Lapsiasiavaltuutettu

Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula Lapsi päihdeperheessä seminaarissa 8.5.2006 Helsingissä

 

Alkoholipolitiikkaa lapsinäkökulmasta

Hyvät lasten oikeuksien puolustajat, naiset ja herrat

Kerron aluksi lyhyeksi lapsiasiavaltuutetun tehtävistä - onhan kyseessä varsin uusi viranomainen. Lapsiasiavaltuutettu on päättäjien herättelijä, yhteiskuntapoliittinen vaikuttaja, lasten äänen vahvistin sekä lapsipolitiikan toimijoiden yhteistyön rakentaja. Lapsiasiavaltuutettu siis edistää lapsen etua ja oikeuksia yleisellä yhteiskunnallisella tasolla. Työssä ei siis ole kyseessä ole yksittäisen lapsen tai perheen tilanteen ratkaiseminen tai lainvalvonta.

Laissa määriteltyinä tehtävinä on seurata ja arvioida lasten ja nuorten elinolosuhteita, tehdä aloitteita epäkohtien korjaamisesta, seurata ennakoivasti lainsäädäntöä ja muuta päätöksentekoa sekä välittää lasten mielipiteitä päätöksentekoon. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien sopimus, jonka toteutumisen edistäminen on myös lapsiasiavaltuutetun tärkeimpiä tehtäviä.

Lapsiasiavaltuutettu ei siis korvaa muiden viranomaisten toimintaa vaan täydentää niitä, luo verkostoja, antaa ideoita lapsinäkökulmasta ja edistää myös lapsia koskevan tutkimustiedon välittymistä päätöksentekoon. Verkottumista vahvistamalla on tarkoitus parantaa suomalaisen lapsipolitiikan tehoa. Lapsiasiavaltuutetun vaikuttamistyö ei rajoitu julkiseen valtaan vaan voi suuntautua myös elinkeinoelämään, työmarkkinajärjestöihin ja tiedotusvälineisiin. Kyse on siis hyvin laajasta "mandaatista" lapsen oikeuksien ja lapsinäkökulman vahvistamiseksi suomalaisessa yhteiskunnassa yhteistyössä myös järjestöjen kanssa.

Toiminta on ollut sikäli helppoa, että vastaanotto on ollut hyvin myönteinen ja kysyntää tuntuu olevan ylen määrin. Työtä rajoittavat ensisijaisesti toimistomme pienet voimavarat. Lapsiasiavaltuutettuhan toimii sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä, mutta pyrkii seuraamaan ja vaikuttamaan kaikkien lapsiasioita käsittelevien ministeriöiden työhön.

Lapsiasiavaltuutetun työssä yleisesti painottuvat seuraavat periaatteet

• lapsen oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia
• lapsella on oikeus olla lapsi - riittävän pitkään ja rauhassa
• lasten hyvinvointi ratkaisee ikääntyvän Suomen elinvoiman

Aikuisten velvollisuus on viranomaisina, läheisinä ja yhteisön jäseninä puuttua lapsen oikeuksien loukkauksiin. Lapsella on oikeus elää ilman, että hänen tarvitsee ottaa aikuisten vastuita ja huolia kannettavakseen. Suomella ei ole varaa siihen, että huomattava osa lapsista kärsii vanhempiensa alkoholinkäytön haitoista tai menettää terveytensä oman humalajuomisensa takia.

Näistä syistä vaikuttaminen alkoholinkäytön lapsille ja nuorille aiheuttamien haittojen vähentämiseksi on yksi tämän vuoden työlle valitsemiani painopisteitä. Arvioin alkoholinkäytön aiheuttamien haittojen olevan yhden vakavimmista lasten oikeuksien toteutumista estävistä ongelmista Suomessa. Lasten hyvää elämää uhkaavat sekä lasten vanhempien päihdeongelmat että myös lasten oma päihteiden käyttö. Lapsen etu tulisikin ottaa nykyistä vakavammin perusteeksi alkoholipolitiikan päätöksissä sekä päihdeongelmista kärsivien palveluiden kehittämisessä.

