Lapsiasiavaltuutettu

Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula Alkoholiohjelmaseminaarissa 27.4.2006 Helsingissä

Alkoholipolitiikkaa lapsinäkökulmasta

Hyvät alkoholiohjelmaseminaarin osanottajat,

Sekä lasten vanhempien päihdeongelmat että lasten oma päihteiden käyttö uhkaavat lasten hyvää elämää Suomessa. Sen kertovat monet tutkimukset mutta samaa mieltä ovat myös kansalaiset. Tämä käy ilmi Lastensuojelun keskusliiton viime syyskuussa julkaisemasta mielipidekyselystä.

Yli tuhannelta suomalaiselta oli kysytty, mikä heidän mielestään uhkaa eniten lasten hyvää elämää Suomessa. Ylivoimaisesti uhkaavimmaksi tässä kyselyssä nousi vanhemman päihdeongelma, jonka nimesi yli 60 prosenttia vastaajista. Lisäksi 39 prosenttia nimesi lasten oman päihteiden käytön pahimmaksi uhkaksi. Kolmen kärjessä oli myös lapsiin kohdistuva väkivalta, jonka mainitsi 44 prosenttia. Myös perheväkivallasta huomattava osa liittyy vanhempien alkoholinkäyttöön.

Jos alkoholipolitiikkaan siis vaikuttaisi kansalaisten mielipide, niin mitä tämän kyselyn perusteella voisi päätellä? Lasten suojeleminen oman ja heidän vanhempien alkoholinkäytön haittavaikutuksilta tulisi olla alkoholipolitiikan ja lastensuojelun yhteisenä painopisteenä.

Kansallisen alkoholiohjelman tavoitteena toki on alkoholin lasten ja perheen hyvinvoinnille aiheuttamien haittojen vähentäminen. Käytännön alkoholipolitiikassa on tämän tavoitteen saavuttamiseksi vielä paljon kirimisen varaa. Viime vuosien ja kuukausien alkoholipoliittisia päätöksiä on ohjannut lapsen etua enemmän tasapainoilu alan kaupallisten toimijoiden intressien kanssa. Myös päihdeperheiden lasten oikeuksia ja hyvinvointia tukevia palveluita, niiden määrää ja osaamista tulisi vahvistaa.

Lapsen hyvän elämän turvaamiseksi tarvittaisiin vahvempaa lapsinäkökulmaa alkoholipolitiikkaan. Sille löytyy paljon tukea lasten pahoinvoinnin tutkimuksesta ja tilastoista.

Vanhempien päihteiden väärinkäyttö sekä usein siihen liittyvä väkivaltaisuus ovat yleisimmät syyt lasten huostaanottoihin. Lisääntynyt alkoholinkäyttö näkyy lasten huostaanottojen määrän kasvuna. Tämän ovat tuoneet esille erilaiset kuntien sosiaalitoimen ammattilaisille vuoden 2004 alkoholiveron alennuksen jälkeen tehdyt kyselyt. Vanhempien alkoholinkäyttö on myös vahvimpia lapsen mielenterveysongelmien riskejä lisääviä tekijöitä. Odottavien äitien alkoholinkäyttö lisää syntyvän lapsen kehitysvammaisuuden riskejä. Arviolta noin sata syntyvää lasta vuosittain kärsii ns. FAS-oireyhtymästä ja useampi sata lievemmistä FAE- oireista.

Arvioita ongelman laajuudesta antaa Lasinen lapsuus projektin vuonna 2004 toteuttama tutkimus. Sen mukaan noin joka kymmenes suomalainen on kasvanut kodissa, jossa liiallinen alkoholinkäyttö tai muu vanhempien päihdeongelma aiheutti myös lapselle ongelmia tai haittaa. Kymmenien tuhansien ja jopa sadantuhannen lapsen perusoikeudet tulevat loukatuiksi.

