Hiihtoloma kotona perheen kanssa oli mieltä ja työtahtia
rauhoittava. Tästä pääsiäiseen onkin vilkas työrupeama, jonka
aikana valmistuu lapsiasiavaltuutetun tämän vuoden vuosikirjan
sisältö sekä julkaistaan vammaisten lasten oikeuksia koskeva
selvitys.
Vuosikirjaa varten on toimistossa loppusuoralla viime vuoden
toimintakertomus. Se osoitti lapsen oikeuksien juhlavuoden olleen
myös omassa toimistossamme ennätysmäisen "jalkautuva". Toimiston
toiminta ulottui moneen kolkkaan Suomea esitteiden lähettämisen,
kirjoituskilpailun, kouluvierailujen ja luentojen myötä.
Tällä viikolla maanantaina kokoontuu Helsingissä Itsenäisyyden
juhlavuoden lastenrahaston hallitus, jossa suunnitellaan
toukokuulle merkittävää lastensuojelun vaikuttavuutta käsittelevää
seminaaria. Olemme tilanneet sitä varten asiantuntijapuheenvuoron
kahdelta alan asiantuntijalta. Puheenvuoroissa arvioidaan turvaako
lastensuojelulaki lapsen pysyvän ja vakaan kasvuympäristön vai
johtaako se vieläkin liiaksi lapsen "pompotteluun" paikasta
toiseen.
Sama asia on esillä torstaina lapsiasianeuvottelukunnassa, jossa
päätetään adoptiolainsäädäntöä koskevasta lausunnosta. Kansallinen
adoptio tulisi mieltää nykyistä paremmin myös viimesijaisena
lastensuojelutoimena. Kansalliset adoptiot ovat vähentyneet
voimakkaasti viime vuosikymmenen aikana. Ilmeisesti kyse on
sosiaalityön käytäntöjen muutoksista, ei niinkään lainsäädännöstä.
Lapsiasianeuvottelukunnassa on esillä kaksi muutakin kannanottoa:
ensimmäinen maahanmuuttajalasten ja lastensuojelun suhteesta sekä
toinen kannanotto lapsi- ja nuorisopolitiikan koordinaation
rakenteista valtioneuvostossa.
Perjantaina pidän osin vapaapäivän koska sunnuntaina olen menossa
luentoa pitämään Leppävirralle Tildan päiville. Aiheena on lasten
osallistuminen.