Lapsiasiavaltuutettu

Hyvät juhlavieraat

Olen oppinut tuntemaan Kathleen Marshallin Euroopan lapsiasiavaltuutettujen kokouksissa oivaltavana ja laaja-alaisena kollegana.  Se osoitti myös hänen äskeinen puheensa. Hyvin paljon ideoita työn kehittämiseen Suomessa olen saanut kuluneen viiden vuoden aikana häneltä, muiden Pohjoismaiden sekä Walesin, Pohjois-Irlannin ja Irlannin lapsiasiavaltuutetuilta.  Kiitos siitä!

Iso-Britannian alueen lapsiasiavaltuutetut ovat eurooppalaisesti kaikkein vahvimpia juuri lasten ja nuorten oman äänen kuuntelemisessa.  Hyvistä kokemuksista rohkaistuneena olemme mekin Suomessa perustaneet lapsiasiavaltuutetulle nuorten neuvonantajaryhmän.  Saimme nuorilta äskettäin osuvan palautteen lausuntoon, jonka annoimme ministeriölle alkoholin mielikuvamainonnan rajoittamisen puolesta.  

Skotlannissa lapset ja nuoret ovat mukana myös lapsiasiavaltuutetun valinnassa.  Hakijoita eivät haastattele vain toiset aikuiset vaan myös lapset ja nuoret. Näin varmistetaan hakijan kykyä olla suoraan tekemisissä tärkeimpien asiakkaidensa kanssa.

Varmasti voimme Suomessa olla vieläkin luovempia ja rohkeampia tässä suhteessa kaikissa viranomaisissa.  Olemme liiaksi aikuiskeskeisiä. Mutta koko ajan tilanne paranee. Monissa kunnissa tehdään hienoa työtä. Esimerkiksi Vantaan kaupunki julkisti äskettäin mainion suunnitelman ja nuorten osallistumisesta. Lainsäädäntö ei Suomessa tule esteeksi, päinvastoin. Hidasteena ovat aikuisten vuorovaikutustaidot ja asenteet.  Omasta kokemuksesta voi sanoa, että jokainen lasten ja nuorten tapaaminen on tuonut minulle uutta tietoa, ollut opettavainen ja innostava.  Suosittelen sitä osaksi jokaisen teidän työtä.

Kathleen Marshall mainitsi toimistonsa kehittäneen erilaisten päätösten lapsivaikutusten arviointimenetelmää. Sitä voisi kutsua myös lapsen oikeuksien valtavirtaistamiseksi: erilaisia ratkaisuja, hankkeita ja toimintatapoja arvioidaan sen kannalta, miten hyvin ne tukevat ja edistävät lapsen oikeuksia. Tätä voi tehdä paikallisesti tai kansallisesti.  

Tällaisen lähestymistavan soisi leviävän myös Suomessa. Toimistomme on yhdessä politiikkaohjelman kanssa edistänyt tutkimuskartoitusta eri maissa käytössä olevista malleista.  Odotamme siitä raporttia ensi vuoden alussa.  Suomessa esimerkiksi Tampereen kaupungissa ja Espoon seurakuntayhtymässä on tehty uraa uurtavaa työtä lapsinäkökulman saamiseksi päätöksentekoon.  Jokainen teistä voi omassa työssään toimia aloitteentekijänä siinä, että kotikunnan, viraston, seurakunnan tai järjestön päätöksiä arvioidaan lapsen oikeuksien kannalta.

Euroopassa lapsiasiavaltuutettuja on yli 20 maassa. Tehtäviltään nämä poikkeavat jonkin verran toisistaan. Pohjoismaiden ja Skotlannin lapsiasiavaltuutetut toimivat yleisellä tasolla lapsen oikeuksien edistäjinä eivätkä käsittele yksittäisiä tapauksia. Etelä- ja Itä-Euroopassa lapsiasiavaltuutetut toimivat usein samalla myös lainvalvojina eli käsittelevät kanteluita.