Marita Itäpuisto arvioi uraa uurtavassa väitöskirjassaan viime vuonna nimenomaan päihdeperheiden lasten selviytymistä ja uhkatekijöitä. Hänen mukaansa lapsiin kohdistuu päihdeperheissä sekä fyysistä, henkistä että seksuaalista väkivaltaa. Lapset pelkäävät vanhempien ennakoimatonta käytöstä. Lapsen hoitoa ja perushoivaa laiminlyödään. Lapset kärsivät vanhempien häirinnän sekä pelkojen takia univajeesta. Koulunkäynti vaikeutuu. Osallistuminen harrastuksiin ja kaveripiirin tekemisiin on vaikeaa tai mahdotonta. Lapsi ei saa olla lapsi vaan joutuu kantamaan aikuisen vastuuta usein myös sisaruksistaan.

"Päihdeperheessä eläminen korostuu suuren turvattomuuden, pelon ja yksinäisyyden ajanjaksona" on puolestaan Teuvo Peltoniemen yhteenveto Lasinen Lapsuus tutkimuksessa.

Lapset ovat päihdeperheissä monesti varsinaisia arjen sankareita. He etsivät sitkeästi keinoja selviytyä vanhemman laiminlyönneistä huolimatta. Sitkeydestään huolimatta lapsen on usein aivan liian vaikeaa puolustaa itse omia oikeuksiaan. Vanhempien alkoholinkäyttöön voi liittyä pelkoa, vihaa, häpeää ja salailua. Lapsia voidaan leimata vanhempiensa perusteella. Lasten ongelmat eivät kuitenkaan rajoitu yksistään näkyvien alkoholin suurkuluttajien perheisiin. Tukea tarvitsevia lapsia on myös aivan tavallisissa perheissä, joissa aikuiset käyttävät päihteitä ajoittain ajattelemattomasti.

Lapset eivät saa Marita Itäpuiston tutkimuksen tarpeeksi apua julkisista palveluista eivätkä heitä ympäröiviltä ihmisiltä. Lapset kyllä voivat puhua ongelmista mutta heitä ei kuulla tai oteta vakavasti. Päihdeongelmaisia vanhempia hoitavissa palveluissa lasten erityiset ja yksilölliset tarpeet vielä liian usein ohitetaan ja keskitytään pelkästään vanhempien asioihin.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 19 artiklan mukaan lapsia tulee suojella kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä ja välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksikäytöltä mukaan lukien seksuaalinen hyväksikäyttö silloin kun hän on vanhempansa, muun laillisen huoltajansa tai kenen tahansa hoidossa. Sopimusvaltioiden tulee ryhtyä kaikkiin asianmukaisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin, sosiaalisiin ja koulutuksellisiin toimiin tämän oikeuden turvaamiseksi, ongelmien ehkäisemiseksi, tunnistamiseksi, raportoimiseksi, hoitamiseksi ja jatkoseuraamiseksi ja tarpeen mukaan oikeuslaitoksen asiaan puuttumiseksi.

Vanhempien päihteiden liikakäyttö on vakavimpia uhkia lapsen oikeuksien toteutumiselle Suomessa. Päihdeperheessä elävän lapsen oikeuksien toteutuminen on usein viranomaisten armoilla. Etenkin pieni lapsi on täysin riippuvainen siitä, miten ongelmat kyetään tunnistamaan esimerkiksi neuvolassa, päivähoidossa, koulussa tai muussa terveydenhuollossa, miten viranomaisten välinen yhteistyö sujuu tai miten vanhempien päihdeongelmien hoidossa muistetaan myös lapsen näkökulma.

Monia hyviä ja onnistuneitakin esimerkkejä on lasten vertaisryhmätoiminnasta, palveluiden laajentamisesta myös lapsiin sekä päihde- ja lastensuojelutyön osaamisen vahvistamisesta. Lastensuojelutyön tehostaminen ja päihdeperheissä elävien lapsien tuen varmistaminen on ollut esillä myös loppusuoralla olevan lastensuojelulain kokonaisuudistuksen valmistelussa.

Neuvolan ja kouluterveydenhuollon voimavarojen ja laadun varmistaminen on päihdeperheissä elävien lasten oikeuksien toteutumisen kannalta tarpeen. Kansalliset arviot neuvolan ja kouluterveydenhuollon tilasta ovat osoittaneet, että vain osassa kuntia tarkastukset toteutuvat määrällisesti ja laadullisesti kansallisissa suosituksissa tarkoitetulla tavalla.

