Sisältöön      

Kansainvälinen inter-agency-konferenssi Helsingissä

Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula Inter-agency-konferenssissa Helsingissä 22.11.2006

 

Child's rights


Hyvät kuulijat, arvoisat lapsen oikeuksien puolustajat

Aluksi kertaan lyhyesti YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen keskeisen sisällön tämän kokouksen aiheen kannalta. Lapsen oikeuksien peruskirja on YK:n lapsen oikeuksien sopimus, jonka Suomi ratifioi vuonna 1991. Sopimus velvoittaa asettamaan lapsen edun ensisijalle kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Se tarkoittaa sekä yksittäistä lasta koskevaa päätöksentekoa että yleistä velvoitetta kehittää erilaisten päätösten lapsivaikutusten arviointia. Kaikkia lapsia on kohdeltava yhdenvertaisesti.

Sopimuksen tärkeät periaatteet ovat lapsen oikeus suojeluun, osuuteen yhteiskunnan voimavaroista sekä osallistumiseen ja vaikuttamiseen. Lapsen oikeudesta suojeluun vastaavat ensisijaisesti hänen vanhempansa mutta toissijaisesti julkinen valta, jonka tulee myös eri tavoin edistää sopimuksen toteutumista.

Lapsen oikeus riittävään osuuteen yhteiskunnan voimavaroista tarkoittaa voimavaroja niin ongelmien ennalta ehkäisemiseen kuin korjaavaankin toimintaan. Lapsen oikeus osallistua ja vaikuttaa oman ikätasonsa mukaisesti tarkoittaa hänen mielipiteidensä kuulemista ja ottamista vakavasti. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa lapsia ovat kaikki alle 18-vuotiaat.

Lasten seksuaalisen hyväksikäytön, lapsikaupan ja internetin näkökulmasta tuon sopimuksen merkittäviä artikloja ovat seuraavat:

art 19 Lapsia tulee suojella kaikelta väkivallalta ja hyväksikäytöltä

art 34 Lasta tulee suojella seksuaaliselta hyväksikäytöltä

  • lapsen houkutteleminen tai pakottaminen laittomiin seksuaalisiin tekoihin
  • lasten hyväksikäyttö prostituutiossa
  • lasten hyväksikäytön pornografisissa esityksissä tai aineistoissa

art 35 Valtioiden tulee estää lapsikauppa

  • kahden ja monevälisellä yhteistyöllä

art 39 Väärinkäytösten uhriksi joutuneita lapsia on autettava

art 11 Valtioiden tulee estää lasten sieppaaminen

Lapsen oikeuksien sopimukseen liittyy vuonna 2000 hyväksytty valinnainen lisäpöytäkirja. Siinä lapsipornografia määritellään seuraavasti "Child pornography means any representation, by whatever means of children engaged in real or simulated explicit sexual activities or any representation of sexual parts of a the dominant characteristics of which is depiction for a sexual purpose". Suomi ei ole vielä ratifioinut lisäpöytäkirjaa.

Lisäksi erityisesti internetnäkökulmasta seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviä lapsen oikeuksien sopimuksen artikloja ovat seuraavat:

art 13 Lapsella on oikeus ilmaista mielipiteensä (yleisen järjestyksen, terveyden ja moraalin rajoissa)

art 16 Lapsella on oikeus yksityisyyden suojaan (mm. kunnian ja maineen halventaminen)

art 17 Lapsella on oikeus tietää mitä maailmassa tapahtuu sekä oikeus tulla suojelluksi hänen hyvinvoinnilleen vahingolliselta aineistolta

Etenkin internetin kautta tapahtuvan lasten seksuaalisen hyväksikäytön vähentämisessä kansainvälinen yhteistyö on avainasemassa. EU on sitoutunut omalla ministerineuvoston päätöksellään ( v. 2000) vahvistamaan lapsipornografian vastaisia toimia internetissä. EU:n komissio valmistelee parhaillaan yleistä lapsen oikeuksien vahvistamisen strategiaa.