Mielestäni Suomessa lapsiasiavaltuutetun tehtävien osalta perusratkaisu on toimiva: pienen toimiston voimavarat kannattaa suunnata yleiseen vaikuttamistyöhön, lasten äänen vahvistamiseen sekä lapsen ihmisoikeuksista tiedottamiseen.    Pienuuden tosiaan huomaa kansainvälisessä vertailussa: kaikissa samankokoisissa maissa on toimistoissa väkeä vähintään tuplasti enemmän kuin meillä.

Parhaillaan lisäämme yhteistyötä ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia valvovien toimijoiden kanssa. Näitä ovat esimerkiksi muut valtuutetut, aluehallintovirastot ja eduskunnan oikeusasiamies. Haluamme että lapsilla ja nuorilla olisi parempi tieto omasta oikeusturvastaan.  Lastensuojelun, koulun ja terveydenhuollon piirissä voi tulla eteen tilanteita, joissa myös nuorten pitää voida itse kertoa viranomaiselle, jos he kokevat omia oikeuksiaan loukatun.  Vaikkapa lastensuojelun sijaishuollon valvonnassa ei meillä nykyisin ollenkaan järjestelmällisesti oteta selvää asiakkaiden omista mielipiteistä.    Toivomme myös sosiaali- ja potilasasiamiehille parempia mahdollisuuksia nuorille tiedottamiseen.

Skotlannissa on kuitenkin kaikkiin pohjoismaihin ja myös Suomeen verrattuna se etu, että lapsiasiavaltuutettu voi antaa selvityksensä suoraan eduskunnan käsiteltäväksi. Tällaista mallia on myös YK:n lapsen oikeuksien komitea suosittanut.  Kathleen Marshall katsoi tämän olennaisesti lisäävän työn vaikuttavuutta. Näin varmasti on.

Suomessa mikään erityisvaltuutetuista ei nykyisin toimi hallinnollisesti eduskunnan yhteydessä.  Näitä ratkaisuja pitäisi mielestäni harkita uudelleen.   Tämä ei ole moite sosiaali- ja terveysministeriötä kohtaan, joka on kyllä hyvin kunnioittanut toimintamme itsenäisyyttä.  Ihmisoikeusnäkökulma vahvistuisi Suomessa, jos erilaiset valtuutetut ja oikeusasiamies toimisivat enemmän yhteistyössä ja raportoisivat eduskunnalle.

Kathleenin puheen otsikkona oli tarkoituksella hieman provosoiva  kysymys "Onko lapsilla velvollisuuksia?". Tämä otsikko oli tulosta myös lapsen oikeuksien juhlavuoden kokemuksista.  Aika ajoin esille tuli tilanteita, joissa aikuiset arkipäiväistivät lapsen oikeudet vaikkapa sopivaksi määräksi karkkipäiviä.  Kysymys lapsen oikeuksista haastaa joskus ikääntyneempää sukupolvea ihmettelemään, että eikös se lasten tehtävä ollutkin totella ja kunnioittaa aikuisia eikä vaatia oikeuksiaan.  

Joskus on hyvä todeta ääneen sekin itsestäänselvyys, että lapsen oikeuksien tarkoitus ei ole puolustella piittaamattomuutta tai epäkohteliasta käytöstä.  Lapsella on oikeus kasvatukseen, joka tukee toisten kunnioittamista ja välittämistä.

Tarkoitus on muistuttaa aikuisia siitä, että lapsi heikompana osapuolena tarvitsee erityistä suojelua ja että aikuisten ei saa käyttää omaa valtaansa väärin.  Aikuisilla on valtaa ja velvollisuuksia.  Lapsen ja vanhemman suhteen perustuminen molemminpuoliseen kunnioitukseen tukee parhaiten myös aikuisen auktoriteettia silloin kun sitä tarvitaan.   Mitä paremmin me aikuisina olemme perillä lasten ja nuorten ajatuksista ja mielipiteistä, sitä paremmin pystymme kehittämään myös erilaisia palveluita ja tukea vaikeisiin ja haastaviin tilanteisiin.   Keskustelemalla enemmän lasten ja nuorten kanssa osaamme myös aikuisina säilyttää sopivan leikkisän asenteen omaan elämäämme.

Aikuiset voivat käyttää valtaansa väärin. Heikomman eli lapsen suojaksi tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä ja turvaverkkoja, jonka ihmisoikeudet tarjoavat.