Stakes selvitti äskettäin kyselytutkimuksella tarkemmin 3-7-vuotiaiden lasten seulontatutkimusten sisältöä neuvoloissa. Valtakunnallisissa neuvolatoiminnan suosituksissa on korostettu koko perheen hyvinvoinnin arvioinnin merkitystä. Siitä huolimatta esimerkiksi vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmat jäivät selvittämättä runsaassa kolmanneksessa kyselyyn vastanneista terveyskeskuksista. Syyksi ilmoitettiin pääasiassa voimavarojen puute. Vapaaehtoiset suositukset eivät siis ole tähän mennessä taanneet lapsille kansalliset kriteerit täyttäviä palveluita.

Hyvät kuulijat,
Edellä olen puhunut lasten vanhempien alkoholinkäytön aiheuttamista ongelmista. Etenkin pienten lasten osalta se on tietysti kaikkein tärkein asia. Teini-ikäisten ja nuorten osalta myös lasten oman alkoholinkäytön tehokkaampi ehkäiseminen on alkoholipolitiikan tavoitteena. Terveys 2015-ohjelmassa tästä on asetettu myös tavoitteita. Lähtökohtana tässäkin on hyvä muistaa, että lasten itsensä suojeleminen alkoholin käytön haittavaikutuksilta on aikuisten velvollisuus. Päihteiden käytön haitat ja humalan vaarallisuus eivät ole lasten ja nuorten tiedossa.

Alkoholinkäyttö alle 18-vuotiaana on lapsille suuri terveysriski. Se haittaa lapsen ja nuoren fyysistä ja psyykkistä kehitystä. Alkoholiriippuvuus kehittyy lapsille ja nuorille helpommin kuin aikuisilla. Yksittäinenkin humalakerta lisää alttiutta tapaturmiin, väkivaltaan ja harkitsemattomaan käyttäytymiseen. Humalahakuinen alkoholinkäyttö voi johtaa myös lapsen ja nuoren syrjäytymiseen.

Miten lasten ja nuorten alkoholinkäyttö sitten on kehittynyt alkoholiveron alennuksen jälkeen?

Vuosituhannen vaihteen tienoilla etenkin 12-16 -vuotiaiden lasten ja nuorten alkoholinkäytön trendi oli aleneva ja sikäli myönteinen. Jo tuolloin kuitenkin lasten ja nuorten alkoholinkäyttötavoissa oli nähtävissä polarisoitumista, joka on jatkunut alkoholiverotuksen alentamisen jälkeen. Eli osa lapsista ja nuorista on raittiita mutta osa juo toistuvasti ja humalahakuisesti. Suurin huolenaihe onkin usein toistuvan alkoholinkäytön kasaantuminen niille nuorille, jotka ovat muutoinkin vaarassa syrjäytyä.

Lapsista ja nuorista raittiiden määrä on ollut kasvussa 12-16 -vuotiaiden keskuudessa ja kokeilut ovat siirtyneet hieman myöhempään ikään. 14-vuotiaista 60 % ja 16-vuotiaista tosin enää 20 % ilmoitti olevansa raittiita. 90 prosenttia nuorista ryhtyy käyttämään alkoholia 18 ikävuoteen mennessä.

Vaikka siis lapsista raittiiden määrä on ollut kasvussa, samaan aikaan 18-vuotta lähestyvien nuorten humalajuomisen väheneminen on pysähtynyt. Tämä trendi näkyy sekä kouluterveyskyselyissä että nuorten terveystapatutkimuksissa vuodelta 2005. Erityisesti 18-vuotiaiden poikien osalta toistuva humalajuominen on yleistynyt.

