lapsipoliittiset ohjelmat välineeksi

Kunnan lapsipoliittinen ohjelma on hyvä väline asettaa ja johtaa hallinnonalat ylittäviä, ehkäisevää työtä vahvistavia konkreettisia tavoitteita lasten hyvinvoinnin parantamiseksi. Ohjelman tulee olla kunnan vuotuiseen suunnitteluun ja talousarvioprosessiin kytkeytyvä ja sen toteutumista tulee seurata säännöllisesti. Myös uusi lastensuojelulaki edellyttää vastaavien suunnitelmien tekemistä.

Vastaavaa suunnitelmallisuutta ja tavoitteen asettelua tarvitaan myös valtiovallan toimissa. Opetusministeriö on aloittamassa valtioneuvoston lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman laatimista. Siihen tulisi kirjata valtion ja kuntien yhteiset tavoitteet lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi. Tavoitteiden tulee olla konkreettisia ja seurattavia. Ohjelman myötä tulee kehittää yleistä valtion ja kuntien päätösten lapsivaikutusten arviointia.

Lopuksi: yhteisöllisyyden voima

Lapsi kasvaa yhteisön kannattelemana. Lapsella on tarve tulla kuulluksi, nähdyksi ja arvostetuksi. Mitä enemmän yhteisössä on ihmisten keskinäistä kohtaamista, tuntemista ja tekemistä - eräänlaista "sosiaalista liimaa", joka sitoo meitä yhteen - sitä paremmin myös lapset voivat. Mitä enemmän yhteiskunta puolestaan on sirpaloitunut yksilöiksi, jotka ovat välinpitämättömiä tai huolehtivat vain omista asioistaan - sitä suuremmat ovat lapsen hyvinvoinnin riskit.

Kunta voi palveluiden järjestämisessä ja muussa toiminnassaan edistää monella tavalla yhteisöllisyyden vahvistumista eli luoda mahdollisuuksia ihmisten väliselle vuorovaikutukselle ja sitä kautta luottamuksen ja vastavuoroisuuden verkostoille. Tähän vaikuttavat järjestöjen ja kansalaistoiminnan toimintaedellytykset sekä esimerkiksi mahdollisuudet vertaisryhmätoimintaan perhepalveluissa.