Lapsiasiavaltuutettu

"Lasten kuuluu tuntea omia oikeuksiaan ja aikuisetkin tarvitsevat lapsen oikeuksista lisää tietoa ja asennekasvatusta", sanoo YTT Elina Nivala. Hän on työskennellyt runsaan vuoden vanhempainvapaalla olevan ylitarkastaja Päivi Tuonosen sijaisena.

Elina Nivalan kansalaiskasvatusta käsitellyt sosiaalipedagogiikan väitöskirja tarkastettiin Kuopion yliopistossa marraskuussa 2008 samoihin aikoihin kun hän aloitti työnsä lapsiasiavaltuutetun toimistossa erityisesti lasten ja nuorten osallistumisen parissa. 

"Väitöskirja toi näkökulmaa lapsen oikeuksien edistämiseen ja varsinkin lasten osallistumiseen", hän myöntää.

Elina tunnustaa olleensa tyytyväinen siitä, että uuden työn pääasiallinen tarkoitus oli vaikuttaminen. Sosiaalipedagogiikan tapa tarkastella asioita sisältää jo lähtökohtaisesti yhteiskunnan jäsenten kasvatuksen näkökulman.

Nuorten osallistuminen on enemmän kuin harjoittelemista

Elinan kasvatuksellinen ote on tuonut lapsiasiavaltuutetun toimiston työhön uusia menetelmiä ja painotuksia. Osallistumismenetelmien kehittäminen ja siihen liittyvä kriittinen keskustelu olivat hänelle entuudestaan tuttuja.

"Tutkijat ovat suhtautuneet kriittisesti lasten ja nuorten osallistumismenetelmiin, jos niiden tuloksia mitätöidään aikuisten asenteella, että nuorisovaltuustojen kaltaiset osallistumisen muodot ovat vain vaikuttamisen opettelua varten eikä niillä tarvitse olla todellista vaikutusta varsinaiseen päätöksentekoon", Elina toteaa.

"Onneksi tässä työssä on nähnyt hyviäkin käytäntöjä, joissa aikuiset myös kuuntelevat lasten ja nuorten mielipiteitä tehdessään päätöksiä, kuten vaikka Sastamalan kunnassa."

Toisena esimerkkinä hän mainitsee Pesäpuu ry:n Selviytyjät -ryhmän, jossa nuorille on annettu tilaa tuottaa omien kokemustensa pohjalta arvokasta aineistoa lastensuojelun ja sijaishuollon kehittämiseen.

Osallistavia ja kokemuksellisia menetelmiä eri ikäisille

Elina Nivala on tuonut toimiston todellisuuteen aiempaa näkyvämmin myös nuorten asioita. Hän on huomannut, että alakouluikäisille ja heidän parissaan työskenteleville oli jo tarjota välineitä käsitellä lapsen oikeuksia, mutta 13-17 -vuotiaiden parissa työskenteleville opettajille ja nuorisotyöntekijöille tarvitaan omat materiaalinsa ja menetelmänsä.

Nivalalla on runsaasti kokemusta kokemuksellisten menetelmien soveltamisesta alakouluikäisten kanssa. Kiertäessään kouluja sekä korkeakouluharjoittelijoiden kanssa että yksin hän on sovittanut suomalaisiin oloihin toimintamalleja, joihin tutustui Euroopan neuvoston ihmisoikeuskasvatuksen koulutuksessa Budapestissa vuosi sitten.

"Koulukiertueen aikana olemme kehitelleet niistä eri ikäisille sopivia versioita. Näin syntyi eri yhteyksissä hyödynnettävä tapa kertoa lapselle lapsen oikeuksista kokemuksellisella ja kasvatuksellisella tavalla", hän iloitsee.

Lapsen oikeudet vahvemmin myös tutkimukseen ja koulutukseen

Vuoden vaihteessa Elina Nivala siirtyy vakinaiseen sosiaalipedagogiikan lehtorin työhön Kuopioon Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden laitokselle, mutta jatkaa ainakin toistaiseksi myös lapsiasiavaltuutetun toimiston asiantuntijatehtävissä. Uudessa roolissaan hän voi puskea eteenpäin myös itselleen tärkeää teemaa eli lapsen oikeuksien edistämiseen liittyvän tutkimuksen vahvistamista suomalaisissa yliopistoissa.

"Lapsen oikeudet tulisi myös saada sisällöksi eri ammattiryhmien koulutukseen", hän muistuttaa.

Elinan omat tärkeät asiat liittyvät perheeseen laajasti käsitettynä sekä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen myös ruohonjuuritasolla. Hän toimii kotipaikkansa Pirkkalan kristillisen kasvatuksen kannatusyhdistyksen puheenjohtajana sekä Suomen sosiaalipedagogisen seuran hallituksessa.

"Oman yhteiskunnallisen aktivoitumiseni taustalla on toimiminen teini-ikäisenä ja myöhemminkin seurakunnassa erilaisissa nuorisotyön vastuutehtävissä", hän kertoo.

"Viime aikoina seurakuntatoiminta on kutistunut parisuhderyhmään, jota olin itse perustamassa monta vuotta sitten. Ryhmästä on tullut minulle merkittävä yhteisö, jossa pohdimme yhdessä maailman menoa ja yritämme pitää huolta omista ja toistemme parisuhteista ja perheistä."