Euroopan Neuvostossa laaditaan yleissopimusta lasten suojelemiseksi seksuaaliselta riistolta ja hyväksikäytöltä. Asiantuntijaryhmä laatii luonnoksen vuoden 2007 loppuun mennessä. Tähän mennessä esitelty sopimusluonnos sisältää ehdotuksen artiklaksi, joka suosittaa jäsenmaita kriminalisoimaan myös lasten houkuttelun seksuaaliseen toimintaan. Luonnoksen mukaan valtioiden tulisi kieltää "intentional solicitation of children - whether undertaken by means of computer system or not - for sexually explicit posing, the use of sexually explicit language or a meeting in criminal purpose". Tällaisen hyväksyminen olisi tärkeä edistysaskel.

Sen lisäksi lapsipornografian kriminalisointi on mukana myös Euroopan Neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskevassa yleissopimuksessa, joka Suomessa on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä.

Kansainvälisen yhteisön vastuu on suuri myös internetin kautta leviävissä kuvissa olevien lasten tunnistamisessa (idenfication and recognition), jotta väärinkäytösten uhriksi joutuneita lapsia voitaisiin auttaa. Samoin tulee kehittää tieto-taitoa kuvalevityksen kohteeksi joutuneiden lasten kuntoutuksesta ja ylipäätään ilmiön vaikutuksesta lapsen kehitykseen. Aiheesta on päivän aikana ollutkin jo tarkemmin puhetta.

Arviolta puolet Euroopan lapsista käyttää internetiä. Internet ja muut mediat tuovat lasten oikeuksien kannalta sekä myönteistä että kielteistä. Tiedämme hyvät mahdollisuudet oppimiseen, tiedon saamiseen ja ilmaisuvapauden käyttämiseen, huviin ja hyötyyn. Enemmän tietoa ja tutkimusta tarvitaan myös internetin käytön riskeistä ja uhkatekijöistä, jotka ovat tämän päivän aiheena. Lasten tavat käyttää internetiä muuttuvat nopeasti, joten tutkimuksessa on tärkeä kuulla lasten omia kokemuksia ja mielipiteitä.

On tärkeä huomata, että lapsen oikeuksien kannalta myös seksuaaliseen hyväksikäyttöön internetin välityksellä liittyvien ongelmien kirjo on laaja. Näitä eriasteisia ilmiöitä ovat esimerkiksi

  • joutuminen vahingossa pornografiaa sisältäville sivuille,
  • kaveripiirin seksuaaliväritteinen kiusaaminen netissä,
  • oman seksuaaliväritteisen kuvan laittaminen nettiin ja sen joutuminen laajempaan levitykseen,
  • aikuisen tekemä houkuttelu luottamukselliseen suhteeseen keskusteluun netissä tai tapaamiseen sekä lopulta lapsen väärinkäyttötilanteesta otettujen kuvien (abusive images) siirtäminen nettiin ja levitykseen.


Internetin erityispiirre on sen tapa luoda nopeasti intiimejä ja syvälliseltä tuntuvia ihmissuhteita - hyvässä ja pahassa. Yksityinen muuttuu internetin kautta helposti julkiseksi. Samoin sen ominaisuuksiin liittyy riski itsensä objektivointiin eli itsensä katsomiseen ulkopuolisena niin että lapsi ei tiedosta mahdollisuutta riskiin ja väärinkäytökseen. (Internet seems to enhance self-objectification of the young person or child). Internetin runsas käyttö voi hämärtää virtuaalitodellisuuden ja reaalimaailman rajoja ja näin altistaa hyväksikäytölle.

Lapsiin kohdistuvan seksuaalisen hyväksikäytön rikosten paljastumista ylipäätään hidastaa uhrin kokema häpeä sekä myös tietämättömyys omista oikeuksistaan. Mitä ilmeisimmin juuri internetin kautta tapahtuvassa lasten seksuaalisessa hyväksikäytössä nämä hämmennyksen ja häpeän tunteet voivat olla vieläkin suurempi este rikosten ilmitulolle. Lapsi voi kokea olevansa itse osasyyllinen eikä rohkene puhua sen paremmin lähiyhteisölle kuin ammattiauttajillekaan.

