Lapsiasiavaltuutettu

Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula Viitasaaren seurakunnan 10-käskyä keskustelutilaisuudessa 13.11.2006

Kommenttipuheenvuoro piispa Laulajan luentoon "Kymmenen käskyä - elämän oma laki"

Hyvät seurakuntalaiset,

Käsittelen puheenvuorossani kymmentä käskyä ja luterilaista etiikkaa lapsen hyvän elämän varmistamisen kannalta. Olen oman työni tavoitteeksi linjannut lapsen hyvän elämän edistämisen yhteistyössä muiden toimijoiden, viranomaisten, järjestöjen, kirkon , tutkijoiden jne. kanssa. Lapsen hyvän elämän tärkeimmät vaikuttajat ovat kuitenkin omat vanhemmat, lähiyhteisö - tutut, sukulaiset, naapurit ja ystävät.

Aluksi haluan muistuttaa siitä miten merkittävä kristinusko, sen moraaliset säännöt ja etenkin uuden testamentin opetus on ollut historiallisesti lapsen ihmisarvon ymmärtämisen kannalta. Tunnemme kastetilaisuuksissa usein luettavan lasten evankeliumin (Mark 10:13-16).

Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän koskisi heihin. Opetuslapset moittivat tuojia, mutta sen huomatessaan Jeesus närkästyi ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti: Joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse. Hän otti lapset syliinsä, pani kädet heidän päälleen ja siunasi heitä."

Jeesuksen opetus mullisti arvojärjestyksiä ja laittoi viimeisiä ensimmäisiksi. Myöhemmistä tulkinnoista erityisen tärkeita ovat olleet aikanaan katekismuksenkin kirjoittajan Martti Lutherin tulkinnat. Hän esimerkiksi korosti lapsuuden arvoa, kehotti vanhempia leikkimään lastensa kanssa sekä varomaan kasvattamista "vihalla". Asioita, jotka tuona aikana eivät olleet mitenkään yleistä käytäntöä.

Vuonna 1991 Suomen valtio allekirjoitti YK:n lasten oikeuksien sopimuksen, joka on maailman laajimmin hyväksyttyjä ihmisoikeussopimuksia. Siinä halutaan varmistaa lapsille oikeus hoivaan ja suojeluun, riittäviin taloudellisiin voimavaroihin ja palveluihin sekä oikeus osallistumiseen. Lasten evankeliumissa ja Martti Lutherin opetuksissa lasten oikeuksien sopimuksen periaatteet ovat jo hyvin idullaan - mukaan lukien lasten oikeus tulla kuulluksi, nähdyksi ja arvostetuksi.

Jos kykenisimme elämään kymmenen käskyn tarjoaman ohjeen mukaisesti, se varmasti turvaisi myös lapsille hyvän elämän perustan. Lasten hyvän elämän kannalta toisista välittäminen, ihmisten välinen vastavuoroisuus ja luottamus ovat avainasioita. Kultainen sääntö: kaikki mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös samoin heille - on tärkeä juuri yhteisöllisyyden ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen vahvistamisen kannalta. Mitä enemmän yhteisössä on ihmisten keskinäistä tuntemista, tekemistä, kohtaamista ja välittämistä - sitä paremmin myös lapset voivat.

Yhteisöllisyyteen liittyy myös se, että lapsen oikeudet ovat mitä suurimmassa määrin aikuisten velvollisuuksia - jo siitä lähtien että lapsella on oikeus saada kasvatusta myös moraalin ja rajojen luomisen kannalta. Lapsi ei voi tuntea kymmenen käskyn moraalisia ohjeita, jos ei niitä hänelle kotona tai lähiyhteisössä opeteta. Siinä myös isovanhemmat ja kummit voivat olla tärkeässä roolissa.

Lapsen oikeuksiin kuuluu myös se, että ongelmiin, kaltoin kohteluun puututaan riittävän varhain ja ajoissa. Siinäpä onkin yksi yhteisön kypsyyden vaikeimpia mittareita: jos näemme, tiedämme lähipiirissämme lapsia kohdeltavan huonosti, miten rohkenemme ottaa sen puheeksi tai puuttua asiaan?

Kuten totesin, kymmenen käskyn ohjeet turvaavat myös lapsen hyvää elämää. Kymmenen käskyn linjaamien elämänohjeiden kannalta riskitkin ovat tutut: työstä ja kodin ulkopuolisista vastuista voi muodostua sellainen epäjumala, joka ohittaa tärkeämmät asiat elämän rakennuspuina. Myös lapsi tarvitsee lepopäivän yhdessäolona, pysähtymisenä ja pyhän kokemisena.

Älä tapa -käsky kehottaa myös välttämään väkivaltaa kasvatuksessa - Suomessa lasten ruumiillinen rankaiseminen on ollut lailla kielletty jo vuodesta 1984.

Kunnioita isääsi ja äitiäsi on perheen arvotuksen perusta. Sukupolvien välinen kunnioitus ja sitoutuminen ovat myös hyvän yhteisön ominaisuuksia. Vanhempana saa nöyrtyä sen edessä, että osaa olla kunnioituksen arvioinen ja hoitaa vanhemman velvollisuutensa. Parisuhteen rikkoutuminen on aina lapsen kannalta elämän suuri kriisi. Parisuhteen pysyvyyden tukeminen on useimmiten lasten hyvinvointia vahvistavaa.