Nuorten terveystapatutkimuksen tekijät arvioivat, että mahdollisesti vanhempien ja myös koulun tiukempi ote alkoholiveron alennuksen jälkeen on pitänyt aisoissa haittavaikutuksia erityisesti alle 16-vuotiaiden osalta. He kuitenkin varoittavat riskistä, että varttuneempien nuorten keskuudessa yleistyvä humalajuominen voi siirtyä uudelleen myös nuorempiin ikäryhmiin. 18-vuotiaiden yleistyneeseen humalajuomiseen juuri veroalennus on luultavimmin vaikuttanut. Tästä syystä alkoholiveron korotus olisi perusteltu nuorten hyvinvoinnin näkökulmasta. (Rimpelä ym:t 2005).

Kansanterveyslaitoksen arvion mukaan suomalaiset nuoret aloittavat alkoholin käytön varhain ja käyttävät muihin Euroopan maihin verrattuna merkittävissä määrin alkoholijuomia. Joka viides peruskoulun 9. luokkalaisista on juonut itsensä toistuvasti humalaan.

Lapset ja nuoret juovat tutkimusten mukaan enimmäkseen mietoja alkoholijuomia, tytöt siideriä ja pojat olutta. Näin ollen lasten ja nuorten alkoholinkäytön rajoittamisessa juuri mietojen alkoholijuomien saatavuudella ja hinnalla on suuri merkitys. Veroratkaisuissa ei tulisi ainakaan suosia näitä nuorten paljon käyttämiä juomia eikä myyntijärjestelyillä tule helpottaa mietojen juomien saatavuutta.

Kyselyaineistojen mukaan alle 18-vuotiaiden on suhteellisen helppoa saada hankittua mietoja alkoholijuomia vähittäismyyntipisteistä. Stakesin tekemässä ostokokeessa sekä nuoret että vanhemmat pitivät riskiä jäädä kiinni alaikäisenä tehdystä ostoyrityksestä melko vähäisenä. Suurin osa alle 18-vuotiaista ilmoitti kouluterveyskyselyssä hankkineensa juomansa kuitenkin kavereilta ja noin neljäsosa suoraan vähittäismyyntiliikkeistä. Loput olivat saaneet juotavansa mm. vanhemmilta tai sisaruksilta.

Myynnin ikärajoja tulisi siis valvoa tehokkaammin ja korostaa vanhempien vastuuta olla välittämättä alkoholia lapsilleen.

Lasten oman päihteiden käytön varhainen tunnistaminen ja seuranta tulee aloittaa jo peruskoulussa kouluterveydenhuollon yhteydessä. Kouluterveydenhuollon tarkastusten laadun ja määrän varmistamisella voidaan myös tukea lasten päihteiden käytön vähentämistä.

Perusopetuksen, lukion ja toisen asteen oppilaitoksilla on velvollisuus laatia ensi syksyyn mennessä uusien opetussuunnitelmien mukaiset oppilashuollon suunnitelmat. Osana tätä suunnitelmaa tulee määritellä myös koulun toiminta tupakoinnin, alkoholinkäytön ja huumeiden käytön ehkäisyssä, ongelmien varhaisessa tunnistamisessa ja siihen puuttumisessa. Oppilashuollon osana tulee myös seurata lapsen ja nuoren tuen tarvetta tilanteissa, joissa perheessä on päihdeongelmia.

Oppilashuollon lainsäädännön kokoamista ja salassapitosäännösten selkiyttämistä on valmistellut sosiaali- ja terveys sekä opetusministeriön yhteinen työryhmä, jonka työ on loppusuoralla. Toivon mukaan sekin antaa entistä parempia välineitä lasten päihteiden käytön varhaiseen puuttumiseen niin, etteivät ammattikuntien väliset erilaiset salassapitosäännökset tai epätietoisuus niistä tule jatkossa enää varhaisen puuttumisen esteeksi.

Lasten ja nuorten alkoholinkäyttöön vaikuttaa yleinen asenneilmapiiri ja suhtautuminen. Lasten ja nuorten asenteet ovat muuttuneet 2000-luvulla huomattavasti alkoholinkäyttöä hyväksyvämpään suuntaan - yleistä asenneilmapiiriä myötäillen. Viidennes 12 -vuotiaista katsoi vuonna 1979 että kohtuullinen alkoholinkäyttö kuuluu tavalliseen elämänmenoon. Tämä osuus kasvoi 33 prosenttiin vuonna 1999 ja edelleen 52 prosenttiin vuonna 2005.