Päihdeongelmien osuus on tullut esille viime aikoina kahdessakin lasten ja nuorten hyvän elämän uhkia kartoittavassa kyselyssä. Lastensuojelun keskusliiton julkisti viime syyskuussa julkaisemasta mielipidekyselyn, jossa yli tuhannelta suomalaiselta oli kysytty, mikä heidän mielestään uhkaa eniten lasten hyvää elämää Suomessa. Ylivoimaisesti uhkaavimmaksi tässä kyselyssä nousi vanhemman päihdeongelma, jonka nimesi yli 60 prosenttia vastaajista. Lisäksi 39 prosenttia nimesi lasten oman päihteiden käytön pahimmaksi uhkaksi. Kolmen kärjessä oli myös lapsiin kohdistuva väkivalta, jonka mainitsi 44 prosenttia. Myös perheväkivallasta huomattava osa liittyy vanhempien alkoholinkäyttöön.

Hyvin samanlaisia arvioita antoi evankelisluterilainen kirkon diakonian ja kasvatuksen työntekijöidensä parissa viime syksynä tekemä kysely lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Työntekijöistä 68 prosenttia arvioi lasten ja nuorten syrjäytymisen uhkien kasvaneen oman seurakuntansa alueella viimeisten kolmen vuoden aikana. Yleisimpänä lasten syrjäytymisen syynä vastaajat pitivät vanhempien päihteiden käyttöä.

Lasten suojeleminen oman ja heidän vanhempien alkoholinkäytön haittavaikutuksilta tulisi olla alkoholipolitiikan ja lastensuojelun yhteisenä painopisteenä. Näin ei riittävässä määrin mielestäni ole.

Sosiaali- ja terveysministeriön johdolla toimivan kansallisen alkoholiohjelman tavoitteena toki on alkoholin lasten ja perheen hyvinvoinnille aiheuttamien haittojen vähentäminen. Käytännön alkoholipolitiikassa on tämän tavoitteen saavuttamiseksi vielä paljon kirimisen varaa. Viime vuosien ja kuukausien alkoholipoliittisia päätöksiä on ohjannut lapsen etua enemmän tasapainoilu alan kaupallisten toimijoiden intressien kanssa. Myös päihdeperheiden lasten oikeuksia ja hyvinvointia tukevia palveluita, niiden määrää ja osaamista tulisi vahvistaa.

Lapsen hyvän elämän turvaamiseksi tarvittaisiin vahvempaa lapsinäkökulmaa alkoholipolitiikkaan.

Edellä kävin läpi mielipidekyselyiden tuloksia - yhtä lailla lapsinäkökulman vahvistamiselle alkoholipolitiikassa löytyy paljon tukea lasten pahoinvoinnin tutkimuksesta.

Vanhempien päihteiden väärinkäyttö sekä usein siihen liittyvä väkivaltaisuus ovat yleisimmät syyt lasten huostaanottoihin. Lisääntynyt alkoholinkäyttö näkyy lasten huostaanottojen määrän kasvuna. Tämän ovat tuoneet esille erilaiset kuntien sosiaalitoimen ammattilaisille vuoden 2004 alkoholiveron alennuksen jälkeen tehdyt kyselyt. Vanhempien alkoholinkäyttö on myös vahvimpia lapsen mielenterveysongelmien riskejä lisääviä tekijöitä. Odottavien äitien alkoholinkäyttö lisää syntyvän lapsen kehitysvammaisuuden riskejä. Arviolta noin sata syntyvää lasta vuosittain kärsii ns. FAS-oireyhtymästä ja useampi sata lievemmistä FAE- oireista.

Lasinen lapsuus - projekti on tehnyt erittäin merkittävää tutkimusta arvioimalla päihdeperheissä kasvaneiden lasten ongelman laajuutta. Viimeisimmän Teuvo Peltoniemen raportoiman tutkimuksen (v. 2004) mukaan noin joka kymmenes suomalainen on kasvanut kodissa, jossa liiallinen alkoholinkäyttö tai muu vanhempien päihdeongelma aiheutti myös lapselle ongelmia tai haittaa. Kyse on siis vähimmillään kymmenien tuhansien, jopa sadantuhannen lapsen perusoikeuksista.