Haluan erityisesti ottaa esille lasten näkökulmasta käskyt "Älä varasta" tai "Älä tavoittele mitään mikä lähimmäisellesi kuuluu". Se liittyy piispa Laulajan puheessaan esille ottamaan läntisen kulttuurin kritiikkiin kuluttamisen ja taloudellisten arvojen ylivallasta sekä myös viihdeteollisuuden ja median vaikutuksista lapsiin. Tärkein lasten oikeus on olla lapsi riittävän pitkään ja rauhassa. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa lapsia ovat kaikki alle 18-vuotiaat. Me alamme kutsua jo alakoululaisia varhaisnuoriksi. Varastammeko lapsilta lapsuuden eli oikeuden ja mahdollisuuden olla pieni, turvattu ja suojassa?

Lapsuuden lyheneminen ja aikuisten maailman ongelmien ja uhkien tunkeutuminen lasten maailmaan liian aikaisin on suomalaisen yhteiskunnan suuri haaste. Tähän liittyy kasvatuskulttuurimme, jossa lasten odotetaan selviytyvän jo varhain yksin. Tähän liittyvät lasten kokemat yksinäisyyden tuntemukset ja aikuisten läsnäolon pula.

Media eri muodoissaan, mainonta ja viihdeteollisuus ovat lasten kasvuympäristön vahvoja vaikuttajia joiden kanssa vanhemmat saavat olla kilpaisilla. Lasten kohtaama median ja arjen kuvamaailma on väkivaltaistunut ja yliseksualisoitunut. Mediamaailman vaikutuksia lasten elämään valottaa esimerkiksi tutkimustulos, jonka mukaan 5-6-vuotiailla suomalaisilla lapsilla televisioon liittyvät pelot ovat heidän yleisimmät itse ilmaisemansa pelon aiheet.

Lapsuus teknologisoituu ja virtualisoituu kovaa vauhtia. Lapset viettävät merkittävän osan vapaa-ajastaan tv:n, tietokoneen ja kännykän äärellä. Muutos tuo toki monia mahdollisuuksia uudenlaiseen oppimiseen ja yhteydenpitoon. Riskinä on lasten ja vanhempien maailmojen entistä suurempi eriytyminen. Kaverisuhteet ovat tärkeitä mutta eivät pysty korvaamaan aikuisen keskustelukumppanin tarvetta lapsen elämässä.

Tuore tutkimus kertoo siitä, että lapsuus on ikään kuin elämänvaiheena ahtaalla. Suomalaiset lapset lopettavat leikkimisen aikaisemmin kuin pohjoismaiset ikätoverinsa.

Varastammeko lapsilta lapsuuden eli oikeuden ja mahdollisuuden olla pieni, turvattu ja suojassa? Lapsen kasvurauhan turvaaminen on sekä julkisen vallan, vanhempien ja muiden aikuisten että alan kaupallisten toimijoiden vastuulla.

Lopuksi voidaan myös miettiä laajemmin, mikä suomalaisessa yhteiskunnassa uhkaa lasten hyvää elämää? Aiheesta on tehty jopa galluppi eli mielipidetutkimus. Lastensuojelun keskusliitto kysyi runsas vuosi sitten yli tuhannelta suomalaiselta, mikä heidän mielestään uhkaa eniten lasten hyvää elämää Suomessa. Jokainen vastaaja sai nimetä kolme huolenaihetta ennalta annetuista vaihtoehdoista.

Ylivoimaisesti uhkaavimmaksi tässä kyselyssä nousi vanhemman päihdeongelma, jonka nimesi yli 60 prosenttia vastaajista. Lisäksi 39 prosenttia nimesi lasten oman päihteiden käytön pahimmaksi uhkaksi. Kolmen kärjessä oli myös lapsiin kohdistuva väkivalta, jonka mainitsi 44 prosenttia. Myös perheväkivallasta huomattava osa liittyy vanhempien alkoholinkäyttöön. Vanhempien alkoholin ja päihteiden väärinkäyttö on varmasti yksi suurimpia yksittäisiä lasten oikeuksien ongelmia. Lisäksi on syytä muistaa, että lapset voivat kokea uhkaavana ja pelottavana jo sellaisenkin alkoholinkäytön, joka meidän aikuisten mielestä on normaalia ja kohtuullista.

Koen lapsiasiavaltuutetun työn haastavana ja vaikeana, koska siinä ollaan tekemisissä hyvin paljon myös moraalisten asioiden kanssa. Edellä mainittu alkoholinkäyttöasia on yksi niistä. Kyse on asioista, joissa aikuisina ja vanhempina koemme, että meillä on oikeuksia - sananvapauteen, uraan, onnelliseen parisuhteeseen jne. Erilaisten asioiden esille ottaminen voidaan kokea myös "syyllistävänä".

Aina ei lasten ja vanhempien oikeudet ja velvollisuudet kuitenkaan kulje samansuuntaisesti tai lapsen näkökulma jää huomiotta. Omassakin elämässäni tämän tiedän. Jatkuvaa painiskelua joutuu käymään siitä, miten saa kiinnostavat työtehtävät pidettyä omassa pilttuussaan niin että ne eivät varasta aikaa lapsilta. Tuntuu että töissä on huono omatunto kun ajattelee kotiasioita ja kotona on huono omatunto, kun työasiat pyörivät mielessä.

Työmarkkinoiden ja talouden paineet määrittävät suomalaisessa yhteiskunnassa kovin vahvasti ja liiankin vahvasti myös sitä tilaa mikä vanhemmille jää vanhempana olemiseen. Eräässä tutkimuksessa yläasteikäisiltä lapsilta kysyttiin heidän vanhempiensa työn vaikutuksista. Neljännes oli sitä mieltä, että vanhemmat ovat töiden jälkeen liian väsyneitä kiinnostuakseen lastensa asioista.

Vaikeita kysymyksiä ja miettimisen aihetta meille jokaiselle vanhempana.