Tästä syystä on lapsen oikeuksien toteutumiseksi tarpeen koko ajan paitsi seurata lasten internetin käyttötapoja myös kehittää uusia tapoja auttaa internetin kautta hyväksikäytetyksi tulleita lapsia. Tarvitaan eri alojen ammattilaisten ja viranomaisten välisten sujuvien yhteistyömallien luomista ja ylläpitoa niin paikallisella, alueellisella kuin kansainväliselläkin tasolla.

Lapset tarvitsevat myös paremmin tietoa omista oikeuksistaan. Lasten omien kykyjen vahvistamiseksi tarvitaan sekä mediakasvatusta, seksuaalikasvatusta että turvataitojen kasvatusta. Nämä tarkoittavat internetin turvallisen käytön opastusta, tietoa siitä, mihin lapsen ei tarvitse suostua, kykyä sanoa EI myös aikuiselle sekä oman arvon tunnon ja itsetunnon vahvistamista.

Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön riskejä lisää lasta ympäröivän kuvamaailman ja julkisuuden yliseksualisoituminen. Se vääristää sekä lasten että aikuisten ymmärrystä siitä, mikä on normaalia ja lapsuuteen kuuluvaa ja mikä ei ole. Yliseksualisoitunut julkisuus uhkaa osaltaan lapsen oikeutta olla lapsi riittävän pitkään ja rauhassa.

Kyse on toki myös lasten vanhempien ja ylipäätään aikuisten vastuusta. Lasten yksinäisyys sekä tuttujen aikuisten ajan ja läsnäolon vaje voi lisätä riskejä hakea juttuseuraa internetistä. Vanhemmilla on myös vastuu arvioida lapsen median käyttöä ja estää altistumista ikäkautensa kannalta sopimattomalle aineistolle. Median ja internetoperaattoreiden tulee tukea vanhempien mahdollisuuksia kantaa oma vastuunsa.

Seksuaalisen hyväksikäytön kysymykset jos mitkä, alleviivaavat sitä, että lapsen oikeudet ovat aikuisen velvollisuuksia. Lapsi ei voi ottaa vastuuta siitä mitä hän haluaa esimerkiksi tilanteessa, jossa aikuinen lähtee houkuttelemaan lasta seksuaaliseen yhteydenpitoon internetin kautta. Lapsi on näissä tilanteissa aina uhri ja sellaisena häntä on kohdeltava myös mediassa ja uutisoinnissa.

Lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta erityistä huomiota on julkisen vallan seksuaalista hyväksikäyttöä estävissä toimissa syytä kiinnittää haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin. Tällaisia ryhmiä ovat etenkin EU:n ulkopuolelta ilman vanhempia tulevat lapset. Samoin erityistä huomiota on kiinnitettävä vammaisten sekä heikkolahjaisten lasten suojelemiseen seksuaaliselta hyväksikäytöltä.

Lapsen oikeuksien vahvistamisessa on siis kyse sekä vanhempien, julkisen vallan että median ja internetalan toimijoiden keskinäisestä vastuusta ja sitoutumisesta lapsen ja lapsuuden suojelemiseen. Myös YK:n lapsen oikeuksien komitea on vuosi sitten antamissaan suosituksissa Suomen valtiolle ehdottanut voimakkaampia toimia, joilla suojellaan lapsia mm. internetin kautta välittyvältä pornografialta.

Tätä suositusta edistää pienin askelin myös eduskuntakäsittelyssä loppusuoralla oleva lakiesitys, joka antaa internetoperaattoreille nykyistä paremmat mahdollisuudet yhdessä poliisin kanssa estää pääsy lapsipornografiaa sisältäville ulkomaisille sivustoille. Lisäksi eduskunnan käsittelyssä on kuvaohjelmalain muutos, joka takaa elokuvatarkastajille laajemmat oikeudet ennaltaehkäistä ja valvoa lapsille ja nuorille haitallisen materiaalin joutumista heidän saatavilleen.