Tilannetta on hyvä verrata tupakointiin. Julkisen vallan johdonmukaiset toimet (savuttomuutta edistävä lainsäädäntö ja mainonnan kieltäminen) - tupakoinnin rajoittamiseksi ja myös aikuisten arjessa osoittama malli ovat vaikuttaneet siihen, että nuorten suhtautuminen tupakointiin on muuttunut selvästi kielteisemmäksi. Tähän ovat vaikuttaneet myös toki nuorisokulttuurin omat muutokset. Tätä kehitystä on syytä edelleen pyrkiä vahvistamaan, koska tupakoinnin aloittaminen ja alkoholikokeilut ovat usein yhteydessä keskenään.

Kyse ei alkoholinkäytössäkään ole mistään luonnonvoimasta, johon ei voi millään toimenpiteillä vaikuttaa. Etenkin lasten vanhemmilla ja heidän esimerkillään on suuri merkitys myös alkoholinkäytön rajoittamisessa ja siihen suhtautumisessa. Kasvattajille ja nuorille itselleen tulee entistä korostetummin viestittää, että alaikäisten alkoholinkäyttö ei ole suotavaa terveydellisistä syistä.

Yleiseen asenneilmapiiriin vaikuttaa myös mainonta. Mainonnalla on tutkimusten mukaan eniten vaikutusta juuri lasten ja nuorten alkoholikäyttäytymiseen. Se luo lapsille mielikuvia alkoholin käytön merkityksestä jo ennen kuin he itse ovat lähelläkään alkoholin kokeiluikää. Mainonnassa alkoholijuomat esitetään usein osana trendikästä vapaa-ajanviettoa tai seurallista ja iloista elämää. Nämä muokkaavat lasten asenteita alkoholinkäytölle suopeiksi sekä liittävät alkoholinkäytön osaksi aikuistumista. Ne esittävät alkoholijuomat osana tavoittelemisen arvoisia elämäntyylejä. Mainonnan luoma mielikuvamaailma heikentää päihdevalistuksen tehoa entisestäänkin.

Tehokas tapa vähentää lasten ja nuorten altistumista alkoholia osana hyvää elämää kuvaavalle viestinnälle on rajoittaa alkoholimainontaa. Alkoholimainonta tulisi rajoittaa pelkän tuotetiedon antamiseen ja kieltää usein juuri nuoriin kohdistettu elämäntyylimainonta. Tätä kautta voidaan tukea lasten vanhempien, koulun, nuorisotyön ja muiden lasten hyvinvointia edistävien tahojen toimia. Myös tupakoinnin kohdalla mainonnan rajoittaminen on omalta osaltaan vaikuttanut asenneilmapiiriin.

Toisaalta lapset ja nuoret oppivat juomatapansa aikuisten maailmassa. Katse peiliin on myös paikallaan. Alkoholitarjoilua erilaisissa vapaa-ajantapahtumissa ja konserteissa, joihin alaikäiset voivat osallistua tulee rajoittaa ja vähentää. On luultavasti hyvin vaikeaa aikaansaada pysyvää muutosta lasten ja nuorten alkoholinkäytössä ellei myös aikuisten alkoholinkäyttötapa muutu. Esimerkin voima näkyy myös tupakanpolton vähenemisessä. Lapset ja nuoret varmasti haluavat lähteä erilaisiin tapahtumiin vaikka niissä ei ns. kaljatelttaa olisikaan, mutta mikä on aikuisten laita? Haluamme nauttia lasillisesta tai tuopillisesta tilanteessa kuin tilanteessa.

Lapsia ja nuoria suojellaan alkoholinkäytön haitoilta tehokkaimmin käyttämällä monipuolista keinovalikoimaa, joilla vaikutetaan sekä lasten itsensä että heidän vanhempiensa alkoholinkäyttöön. Lisäksi on vahvistettava palveluissa kykyä tunnistaa lasten ja heidän vanhempiensa päihdeongelma ja ryhtyä tarpeellisiin hoitotoimiin.

