Lapsiasiavaltuutettu

Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula nuorten osallisuushankkeen juhlassa Syötekeskuksessa 8.12.2006 klo 15.30

Hyvät lapset, nuoret, nuorisotyöntekijät ja kuntien päättäjät

Nuori - osallistu ja vaikuta - on tämän päivän työpajojen ja seminaarin teema.

Lapsiasiavaltuutetulle se on hyvin läheinen asia, koska yksi tehtävistäni on edistää lasten ja nuorten osallistumista, kuulla heidän mielipiteitään sekä välittää niitä päätöksentekijöille. Lapsiasiavaltuutettu on tavallaan lasten ja nuorten äänitorvi tai äänen vahvistin yhteiskunnassa. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien sopimus, jossa lapsia ovat kaikki alle 18-vuotiaat. Muita tehtäviä ovat lasten ja nuorten hyvinvoinnin seuranta, päätöksentekoon vaikuttaminen lapsinäkökulmasta sekä siihen liittyvä aloitteellisuus.

Lapsiasiavaltuutettu on valtion toimintaa - sillä annetaan lisävoimaa sellaisille tahoilla, joilla ei ole tukenaan vahvoja etujärjestöjä mutta jotka kuitenkin tarvitsevat erityistä suojelua - eli lapsille. Muissa pohjoismaissa vastaavia toimia on ollut jo Norjassa 25 ja Ruotsissa kohta 15 vuoden ajan.

Miksi sitten lasten ja nuorten pitää ja on hyvä saada vaikuttaa ja osallistua - etenkin kuntatasolla?

Ensinnäkin tietysti siksi, että se on lasten oikeus ja laki sanoo näin. Lasten ja nuorten osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuudet - oman ikätason ja kehityksen mukaisesti - on yksi YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen keskeisiä periaatteita. Muuta ovat lapsen oikeus hoivaan ja suojeluun sekä lapsen oikeus riittäviin yhteiskunnallisiin voimavaroihin. Lapsia on tietysti kohdeltava yhdenvertaisesti. Suomi allekirjoitti sopimuksen vuonna 1991 ja sen meillä nyt yhtä sitova kuin muukin lainsäädäntö.

Yleensähän me kunnioitamme lakia - niin myös tässäkin asiassa Suomen perustuslaissakin on kuudes pykälä, jonka mukaan "lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti."

Käytännössä perustuslain velvoitteen soveltaminen on menossa kovasti eteenpäin. Sitä konkretisoidaan esimerkiksi nuorisolaissa tai juuri eduskunnan käsittelyssä olevassa lastensuojelulaissa. Eduskunnan käsittelyssä on myös laki, joka edistää oppilaskuntien perustamista peruskouluihin.

Nuorisolain mukaan mukaan erityisesti kuntien toiminnassa lapsille ja nuorille on järjestettävä mahdollisuus osallistua paikallista ja alueellista nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn. Lisäksi nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa.

Samalla kun kehotamme lapsia ja nuoria vaikuttamaan - on hyvä kehottaa myös aikuisia välittämään ja kuuntelemaan lasten ja nuorten mielipiteitä, antamaan aikaa heille sekä luomaan rakenteita, jotka helpottavat osallistumista.

Lasten osallistuminen ei tarkoita sitä, että lapsista tulisi pikkuaikuisia - se ei poista hoivan ja erityisen suojelun merkitystä. Päinvastoin osallistumisella on paljon merkitystä lapsuuden arvostuksen kannalta. Mitä paremmin otamme lapset huomioon myös toimijoina ja kansalaisina, sitä arvostetummaksi he itsensä kokevat juuri lapsina.

Lapsuus ei ole vain ohimenevä elämänvaihe ja portti nuoruuteen tai aikuisuuteen. Lapsuuden arvostaminen on myös sinällään tärkeä tässä ja nyt. Lapset ja nuoret ovat oman elinpiirinsä asioiden parhaita asiantuntijoita. Esimerkiksi liikuntapaikkojen, pihojen ja leikkialueiden sekä kirjaston ja kouluviihtyvyyden asioissa lapsilla ja nuorilla on varmasti paljon sanottavaa. Aikuisten ei pidä määritellä liiaksi sitä, mitkä asiat ovat tärkeitä vaan antaa lasten luoda oma tärkeysjärjestyksensä.

Kouluviihtyvyyden asioissa esimerkiksi hyvin arkisilla, pienilläkin asioilla on suuri merkitys - näitä ovat kouluruuan laatu ja monipuolisuus, ruokatunnin pituus ja rauhallisuus, pulpettien koko, sisäilman laatu, pihan suunnittelu, viherkasvit. Lapsiasiavaltuutettuun on otettu paljon yhteyttä koulumatkajärjestelyihin liittyvissä asioissa - matka voi lohkaista lapsen päivästä eräissä tapauksissa jopa pari tuntia. Lapsella on oikeus myös leikkiin ja virkistykseen, mikä täytyy koulumatka-asioissa huomioida ja tehdä järjestelyt lapsilähtöisesti niin että matkat minimoituvat.