Maritta Itäpuisto arvioi uraa uurtavassa väitöskirjassaan viime vuonna nimenomaan päihdeperheiden lasten selviytymistä ja uhkatekijöitä. Hänen mukaansa lapsiin kohdistuu päihdeperheissä sekä fyysistä, henkistä että seksuaalista väkivaltaa. Lapset pelkäävät vanhempien ennakoimatonta käytöstä. Lapsen hoitoa ja perushoivaa laiminlyödään. Lapset kärsivät vanhempien häirinnän sekä pelkojen takia univajeesta. Koulunkäynti vaikeutuu. Osallistuminen harrastuksiin ja kaveripiirin tekemisiin on vaikeaa tai mahdotonta. Lapsi ei saa olla lapsi vaan joutuu kantamaan aikuisen vastuuta usein myös sisaruksistaan.

"Päihdeperheessä eläminen korostuu suuren turvattomuuden, pelon ja yksinäisyyden ajanjaksona" on puolestaan Teuvo Peltoniemen yhteenveto Lasinen Lapsuus tutkimuksessa.

Lapset ovat päihdeperheissä monesti varsinaisia arjen sankareita. He etsivät sitkeästi keinoja selviytyä vanhemman laiminlyönneistä huolimatta. Sitkeydestään huolimatta lapsen on usein aivan liian vaikeaa puolustaa itse omia oikeuksiaan. Vanhempien alkoholinkäyttöön voi liittyä pelkoa, vihaa, häpeää ja salailua. Lapsia voidaan leimata vanhempiensa perusteella. Lasten ongelmat eivät kuitenkaan rajoitu yksistään näkyvien alkoholin suurkuluttajien perheisiin. Tukea tarvitsevia lapsia on myös aivan tavallisissa perheissä, joissa aikuiset käyttävät päihteitä ajoittain ajattelemattomasti.

Lapset eivät saa Maritta Itäpuiston tutkimuksen tarpeeksi apua julkisista palveluista eivätkä heitä ympäröiviltä ihmisiltä. Lapset kyllä voivat puhua ongelmista mutta heitä ei kuulla tai oteta vakavasti. Päihdeongelmaisia vanhempia hoitavissa palveluissa lasten erityiset ja yksilölliset tarpeet vielä liian usein ohitetaan ja keskitytään pelkästään vanhempien asioihin.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 19 artiklan mukaan lapsia tulee suojella kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä ja välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksikäytöltä mukaan lukien seksuaalinen hyväksikäyttö silloin kun hän on vanhempansa, muun laillisen huoltajansa tai kenen tahansa hoidossa. Sopimusvaltioiden tulee ryhtyä kaikkiin asianmukaisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin, sosiaalisiin ja koulutuksellisiin toimiin tämän oikeuden turvaamiseksi, ongelmien ehkäisemiseksi, tunnistamiseksi, raportoimiseksi, hoitamiseksi ja jatkoseuraamiseksi ja tarpeen mukaan oikeuslaitoksen asiaan puuttumiseksi.

Vanhempien päihteiden liikakäyttö on vakavimpia uhkia lapsen oikeuksien toteutumiselle Suomessa. Päihdeperheessä elävän lapsen oikeuksien toteutuminen on usein viranomaisten armoilla. Etenkin pieni lapsi on täysin riippuvainen siitä, miten ongelmat kyetään tunnistamaan esimerkiksi neuvolassa, päivähoidossa, koulussa tai muussa terveydenhuollossa, miten viranomaisten välinen yhteistyö sujuu tai miten vanhempien päihdeongelmien hoidossa muistetaan myös lapsen näkökulma.

Monia hyviä ja onnistuneita esimerkkejä on lasten vertaisryhmätoiminnasta, palveluiden laajentamisesta myös lapsiin sekä päihde- ja lastensuojelutyön osaamisen vahvistamisesta. Lastensuojelutyön tehostaminen ja päihdeperheissä elävien lapsien tuen varmistaminen on ollut esillä myös lastensuojelulain kokonaisuudistuksen valmistelussa.

