Lapsiasiavaltuutettu

Maria Kaisa Aula

lapsiasiavaltuutettu
28.5.2008

Miten sisäisen turvallisuuden ohjelma vastaa turvallisuuden haasteisiin?

Lapsen oikeus turvalliseen elämään - sijoitus tulevaisuuteen

Mitkä ovat turvallisuuden haasteet lasten ja lasten oikeuksien näkökulmasta?

Aluksi muutamia lukuja ja ilmiöitä arkielämästä. Viimeisimmässä uhritutkimuksessa aikuisista noin 9 prosenttia ilmoitti joutuneensa edellisen vuoden aikana väkivallan teon tai uhkauksen kohteeksi. Lasten keskuudessa tehtiin alkuvuodesta vastaava kysely, ensimmäinen laatuaan. Alustavat tulokset osoittivat että 12 ja 15-vuotiaat kohtaavat väkivaltaa useammin kuin aikuiset. Suurina linjoina tulkittuna noin lapsista yli kaksinkertainen osuus eli n. 14 - 25 prosenttia oli kokenut väkivaltaa viimeisen vuoden aikana.

Lapset kohtaavat väkivaltaa kotona, koulussa,  kaduilla ja toreilla, kaveripiirissä sekä internetissä mutta myös laitoksissa joissa heidän pitäisi olla turvassa.   Väkivalta on siis uhritutkimuksen alustavien tulosten mukaan yllättävän arkipäiväistä lasten elämässä.

Virallinen Suomi on monella tapaa lapsiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen etulinjassa - Suomen ohella 18 muussa maassa on laissa kielletty kaikki lapsiin kohdistuva väkivalta. Kuritusväkivallan käyttö on vähentynyt ja asenteet uudistuneet hyvällä tavalla. Silti Suomessa edelleen on pieni ryhmä kenties 10-20 prosenttia kansalaisista, jotka puolustelevat kuritusväkivaltaa. Lapsiin kohdistuva väkivalta on ainoa laji väkivallasta, jota vielä joku saattaa perustella oikeutettuna.

Koulukiusaaminen on meillä pysytellyt sitkeästi 7-8 prosentin paikkeilla ja osuuksissa on tapahtunut hienoista nousuakin viime vuosina. Uudet tutkimukset osoittavat yllättävän vahvan yhteyden lapsen kokeman kuritusväkivallan ja kiusaamisen kanssa. Huonot keinot ongelmien ratkaisemiseen sekä lapsen ja vanhemman välisen tunneyhteyden ja vuorovaikutuksen vajeet periytyvät. Kuritusväkivallan vähentäminen on siis tehokas keino vähentää koulukiusaamista sekä myös muuta nuorisorikollisuutta.  Tästä on tuloksia myös Iso-Britanniasta.

Alkoholiveron alentamisen vaikutukset lasten hyvinvoinnin kannalta ovat olleet haitalliset. Tämä on näkynyt kotihälytysten määrän lisääntymisenä. Vanhempien päihteiden käyttö on yleisin lasten kodin ulkopuolelle sijoittamisen syy ja pahoinvoinnin taustatekijä. Kyse ei ole vain ns. suurjuopottelusta. Myös vanhempien ajoittainen harkitsematon alkoholinkäyttö aiheuttaa lasten turvattomuutta ja pelkoa , lasten tarpeiden laiminlyöntiä sekä tapaturmia ja onnettomuuksia.Vanhempien alkoholinkäytön  ja siitä lapsille aiheutuvien haittojen vähentäminen on haasteemme.

Myönteisenä on kuitenkin syytä todeta, että lasten ja nuorten oma kokemus arjen turvallisuudesta on ollut meillä Suomessa kansainvälisesti verrattuna hyvä (esim. WHO-koululaistutkimus). Suomi on koettu maaksi, jossa uskaltaa jättää vauvan vaunuissa ulos nukkumaan ja jossa lapsi uskaltaa kävellä yksin koulusta kotiin. Taajamissa liikkuessa lapsia yleensä pelottavat lähinnä puistoissa tai kaduilla tokkuroivat humalaiset aikuiset sekä autojen liian kova vauhti. Arkiympäristön turvallinen maine on kuitenkin osa suomalaista kilpailukykyä kun ulkomaiset asiantuntijat miettivät mihin perheidensä kanssa asettuisivat. Sitä siis kannattaa vaalia.