Lasten osallistumisen ja arvostamisen kannalta kaikkein tärkein paikka on oma koti, sitten päivähoito ja myöhemmin koulu, järjestöt ja vapaa-ajan toiminta. Aina ei osallistumiseen tarvita erillisiä rakenteita vaan ennen kaikkea lasta kunnioittavia, kuuntelemaan ehtiviä ja keskustelemaan halukkaita aikuisia. Tutkimukset kertovat suomalaisen lapsen kärsivän myös yksinäisyydestä sekä aikuisen läsnäolon ja keskustelukumppanin puutteesta. Myös haavoittuvissa ja vaikeissa kotioloissa eläville lapsilla aikuisen tuki - vaikka harrastusten tai nuorisotyön piirissä - voi olla merkittävä hänen tulevaisuuttaan suojaava tekijä.

Kuitenkin myös rakenteet ovat tärkeitä. Suomalaiset lapset kokevat myös vaikutusmahdollisuutensa koulussa kansainvälisesti vertailtuna vähäisiksi. Samoin suomalaisten lasten ilmaisema kouluviihtyvyys on vertailututkimuksissa osoittautunut heikoksi. Lasten kannalta toimivinta on luoda koulun arkeen ja koulutyön lomaan osallistumista vahvistavia rakenteita kuten oppilaskuntia.

Totesin edellä, että parhaillaan on eduskunnan käsittelyssä lakiesitys joka edistää oppilaskuntien perustamista peruskouluihin. Tässä työssä on opettajien ja nuorisotyöntekijöiden yhteistyö tarpeen. Lasten osallistumisen rohkaisun kannalta on useimmiten hyväksi, että mukana on myös koulun ulkopuolisia aikuisia kuten nuorisotyöntekijöitä. Oppilaskunta voi olla tärkeä tekijä koulun yhteishengen luomisessa.

Osallistumisella on merkitystä myös kuntien tulevaisuuden kannalta. Tutkimusten mukaan nuorten käsitykseen omasta kunnasta ja haluun esimerkiksi palata opiskelujen jälkeen takaisin vaikuttaa myös se, miten he ovat voineet kotikuntaan jo nuorena sitoutua. Siitä syystä on myös kuntien oma etu antaa lasten ja nuorten äänen kuulua.

Parhaillaan on meneillään kunta- ja palvelurakenneuudistus, joka on myös lasten kannalta merkittävä yhteiskunnallinen uudistusprosessi. Alle 18-vuotiaat lapset muodostavat yli viidesosan Suomen väestöstä (31.12.2005 lasten lukumäärä 1.103.698).

Uudistuksesta annettu lakiesitys ja sitä seuraava kunta- ja aluevaiheen toimeenpanon prosessi antavat hyvän mahdollisuuden korjata palveluiden saatavuuden ja laatuun liittyviä lapsen oikeuksien ja lasten yhdenvertaisen kohtelun puutteita. Tiedossa on esimerkiksi koulussa erityistä tukea tarvitsevien lasten, oppilashuollon sekä lastensuojelutyön palveluissa puutteita, joiden korjaamiseen juuri kuntien välinen yhteistyö hyvä väline. Vaikkapa kuntien yhteisen koulupsykologin tai puheterapeutin palkkaaminen on hyvä käytännön esimerkki.

Palvelurakenneuudistus sisältää kuitenkin riskejä, jotka voivat näkyä esimerkiksi palveluiden etääntymisenä ja hallinnonalojen välisen yhteistyön vaikeutumisena, mikäli lapsen etua ja perhenäkökulmaa ei riittävästi ennakoida valmisteluvaiheessa.

Kunta- ja aluetasolla palvelurakenneuudistuksen toimeenpanovaiheessa on tärkeä ennakoida vaikutuksia lapsiin ja lasten hyvinvointiin. Sosiaali- ja terveysministeriö on valmistautunut myöntämään kunnille ensi vuoden alussa myös hankeavustuksia tällaiseen lapsivaikutusten arviointiin.

Arvioinnilla tulee varmistaa lasten yhdenvertainen kohtelu, hallinnonalojen välisten yhteistyön sujuvuus, lähipalveluiden järjestäminen sekä erityistä tukea tarvitsevien lasten palveluiden saatavuus. Uudistuksella tulee edistää lasten pahoinvointia ehkäisevien palveluiden vahvistumista.

Kuntien on syytä kuulla myös lasten, nuorten ja heidän vanhempiensa mielipiteitä, kun ne ensi kevään aikana laativat toimeenpanosuunnitelmiaan kunta- ja palvelurakenteiden uudistamiseksi.

