Lapsiasiavaltuutettu

Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula 21.4.2009

Hyvä lastensuojelun laatupäivien osanottajat

Miten lapsen oikeudet toteutuvat Suomessa? Mitä lapsen oikeuksien sopimuksesta olisi erityisesti opiksi otettavaa lasten hyvinvointisuunnitelmien ja lastensuojelun laadun kannalta?  Näitä asioita käsittelen tässä avauksessani. 

Suomessa on monta ylpeyden aihetta lapsen oikeuksien kannalta.. Vauvojen terveydessä olemme maailman huippua. Kattavista neuvola- ja päivähoitopalveluista saadaan monessa maassa uneksia. Peruskoulusta käytännössä kaikki saavat päästötodistuksen. Lapset itse arvostavat paljon saamaansa opetusta ja tasa-arvoista koulutusta. Suomi oli ensimmäisiä maita, jossa lasten ruumiillinen rankaisu 1980-luvun alussa kiellettiin. Vankilassa olevia alle 18-vuotiaita on koko maassa vain muutamia. 

Hyvä lähtötaso myös velvoittaa. YK:n lapsen oikeuksien sopimus on siitä mainio, että se antaa jokaiselle maalle mahdollisuuden vielä parempaan. Suomessa riittää tekemistä asioissa, joista ei voi olla ylpeä. 

Suomalaisia haasteita ovat lasten yksinäisyyden kokemukset, perhesiteiden löystyminen, vanhempien alkoholinkäytön aiheuttamat ongelmat sekä monien palveluiden laadullisesti suuret erot kuntien välillä. Kodin ulkopuolelle sijoitetaan paljon lapsia koska tukitoimia perheille ei saada ajoissa. Koulusurmien ehkäisy vaatii toimia nuorten mielenterveysongelmien sekä itsetuhoisuuden vähentämiseksi. Maahanmuuttajalasten ja heidän perheidensä keskuudessa pahoinvointia on erityisen paljon.

Te pohditte tänään lasten hyvinvointia ja lastensuojelun laatua Keski-Suomessa. Otin tarkoituksella esille heti alkuun sekä lasten hyvinvoinnin vahvuuksia että heikkouksia. Molempia näitä kannattaa pohtia myös kuntatasolla. Esimerkiksi lapsilta kannattaa aina kysyä molempia - hyvin olevia sekä parannusta vaativia asioita.  Molemmat kertovat lasten omasta tärkeysjärjestyksestä, josta meidän aikuisten on tärkeä ottaa selvää. 

Tänä vuonna vietetään lapsen oikeuksien 20-vuotisjuhlavuotta. Miten lapsen oikeuksien sopimus on vaikuttanut suomalaisen lapsen asemaan? Onhan Suomessa osattu miettiä lasten hyvinvointia jo ennen vuotta 1991, jolloin sopimus meillä ratifioitiin eli hyväksyttiin eduskunnassa.  Toki monella lasten ja perheiden palveluiden innovaatiolla on Suomessa juuret, jotka ulottuvat jopa sotien jälkeiseen aikaan.  Neuvola, ilmainen kouluruokailu ja äitiyspakkaus ovat näistä esimerkkejä.

Mitä uutta on tänä vuonna 20 vuotta täyttävä YK:n lapsen oikeuksien sopimus sitten tuonut tullessaan suomalaiseen ajatteluun?

Sopimus tuli Suomessa voimaan laman kynnyksellä vuonna 1991. Talouskriisi vei silloin poliitikkojen energian niin, että lapsen oikeudet ja myös lasten ja perheiden asiat hautautuivat pitkäksi aikaa unohduksiin. Herätys tuli vasta 2000-luvulla. Samalla huomattiin, mitä virheitä tuli tehtyä valtion ja kuntien talouden tasapainotuksessa: monia ehkäiseviä palveluita karsittiin niin paljon, että seuraukset alkoivat näkyä huostaanottojen tarpeen kasvuna. 