Vaikka keskiarvot ovat hyvät, tiedämme myös sen, että äärimmäisen yksinäisyyden ja sosiaalisen eristyneisyyden aiheuttamat vakavat väkivaltarikokset ovat nekin osa suomalaista todellisuutta kuten Jokelassa ja Myyrmannissa on koettu.  Suomalaisnuorten sekä tyttöjen että poikien itsetuhoisuus on kansainvälisesti verrattuna korkealla tasolla.

Suomalaisten viranomaisten ja päättäjien eduksi on kuitenkin laskettava se, että olemme harvinaisen hyvin haasteemme tiedostaneet. Erilaisissa yhteyksissä olemme erittäin tiukasti ja hyvällä tavalla etulinjassa sitoutuneet lapsiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseen. Tiedämme että lapsella on oikeus erityiseen suojeluun ja että viranomaisten erityisenä vastuuna on huolehtia lapsen edusta ja oikeuksista.

Näin on tässäkin ohjelmassa. Lapsen oikeudet on hyvin valtavirtaistettu. Lasten turvallisuuden parantamiseksi on listattu oikeaan osuvia toimia ja monipuolisesti.  Mainittakoon vaikka kuritusväkivallan vastainen kampanjointi, erilaisten ammattilaisten väkivaltaosaamisen lisäämisen, paikallisten viranomaisverkostojen toimivuuden varmistaminen, lasten turvataitokasvatus,  liikennekasvatus, alkoholitapaturmien vähentäminen, tietorikoksia tutkivan poliisiyksikön perustamisen ja tietoverkoissa lapsen hyväksikäytön valmistelun kriminalisointi sekä yksin tulevien turvapaikanhakijalasten suojelu lapsikaupalta.

Lisäksi ohjelman yleisinä tavoitteina on alkoholinkäytön vähentäminen, myönteisen vanhemmuuden tukeminen, yhteisöjen vahvistaminen ja syrjäytymisen ehkäisy. Lasten turvallisuuden tilasta luvataan tuottaa parempaa tietoa säännönmukaisin uhritutkimuksin. Voiko enää parempaa ohjelmaa ollakaan?

Kyllä tämä ohjelma vastaa lasten turvallisuuden haasteisiin mutta pulma on siinä, että samansuuntaisia ohjelmia on meillä jo useita. Valtioneuvosto on hyväksynyt monta ohjelmaa, josta voidaan löytää lähestulkoon samat sitoumukset lasten turvallisen elämän edistämiseksi ja väkivallan vähentämiseksi.  Toki tämä ohjelma on niistä konkreettisimpia.

Korostan siis hyvin voimakkaasti alleviivaten ohjelman toimeenpanon varmistamista. Lapsiin kohdistuvan väkivallan vähentämisessä tarvitaan seuraavaksi toimeen tarttumista niin, että tavoitellut hankkeet menevät eri hallinnonalojen ja toimijoiden budjetteihin, toimintasuunnitelmiin ja tulosohjausasiakirjoihin kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti.  Tämä ei tapahdu itsestään vaikka toimeenpanostakin on ohjelmassa napakasti kirjattu. Tämä edellyttää henkilöitä jotka paimentavat ohjelman jalkauttamista eri hallinnonaloilla. Tähän hyvä väline olisi myös tulevan STAKES/KTL:n perhe- ja lähisuhdeväkivallan koordinointiyksikkö, jota olisi tarpeen vahvistaa.

Hyvien ohjelmien on siis aika alkaa näkyä lasten arjen turvallisuuden paranemisena kouluissa, kotona sekä vapaa-ajalla ja laitoksissa.