Neuvolan ja kouluterveydenhuollon voimavarojen ja laadun varmistaminen on päihdeperheissä elävien lasten oikeuksien toteutumisen kannalta tarpeen. Kansalliset arviot neuvolan ja kouluterveydenhuollon tilasta ovat osoittaneet, että vain osassa kuntia tarkastukset toteutuvat määrällisesti ja laadullisesti kansallisissa suosituksissa tarkoitetulla tavalla.

Stakes selvitti äskettäin kyselytutkimuksella tarkemmin 3-7-vuotiaiden lasten seulontatutkimusten sisältöä neuvoloissa. Valtakunnallisissa neuvolatoiminnan suosituksissa on korostettu koko perheen hyvinvoinnin arvioinnin merkitystä. Siitä huolimatta esimerkiksi vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmat jäivät selvittämättä runsaassa kolmanneksessa kyselyyn vastanneista terveyskeskuksista. Syyksi ilmoitettiin pääasiassa voimavarojen puute. Vapaaehtoiset suositukset eivät siis ole tähän mennessä taanneet lapsille kansalliset kriteerit täyttäviä palveluita.

Hyvät kuulijat,

Edellä olen puhunut lasten vanhempien alkoholinkäytön aiheuttamista ongelmista. Etenkin pienten lasten osalta se on tietysti kaikkein tärkein asia. Lasten oikeuksien kannalta ongelmallista on myös teini-ikäisten ja nuorten oma alkoholinkäyttö. Tähän on kiinnittänyt huomiota myös YK:n lapsen oikeuksien sopimusta seuraava komitea. Se suositteli Suomelle viime syksynä tehokkaampia toimia lasten ja nuorten terveyden suojelemiseksi juuri vähentämällä lasten ja nuorten alkoholinkäyttöä.

Lähtökohtana hyvä muistaa, että lasten itsensä suojeleminen alkoholin käytön haittavaikutuksilta on aikuisten velvollisuus. Päihteiden käytön haitat ja humalan vaarallisuus eivät ole lasten ja nuorten tiedossa.

Alkoholinkäyttö alle 18-vuotiaana on lapsille suuri terveysriski. Se haittaa lapsen ja nuoren fyysistä ja psyykkistä kehitystä. Alkoholiriippuvuus kehittyy lapsille ja nuorille helpommin kuin aikuisilla. Yksittäinenkin humalakerta lisää alttiutta tapaturmiin, väkivaltaan ja harkitsemattomaan käyttäytymiseen. Humalahakuinen alkoholinkäyttö voi johtaa myös lapsen ja nuoren syrjäytymiseen.

Miten lasten ja nuorten alkoholinkäyttö sitten on kehittynyt alkoholiveron alennuksen jälkeen? Vuosituhannen vaihteen tienoilla etenkin 12-16 -vuotiaiden lasten ja nuorten alkoholinkäytön trendi oli aleneva ja sikäli myönteinen. Jo tuolloin kuitenkin lasten ja nuorten alkoholinkäyttötavoissa oli nähtävissä polarisoitumista, joka on jatkunut alkoholiverotuksen alentamisen jälkeen. Eli osa lapsista ja nuorista on raittiita mutta osa juo toistuvasti ja humalahakuisesti. Suurin huolenaihe onkin usein toistuvan alkoholinkäytön kasaantuminen niille nuorille, jotka ovat muutoinkin vaarassa syrjäytyä.

Vaikka siis lapsista raittiiden määrä on 12-16 -vuotiaista ollut kasvussa, samaan aikaan 18-vuotta lähestyvien nuorten humalajuomisen väheneminen on pysähtynyt. Tämä trendi näkyy sekä kouluterveyskyselyissä että nuorten terveystapatutkimuksissa vuodelta 2005. Erityisesti 18-vuotiaiden poikien osalta toistuva humalajuominen on yleistynyt.

Kansanterveyslaitoksen arvion mukaan suomalaiset nuoret aloittavat alkoholin käytön varhain ja käyttävät muihin Euroopan maihin verrattuna merkittävissä määrin alkoholijuomia. Joka viides peruskoulun 9. luokkalaisista on juonut itsensä toistuvasti humalaan. 90 prosenttia nuorista ryhtyy käyttämään alkoholia 18 ikävuoteen mennessä.