Miten lapset ja nuoret sitten Suomessa voivat? Lasten elinolojen ja hyvinvoinnin kannalta huolenaiheeni on eriarvoistuminen - lapsista osa voi erittäin hyvin ja osa erittäin huonosti.

Jos tilannetta arvioidaan karkealla tasolla voi sanoa, että osa lapsistamme voi erittäin hyvin ja enemmistö lapsista aivan kohtuullisesti. Useimmilla lapsilla on heistä huolehtivat, kuuntelevat ja arvostavat vanhemmat sekä lähiyhteisö. Arviolta noin 15 - 20 prosenttia lapsista kärsii psykososiaalisista ja erityisesti mielenterveyden oireista.

Pieni osa lapsista, arviolta noin 5 - 10 prosenttia voi erittäin huonosti ja heidän elämänpiirissään erilaiset ongelmat kasautuvat ja vaikeutuvat. Tarkoitan etenkin vanhempien päihteiden väärinkäyttöä, mielenterveysongelmia, väkivaltaisuutta, parisuhdekriisejä sekä pitkään jatkuneen työttömyyden aiheuttamaa syrjäytymistä ja osattomuutta.

Ongelmien vaikeutuminen näkyy myös erilaisten korjaavien erityispalveluiden kysynnän kasvuna, joka on jatkunut jo pitkään. Tällaisia erityispalveluita ovat lastensuojelu, lastenpsykiatria sekä myös päivähoidon ja peruskoulun erityisopetus. Nämä palvelut ovat ruuhkautuneita ja useilla alueilla palveluihin pääsyssä on viiveitä ja puutteita.

Korjaavien palveluiden ruuhkautuminen on osoitus siitä, että lasten ja perheiden vaikeisiin ongelmiin puututaan pääosin liian myöhään. Lasten pahoinvoinnin vähentämiseksi tarvitaan vahvempia ehkäiseviä palveluita ja niissä vanhemmuuden tukemista, kykyä tunnistaa ongelmia, rohkeutta ottaa asioita puheeksi sekä moniammatillista yhteistyötä. Ongelmien ratkominen korjaavien palveluiden kautta tulee myös kunnille erittäin kalliiksi. Kuntien on tärkeä vahvistaa perhepalveluiden johtamista ja kehittämistä kokonaisuutena.

Neuvola on ehkäisevässä työssä avainasemassa - usein myös yhteistyössä päivähoidon kanssa. Yhtä lailla tärkeää on lapsiperheiden kotipalvelun sekä sosiaalitoimen perhetyön lisääminen.

Ensi keväänä käydään eduskuntavaalit ja tehdään sen jälkeen uudet linjaukset maan hallitukselle. Oma vaikuttamistavoitteeni on saada lasten ja nuorten asemat kärkiasioiksi poliittisten päättäjien esityslistalle. Kaikkein eniten lasten ja nuorten hyvinvointiin vaikutetaan kotona, lähipiirissä ja kotikunnassa. On kuitenkin myös asioita, joissa tarvitaan koko maan linjauksia, voimavaroja ja lainsäädäntöä.

Parhaillaan opetusministeriö on kokoamassa myös työryhmää tekemään valtioneuvostolle omaa lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaa. Sitä aletaan tekemään eri hallinnonalojen yhteistyönä. Ajatus on että samanlaista työtä käynnistettäisiin lähivuosina myös alue - ja kuntatasolla. Myös uusi lastensuojelulaki vahvistaa kuntien velvoitetta lasten hyvinvoinnin seurantaan sekä lapsipoliittisen ohjelmien tekemiseen. Hyvin suunniteltu - on puoliksi tehty , ohjelmilla ja strategioilla on nykyisin hallinnossa paljon merkitystä mutta tietysti varsinainen tekeminen ja toimeenpano on pääasia.

Kuntatasolla tehty suunnitelmallinen ohjelmatyö, johon valtuusto sitoutuu ja joka näkyy myös talousarviossa on havaittu hyväksi tavaksi. Lapsipoliittiset ohjelmat ovat nostaneet tietoisuutta lasten elinoloista, vahvistaneet osallistumista sekä saaneet aikaan konkreettisia uudelleenarviointeja palveluissa.

Arvoisat lapset, nuoret ja kuntien päättäjät
Lapsiasiavaltuutetulla on työssään kolme tärkeää periaatetta. Ensinnäkin lapsen oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia - eli aikuisen velvollisuus on turva se, että ongelmiin puututaan ajoissa ja että lapset voivat osallistua. Toiseksi lapsella on oikeus olla lapsi riittävän pitkään ja rauhassa. Lapsella on oikeus tietää ja vaikuttaa mutta myös olla pieni, tietämätön ja turvassa. Kolmanneksi lasten hyvinvointi ratkaisee ikääntyvän Suomen elinvoiman. Mitä paremmin tämän päivän lapset ja nuoret voivat , sitä menestyksellisempi on Suomen tulevaisuus.