Hyviä esimerkkejä edellisen laman aikana "höylän alle" jääneistä palveluista ovat lapsiperheiden kotipalvelu sekä neuvolan perhevalmennus. Molempia on useissa kunnissa ryhdytty vähin erin jo kehittämään - eri kunnissa eri tahtiin. Samoin neuvolan ja kouluterveydenhuollon tueksi odotan innolla asetusta eli tarkempaa normistoa joka ministeriöstä on luvattu antaa vielä tänä vuonna.  Jospa välttyisimme nyt kuntataloudessa samojen virheiden tekemisestä? 

Siis 2000-luvulla herättiin uudelleen myös lapsen oikeuksien sopimuksen arvioimiseen, osin kansainvälisten vaikutteiden kautta. Lasten hyvinvointia Suomessa on osattu ajatella jo ennen YK-sopimustakin mutta näen, että YK-sopimus toi mukanaan uutena asiana etenkin lasten osallistumisen, vaikuttamisen ja kuulluksi tulemisen tavoitteet. 

Sopimuksessa ovat tasapainoisesti mukana sekä lapsen oikeus suojeluun, lapsen oikeus riittäviin voimavaroihin sekä lapsen oikeus osallistua. Nämä eivät ole tärkeysjärjestyksessä vaan yhtä tärkeitä. Usein aikuisina ajattelemme, että otamme osallistumisen esille sitten jos meillä on aikaa ja kiinnostusta. Lasten hyvän elämän turvaaminen onnistuu parhaiten silloin, kun lapsen omia näkemyksiä kuullaan ja häneen suhtaudutaan kunnioittavasti ja arvostavasti. 

Vuosituhannen vaihteessa hyväksytty perustuslaki, sekä 2000-luvulla nuorisolaki, lapsiasiavaltuutetun toimiston perustaminen sekä lastensuojelulaki ovat lakiuudistuksia joissa lasten oman äänen kuuleminen on vahvistunut. Perustuslain 6 §:n mukaan lapsilla on oikeus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Myös peruskoulun opetussuunnitelman perusteet tukevat osallistumista.  Päivähoitolainsäädännöstä vastaava velvoite kuitenkin vielä  puuttuu. 

Lasten mielipiteiden kuulemisen esteenä eivät siis ole Suomessa lakipykälät vaan aikuisten asenteet, ennakkokäsitykset ja toimintatavat.  Lapsiasiavaltuutetun tekemät kyselyt kertovat, että lapsilla on paljon sanottavaa ja he haluavat vaikuttaa etenkin koulun arkeen nykyistä enemmän. Kunnan palveluista koulun ohella kirjastossa, joukkoliikenteessä, liikuntapalveluissa sekä nuorisotyössä lapset ja nuoret ovat enemmistö palveluiden asiakkaista. Heille kertyy paljon kokemuksia palveluiden laadusta. Näitä hyödynnetään vain harvoin palveluiden kehittämisessä.  Lasten ja nuorten mielipiteiden selvittäminen vaatii aikuisten aikaa, pysähtymistä ja vuorovaikutustaitoja eri ikäisten lasten kanssa. Näitä tarvitaan sekä päättäjiltä että ammattilaisilta, sekä kuntien teknisen toimen että sosiaalitoimen alalla. 

Myös lastensuojelun ja sijaishuollon asiakkaina olevilla lapsilla ja nuorilla on näkemyksiä ja kokemuksia, joita palveluiden laadun arvioinnissa tulee ottaa huomioon. Keskustelin viime syksynä kodin ulkopuolelle sijoitettujen nuorten vertaisryhmän kanssa. Tärkein yksittäinen asia, johon he toivoivat korjausta oli sosiaalityöntekijän parempi tavoitettavuus puhelimella.  

Sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus myös haittaisi nuoria. Nuorilla oli myös paljon kokemuksia heihin kohdistuvista ennakkoluuloista. Häpeän tunteet sekä leimaaminen koulussa olivat tuttuja. Opettajia ja luokkatovereita tulisi tukea ymmärtämään paremmin sijoitettujen nuorten tilannetta. Liian usein nähdään nuori "pahana" vaikka syynä tilanteeseen ovat hänen vaikeat kasvuolonsa ja vanhempien ongelmat. Nuori ei kaipaa myöskään "voivottelua ja säälittelyä" vaan asiallista suhtautumista.  