Tästä syystä kannatan

• Alkoholiverotuksen hallittua nostamista esimerkiksi 5-10 prosentilla kaikissa alkoholijuomaryhmissä. Verotusasiaan tulisi palata jo ensi vuoden valtion talousarvion valmistelun yhteydessä.

• Alkoholimainonnan rajoittamista yksinomaan tuotetiedon antamiseen. Mainonta muokkaa erityisesti lasten ja nuorten alkoholiasenteita ja madaltaa kynnystä alkoholin käyttämiseen. Myös alkoholin televisiomainonnan kieltäminen kokonaan tulee ottaa harkintaan. Muutokset ovat mahdollisia tehdä kansallisesti EU-direktiivien puitteissa.

• Alkoholipakkauksiin painettavia varoitusmerkintöjä alkoholinkäytön vaikutuksista sikiön kehitykseen

• Alkoholimyynnin ikärajojen entistä tehokkaampaa valvontaa anniskelupaikoissa, kioskeissa ja huoltoasemilla sekä päivittäistavarakaupassa

• Alkoholin vähittäismyyntimonopolin säilyttämistä Alko Oy:llä Lisäksi palvelujärjestelmässä tarvitaan

• Neuvolan ja kouluterveydenhuollon voimavarojen ja tarkastusten määrän varmistamista tarpeen mukaan kansanterveyslain nojalla annettavalla asetuksella

• Päihteitä käyttävien odottavien äitien johdonmukaista hoitoon ohjaamista ja lisävoimavaroja siihen

• Sen varmistamista että päihdeongelmaista aikuista hoidettaessa lasta ei unohdeta. Hänen erityiset ja yksilölliset tulee ottaa hoitojärjestelyissä huomioon ja lisätä lasten vertaisryhmätoimintaa. Lapsen auttamista ei pidä jättää riippuvaiseksi vanhemman raitistumisesta tai odottamaan sitä. Myös palveleva puhelin ja nettituki ovat lapsille tarpeen.

• Lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten koulutukseen tarvitaan tietoa lapsen oman ja hänen vanhempiensa päihdeongelman tunnistamisesta. Viranomaisten välisen yhteistyön eli erityisesti lastensuojelun ja päihdehuollon yhteydenpidon ja oppilashuollon eri toimijoiden välisen yhteistyön on tarpeen toimia sujuvasti.

Suomi on vuonna 1991 ratifioinut YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen. Sopimuksen toteutumista seuraa viisivuotiskausittain YK:n lapsen oikeuksien komitea. Komitea antoi viime syyskuussa Suomen valtiolle uusimman suosituksensa toimenpiteistä, johon Suomen tulisi ryhtyä, jotta lapsen oikeudet toteutuisivat paremmin. Lasten terveyden ja hyvinvoinnin osalta komitea ilmaisi huolensa lasten alkoholinkäytön lisääntymisestä. Komitea suositti, että Suomen valtio tehostaa toimia lasten ja nuorten terveyden suojelemiseksi ja etsii siinä tarkoituksessa vahvempia keinoja lasten ja nuorten alkoholinkäytön vähentämiseksi.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa sopimusvaltiota myös ottamaan lapsen edun huomioon kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Tämä koskee myös alkoholipolitiikkaa, jossa lapsen etu on voitava asettaa myös alkoholiteollisuuden, kaupan, mainonnan sekä muun viestintäalan kaupallisten etujen edelle.

Kiinnitän huomiota myös siihen, että sosiaali- ja terveysministeriön asettama, laajapohjainen Suomen lapsiasiain toimikunta oli raportissaan "Lapsille sopiva Suomi" (2005) erityisesti huolestunut alkoholiveron alennuksen vaikutuksista lapsiin. Toimikunta piti tärkeänä, että alkoholipolitiikan päätösten lapsivaikutukset arvioidaan. Alkoholipolitiikan ratkaisujen lapsivaikutusten arvioinnin aloittaminen ja arvioinnin tulosten johdonmukainen käyttäminen uusien ratkaisujen perustana ei vieläkään ole myöhäistä.