Kouluterveydenhuolto on tärkeässä asemassa sekä lasten oman päihteiden käytön varhaisessa tunnistamisessa että päihdeperheen lapsen tukemisessa. Tältä kannalta paitsi neuvolan myös kouluterveydenhuollon tarkastusten laadun ja määrän vahvistaminen on tarpeen. Oppilaitoksilla tulee myös ensi syksystä lähtien olla osana uusia opetussuunnitelmia oppilashuollon suunnitelmat, joissa on määritelty koulun toiminta päihteiden käytön ehkäisyssä ja ongelmiin puuttumisessa. Oppilashuollon osana tulee myös seurata lapsen ja nuoren tuen tarvetta tilanteissa, joissa perheessä on päihdeongelmia.

Oppilashuollon lainsäädännön kokoamista ja salassapitosäännösten selkiyttämistä on valmistellut sosiaali- ja terveys sekä opetusministeriön yhteinen työryhmä, jonka työ on loppusuoralla. Toivon mukaan sekin antaa entistä parempia välineitä sekä lasten oman että heidän vanhempiensa päihteidenkäytön aiheuttamien ongelmien tunnistamiseen. Lainsäädäntöä on täsmennettävä niin, etteivät ammattikuntien väliset erilaiset salassapitosäännökset tai epätietoisuus niistä tule varhaisen puuttumisen esteeksi.

Lasten ja nuorten alkoholinkäyttöön vaikuttaa yleinen asenneilmapiiri ja suhtautuminen. Lasten ja nuorten asenteet ovat muuttuneet 2000-luvulla huomattavasti alkoholinkäyttöä hyväksyvämpään suuntaan - yleistä asenneilmapiiriä myötäillen. Viidennes 12 -vuotiaista katsoi vuonna 1979 että kohtuullinen alkoholinkäyttö kuuluu tavalliseen elämänmenoon. Tämä osuus kasvoi 33 prosenttiin vuonna 1999 ja edelleen 52 prosenttiin vuonna 2005.

Tilannetta on hyvä verrata tupakointiin. Julkisen vallan johdonmukaiset toimet (savuttomuutta edistävä lainsäädäntö ja mainonnan kieltäminen) - tupakoinnin rajoittamiseksi ja myös aikuisten arjessa osoittama malli ovat vaikuttaneet siihen, että nuorten suhtautuminen tupakointiin on muuttunut selvästi kielteisemmäksi. Tähän ovat vaikuttaneet myös toki nuorisokulttuurin omat muutokset.

Kyse ei alkoholinkäytössäkään ole mistään luonnonvoimasta, johon ei voi millään toimenpiteillä vaikuttaa. Etenkin lasten vanhemmilla ja heidän esimerkillään on suuri merkitys myös alkoholinkäytön rajoittamisessa ja siihen suhtautumisessa. Kasvattajille ja nuorille itselleen tulee entistä korostetummin viestittää, että alaikäisten alkoholinkäyttö ei ole suotavaa terveydellisistä syistä.

Yleiseen asenneilmapiiriin vaikuttaa myös mainonta. Mainonnalla on tutkimusten mukaan eniten vaikutusta juuri lasten ja nuorten alkoholikäyttäytymiseen. Mainonnassa alkoholijuomat esitetään usein osana trendikästä vapaa-ajanviettoa tai seurallista ja iloista elämää. Nämä muokkaavat erityisesti lasten asenteita alkoholinkäytölle suopeiksi sekä liittävät alkoholinkäytön osaksi aikuistumista.

Alkoholimainonta tulisi rajoittaa pelkän tuotetiedon antamiseen ja kieltää usein juuri nuoriin kohdistettu elämäntyylimainonta. Myös tupakoinnin kohdalla mainonnan rajoittaminen on omalta osaltaan vaikuttanut asenneilmapiiriin.