Lasten osallistuminen on siis tavoite ja asia, jonka YK-sopimus on selvästi tuonut suomalaiseen lasten hyvinvointiajatteluun ja edelleenkin tässä on meillä tekemistä. Lasten osallistuminen ja kuulluksi tuleminen ei ole vielä vakiintunut osaksi erilaistan lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten työtä sekä kuntien hyvinvointisuunnittelua. 

Osallistumisen ohella YK-sopimus on edistänyt Suomessa on lapsipolitiikan toimijoiden yhteistyötä sekä  monialaista ja hallinnonalarajat ylittävää ajattelu.  YK:n lapsen oikeuksien komitea on arvostellut Suomea moneen kertaan lapsipolitiikan hajanaisuudesta ja vaatinut yhtenäisiä kansallisia ohjelmia. 2000-luvulla tässä suhteessa on menty eteenpäin.  Valtioneuvosto hyväksyi nuorisolain nojalla ensimmäisen kansallisen lapsi- ja nuorisopoliittisen ohjelman pari vuotta sitten. Nyt ollaan laatimassa kuntakohtaisia ohjelmia.  Täällä Keski-Suomessa on tehty ajatustyötä myös maakunnan omaksi lasten ja nuorten hyvinvointiohjelmaksi, joka julkistetaan vielä tänä keväänä. 

Yhä paremmin ymmärretään, että lasten hyvään elämään vaikuttavat kaikki aikuiset, vanhemmat tietenkin etunenässä ja monet palvelut sekä myös elinkeinoelämä mainostajina, mediatoimijoina ja työnantajina. Kyse ei ole yksistään lastensuojelun haasteista.  Myös uusi lastensuojelulaki on lähtökohdiltaan kirjoitettu tästä monialaisesta näkökulmasta.  On hyvä esimerkiksi muistaa, että lasten omasta mielestä liikuntapalvelut ja kirjasto ovat kuntien tärkeimmät palvelut. 

Lopuksi haluan vielä korostaa kunnan päättäjien sekä johtavien virkamiesten keskeistä asemaa lasten hyvinvointiin vaikuttamisessa. Lasten hyvinvointi on toki ensisijaisesti vanhempien vastuulla mutta kunnan tehtävä on tukea vanhempia. Hyvät peruspalvelut ja matalan kynnykset tukipalvelut lapsille, nuorille ja heidän perheilleen ehkäisevät myöhemmin suuria kustannuksia aiheuttavien ongelmien syntymistä ja kärjistymistä.  

Katson, että entistä vahvemmin tämä perusasia pitäisi saada hyväksyttyä osaksi jokaisen kunnan strategiaa, johtamista ja hyvinvointisuunnittelua. Lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistäminen, ongelmien ehkäisy ja pahoinvoinnin korjaaminen ei onnistu kunnassa pelkästään lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten asiakastyönä vaan siihen tarvitaan koko kunnan palvelukokonaisuuden näkevää johtamista. Kyse ei siis ole yksinomaan rahasta vaan myös organisoinnista ja johtamisesta kunnassa.  

Joskus palvelukokonaisuus voi olla perheillekin niin vaikeasti hahmottuva, etteivät he osaa hakeutua oikean palvelun piiriin.  Erotilanteiden palvelut perheille ovat näistä palveluista yksi hyvä esimerkki. 

Lasten ja nuorten psykososiaaliset palvelut sekä siihen lisättynä vielä nuorisotyö ja koulupalvelut hahmottuvat eri kunnissa hyvin epätasaisesti kokonaisuutena. Toivonkin että myös Keski-Suomessa lähdettäisiin kehittämään palveluiden elämänkaariajattelua niin että voidaan suunnitella ja johtaa lasten, nuorten ja perheiden palveluita kokonaisuutena sekä niin, että myös lapset, nuoret ja perheet itse voivat palveluiden kehittämiseen ottaa kantaa.