Lapsiasiavaltuutettu

Hiihtoloma kotona perheen kanssa oli mieltä ja työtahtia rauhoittava. Tästä pääsiäiseen onkin vilkas työrupeama, jonka aikana valmistuu lapsiasiavaltuutetun tämän vuoden vuosikirjan sisältö sekä julkaistaan vammaisten lasten oikeuksia koskeva selvitys.

Vuosikirjaa varten on toimistossa loppusuoralla viime vuoden toimintakertomus. Se osoitti lapsen oikeuksien juhlavuoden olleen myös omassa toimistossamme ennätysmäisen "jalkautuva". Toimiston toiminta ulottui moneen kolkkaan Suomea esitteiden lähettämisen, kirjoituskilpailun, kouluvierailujen ja luentojen myötä.

Tällä viikolla maanantaina kokoontuu Helsingissä Itsenäisyyden juhlavuoden lastenrahaston hallitus, jossa suunnitellaan toukokuulle merkittävää lastensuojelun vaikuttavuutta käsittelevää seminaaria. Olemme tilanneet sitä varten asiantuntijapuheenvuoron kahdelta alan asiantuntijalta. Puheenvuoroissa arvioidaan turvaako lastensuojelulaki lapsen pysyvän ja vakaan kasvuympäristön vai johtaako se vieläkin liiaksi lapsen "pompotteluun" paikasta toiseen.

Sama asia on esillä torstaina lapsiasianeuvottelukunnassa, jossa päätetään adoptiolainsäädäntöä koskevasta lausunnosta. Kansallinen adoptio tulisi mieltää nykyistä paremmin myös viimesijaisena lastensuojelutoimena. Kansalliset adoptiot ovat vähentyneet voimakkaasti viime vuosikymmenen aikana. Ilmeisesti kyse on sosiaalityön käytäntöjen muutoksista, ei niinkään lainsäädännöstä.

Lapsiasianeuvottelukunnassa on esillä kaksi muutakin kannanottoa: ensimmäinen maahanmuuttajalasten ja lastensuojelun suhteesta sekä toinen kannanotto lapsi- ja nuorisopolitiikan koordinaation rakenteista valtioneuvostossa.

Perjantaina pidän osin vapaapäivän koska sunnuntaina olen menossa luentoa pitämään Leppävirralle Tildan päiville. Aiheena on lasten osallistuminen.