Toisaalta lapset ja nuoret oppivat juomatapansa aikuisten maailmassa. Katse peiliin on myös paikallaan. Alkoholitarjoilua erilaisissa vapaa-ajantapahtumissa ja konserteissa, joihin alaikäiset voivat osallistua tulee rajoittaa ja vähentää. Esimerkin voima näkyy myös tupakanpolton vähenemisessä. Lapset ja nuoret varmasti haluavat lähteä erilaisiin tapahtumiin vaikka niissä ei ns. kaljatelttaa olisikaan, mutta mikä on aikuisten laita? Haluamme nauttia lasillisesta tai tuopillisesta tilanteessa kuin tilanteessa.

Lapsia ja nuoria suojellaan alkoholinkäytön haitoilta tehokkaimmin käyttämällä monipuolista keinovalikoimaa, joilla vaikutetaan sekä lasten itsensä että heidän vanhempiensa alkoholinkäyttöön. Lisäksi on vahvistettava palveluissa kykyä tunnistaa lasten ja heidän vanhempiensa päihdeongelma ja ryhtyä tarpeellisiin hoitotoimiin.

Tästä syystä kannatan

• Alkoholiverotuksen hallittua nostamista esimerkiksi 5-10 prosentilla kaikissa alkoholijuomaryhmissä. Verotusasiaan tulisi palata jo ensi vuoden valtion talousarvion valmistelun yhteydessä.
• Alkoholimainonnan rajoittamista yksinomaan tuotetiedon antamiseen. Mainonta muokkaa erityisesti lasten ja nuorten alkoholiasenteita ja madaltaa kynnystä alkoholin käyttämiseen. Myös alkoholin televisiomainonnan kieltäminen kokonaan tulee ottaa harkintaan. Muutokset ovat mahdollisia tehdä kansallisesti EU-direktiivien puitteissa.
• Alkoholipakkauksiin painettavia varoitusmerkintöjä alkoholinkäytön vaikutuksista sikiön kehitykseen
• Alkoholimyynnin ikärajojen entistä tehokkaampaa valvontaa anniskelupaikoissa, kioskeissa ja huoltoasemilla sekä päivittäistavarakaupassa
• Alkoholin vähittäismyyntimonopolin säilyttämistä Alko Oy:llä

Lisäksi palvelujärjestelmässä tarvitaan

• Neuvolan ja kouluterveydenhuollon voimavarojen ja tarkastusten määrän varmistamista tarpeen mukaan kansanterveyslain nojalla annettavalla asetuksella
• Päihteitä käyttävien odottavien äitien johdonmukaista hoitoon ohjaamista ja lisävoimavaroja siihen
• Sen varmistamista että päihdeongelmaista aikuista hoidettaessa lasta ei unohdeta. Hänen erityiset ja yksilölliset tulee ottaa hoitojärjestelyissä huomioon ja lisätä lasten vertaisryhmätoimintaa. Lapsen auttamista ei pidä jättää riippuvaiseksi vanhemman raitistumisesta tai odottamaan sitä. Myös palveleva puhelin ja nettituki ovat lapsille tarpeen.
• Lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten koulutukseen tarvitaan tietoa lapsen oman ja hänen vanhempiensa päihdeongelman tunnistamisesta. Viranomaisten välisen yhteistyön eli erityisesti lastensuojelun ja päihdehuollon yhteydenpidon ja oppilashuollon eri toimijoiden välisen yhteistyön on tarpeen toimia sujuvasti.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa sopimusvaltiota myös ottamaan lapsen edun huomioon kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Tämä koskee myös alkoholipolitiikkaa, jossa lapsen etu on voitava asettaa myös alkoholiteollisuuden, kaupan, mainonnan sekä muun viestintäalan kaupallisten etujen edelle.

Kiinnitän huomiota myös siihen, että sosiaali- ja terveysministeriön asettama, laajapohjainen Suomen lapsiasiain toimikunta oli raportissaan "Lapsille sopiva Suomi" (2005) erityisesti huolestunut alkoholiveron alennuksen vaikutuksista lapsiin. Toimikunta piti tärkeänä, että alkoholipolitiikan päätösten lapsivaikutukset arvioidaan. Alkoholipolitiikan ratkaisujen lapsivaikutusten arvioinnin aloittaminen ja arvioinnin tulosten johdonmukainen käyttäminen uusien ratkaisujen perustana ei vieläkään ole myöhäistä.