Lapsiasiavaltuutettu

Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula 27.11.2008

Hyvät lasten ja nuorten kirjojen lukijat ja ystävät

Finlandia Junior -palkintoehdokkaissa oli keskenään hyvin erilaisia ja samalla "omassa sarjassaan" erinomaisen hyviä kirjoja. Pienten lasten ja nuorten teini-ikäisten kirjoja ei voi vertailla keskenään. Luin kirjoja itse sekä omien kohta 5-vuotiaiden lasteni kanssa sekä pyysin nuorten kirjoista arvioita myös lukudiplomin suorittaneelta naapurin 14-vuotiaalta Juholta.  Oma tunne ja lukuelämys loppujen lopuksi olivat ratkaisevia.

Esitän muutamia luonnehdintoja kirjojen erilaisuudesta. Ensinnäkin Laura Ruohosen ja Erika Kallasmaan "Yökyöpelit" sekä Tove Appelgrenin ja Salla Savolaisen "Vesta-Linnea mieli mustana" ovat pienten lasten kirjoja, jotka ovat parhaimmillaan yhdessä ääneen luettuina, pohdittuina ja naurettuina. Ne ovat samalla myös tekstin ja kuvan liittoja - eräänlaisia kuvataideteoksia. Molemmissa elävä kuvitus tukee runoa ja tarinaa mutta antaa samalla lapselle aivan omat oivalluksen lähteensä. Tuula Kallioniemen ja Marika Maijalan "Karoliina ja noidutut tossut" on sekin osin kuvakirja, mutta tarkoitettu jo itsekin lukemaan oppineille. Omalle kohderyhmälleen sekin on hyvin oikeaan osunut.

Toisessa ääripäässä palkintoehdokkaita ovat Marja-Leena Lempisen "Punainen Lumme" sekä Annika Lutherin "Kirje maan ääriin". Molemmat ovat nuorten lukuromaaneja, toinen tyttöjen ja toinen poikien elämästä. Molemmat ovat niin täysipainoisia, monikerroksisia ja uskottavia kuvauksia, että ne ovat antoisia myös aikuiselle lukijalle. Lempisen Punaisen Lumpeen kuvaus Ellan mielenterveyden järkkymisestä ja itsensä uudesti löytämisestä on hyvin aito.

Pienten lasten kuvakirjojen ja romaanien välimaastoon sijoittuu Esko-Pekka Tiitisen Villapäät. 15-vuotiaan karjalaissukuisen "mien" päältä puhuvan Timpan ja hänen bändinsä käänteistä kertova vauhdikas tarina on helppolukuista kieltä. Tiitisen kirja saa sekin nauruhermot kutiamaan niin nuorilta kuin aikuisiltakin lukijoilta.

Esitän kustantajien harkittavaksi, tulisiko pienten lasten ja toisaalta nuorten kirjoille olla jatkossa oma palkintonsa. Tuntuu että näin molempien kirjalajien parhaat pääsisivät näin vielä paremmin näkyville ja saisivat arvoisensa huomion. 

Mitä sitten kirjat kertovat lasten ja nuorten elämästä? Millaisia tarinoita ja kokemuksia me aikuiset haluamme lapsille niiden kautta välittää? Mukana oli tällä kertaa sekä tummia sävyjä että iloa ja valoa.

Usea palkintoehdokas antaa välineitä käsitellä lapsen ja nuoren elämän vaikeita ja synkkiäkin piirteitä.  Appelgrenin Vesta Linnean kokemukset sisarusten välisistä kiistoista, möksähtämisestä, synkistäkin mietteistä ja taas paluusta äidin syliin tuntuivat omista viisivuotiaista hyvin "katu-uskottavilta".  Lempisen kirjan Ella ja Lutherin teoksen Viktor Blomberg käyvät läpi raskaimman kautta hyvän ja pahan, oikean ja väärän taistelua omassa elämässään. 

Huumorin ja iloon luottavat puolestaan Ruohosen Yökyöpelien mielikuvitushahmot, Tiitisen Timppa ja Villapäät -bändi sekä Tuula Kallioniemen eskaria käyvä Karoliina kavereineen.  Yökyöpeleistä hienoin runo oli mielestäni lasta nukuttavan aikuisen ja lapsen vuoropuhelu. Omat lapset oikein voimaantuivat runon vauvakaanin "Ei väsytä, en nuku, hei kompostiin yöpuku! " - riimeistä. Tiitisen Villapäät tuntui puolestaan kaikessa myönteisyydessään, avoimuudessaan ja riemukkuudessaan mukavan erilaiselta ja aidosti nuorelta. 

Menen nyt itse palkintoon ja suoraan asiaan. Finlandia Junior -palkinnon haluan antaa Esko-Pekka Tiitisen, Villapäät -kirjalle. Kirjan tarina on nuoren elämän peruskertomus. Sen aineksia ovat Timpan rempseys ja ulospäin suuntautuneisuus, kavereiden toisiaan kasvattava ystävyys, ensimmäinen ihastus, hullunrohkea bändihanke, jonka mukava opettaja mahdollistaa, nuoruuden ihanteellisuus ja aatteellisuus, kannustavat vanhemmat ja muut aikuiset sekä sukupolvien välinen yhteys - mummo mukaan lukien. Voisi sanoa, että Timpan elämässä kaikki on hyvin. 

Kaverien keskinäinen konflikti tuo tarinaan särmää ja dramatiikkaa ja kertoo Timpan kasvukertomuksen.  Itsekeskeisestä ja julkisuushakuisesta omaan napaan tuijottajasta kasvaa toisten ihmisten kunnioittaja ja yhteisen maailman parantaja.

Tiitisen ansiona näen sen, että tarinaan on tavallisen nuoren helppo samaistua. Sittenkin useimpien lasten ja nuorten elämä Suomessa on lähtökohdiltaan mukavaa ja onnellista. Pilkettä silmäkulmaan saadaan arjen pienistä käänteistä.

Tiitisen erityinen ansio on kirjan kieli, joka on vaihtelevaa ja virkeää elävine vuoropuheluineen ja riimeineen. Kieli on sukua kalevalaisille runonlaulajille, mutta toisaalta se tulee lähelle televisionomaista nopeaa ilmaisua. Kirjoittajan kokemus näytelmistä ja libretoista näkyy vuoropuhelujen vahvuutena.  Kirjan tyylilajia voisi verrata monen meistä muistamaan "Happy days" - Onnen päivät-   tv-sarjaan.

Nuori arvostelijakumppanini 14-vuotias Juho Pekkarinen Viitasaaren Ilmolahdelta kirjoitti Villapäistä seuraavasti: "Mielestäni kirja on hyvin humoristinen ja mukaansa tempaava. Lukiessa tuli hyvälle tuulelle ja sai nauraa. Suosittelen kirjaa nuorille lukijoille sillä siinä bändi teki yhdessä tärkeiksi katsomiaan asioita. Kirja teksti on helppolukuista ja ymmärrettävää."

Kiitän Suomen kirjasäätiötä kunniatehtävästä ja sen suomalla valtuudella mie myönnän nyt Finlandia Junior palkinnon Esko-Pekka Tiitiselle Villapäät - kirjasta, joka muistuttaa myös meille aikuisille miten upeaa aikaa nuoruus on sekä miten tärkeitä kannustavat aikuiset ja hyvät kaverit ovat nuoren elämässä.