Lapsiasiavaltuutettu

Suomalaista potilasasiamiesjärjestelmää tulisi kehittää palvelemaan paremmin lapsia ja nuoria, sanoo vt. ylitarkastaja Kirsi Pollari lapsiasiavaltuutetun toimistosta.

Jokaisella terveydenhuollon toimintayksiköllä on potilasasiamies, joka antaa tietoa potilaalle tämän oikeuksista ja toimii potilaan oikeuksien edistämiseksi. Lapsiasiavaltuutettu halusi selvittää, miten hyvin järjestelmä palvelee lapsia ja nuoria terveydenhuollon asiakkaina.

Selvityksen tehnyt Kirsi Pollari viimeistelee oikeustieteen opintojaan Lapin yliopistossa. Tällä hetkellä hän työskentelee lapsiasiavaltuutetun toimistossa vt. ylitarkastajana. Hän valaisee valintojensa taustaa aiemmalla työhistoriallaan.

Työskenneltyään valmistumisensa jälkeen fysioterapeuttina HYKSin lastenklinikalla Kirsi jatkoi työtään Lastenlinnan sairaalassa, josta siirtyi itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi erityisosaamisalueenaan lastenneurologinen fysioterapia.

- Tein useita vuosia työtä moniammatillisessa lasten kuntoutukseen perehtyneessä työyhteisössä. Omien opintojen myötä työn tekemisen mahdollisuus on jäänyt vähäisemmäksi, mutta edelleen tapaan lapsia joilla on liikuntavamma, ja heidän perheitään.

Myös terveystieteen ja yhteiskuntatieteen maisterintutkintojensa pro gradu -töiden yhteydessä Kirsi on tutustunut lapsiperheiden kokemuksiin terveydenhuollosta.  Yhteiskuntatieteiden jatko-opinnoissaan hän aikoo selvittää lasten, nuorten ja perheiden kokemuksia, jotka liittyvät vammaispalvelulain mukaiseen henkilökohtaiseen avustaja -järjestelmään.

Lapsiystävällisyyttä terveydenhuoltoon

Kun Kirsille oikeustieteen opintojen yhteydessä tarjoutui tilaisuus käyttää lapsista ja terveydenhuollosta kertynyttä kokemustaan, asiaa ei tarvinnut pohtia pitkään. Potilasasiamiestoiminnasta sinänsä oli tehty tutkimusta ja selvityksiä, joissa on tuotu esiin tiettyjä ongelmia, mutta sitä ei ollut ennen tarkasteltu lapsen oikeuksien näkökulmasta.

Kirsi korostaa, ettei tilastollisesti analysoidun aineiston tuloksia voi yleistää koko järjestelmään, sillä potilasasiamiehistä ei ole olemassa rekisteriä eikä edes heidän määräänsä tunneta. Kysely lähetettiin vain julkisella sektorilla toimiville potilasasiamiehille. Heistä noin puolet vastasi.

­ - Kuvailevan tutkimukseni tarkoitus on herättää pohdintaa siitä, miten järjestelmän nyt ajatellaan toimivan ja miten sitä voidaan kehittää entistä lapsiystävällisemmäksi. Potilasasiamiesten vastausten kautta on myös kiinnostavaa pohtia, minkälaisia esteitä kehittämiselle on, hän sanoo.

Potilasasiamies osa laadunvarmistusta

Potilasasiamiesten lainsäädännöllistä asemaa ei ole tarkoin määritelty. Osa potilasasiamiehistä otti esille kysymyksen riippumattomuudestaan työnantajasta. Jos potilasasiamies toimii yksikössä, jossa itse työskentelee, joutuu joissakin tilanteissa pohtimaan esteellisyyttään tai asemaansa työyhteisössä.

- Onko potilasasiamies esimerkiksi osallistunut itse potilaan hoitoon tai auttaako potilasta tekemään muistutusta omasta esimiehestään, Kirsi havainnollistaa.

Potilasasiamiesten ulkoistaminen ei silti ratkaise ongelmaa.

- Lasten kannalta on tärkeää että potilasasiamiehen toiminta on paikallistasolla lähellä lasta. Jos toiminnan ulkoistaisi, potilasasiamies ei myöskään voisi osallistua yksikön toiminnan laadunvarmistukseen ja kehittämistyöhön kuten ihannetapauksessa tällä hetkellä on mahdollista.

Lasten yhteydenotot harvinaisia

Selvityksen kyselyyn perustuva osa vahvisti tutkijan olettamuksen, että suoraan lapsilta ja nuorilta tulevat yhteydenotot potilasasiamieheen ovat harvinaisia.

- Jos hyvin käy, valveutuneet vanhemmat tai nuoret osaavat käyttää näitä mahdollisuuksia ajaakseen asiaansa, mutta järjestelmä se ei ole selkeä lapsille ja nuorille. Olisi mielenkiintoista selvittää, minkä verran lapset tästä tietävät., Kirsi pohtii.

Tutkimuksen mukaan  23 % ruotsalaisnuorista tiesi mihin ottaa yhteyttä, jos tulee ongelmia terveydenhuollossa. Kirsi epäilee, ettei osuus Suomessa ole sen suurempi. Hänestä nykyistä potilasasiamiesjärjestelmää voisikin kehittää lapsiystävälliseen suuntaan siten, että lapset tietäisivät, miten potilasasiamieheen voi ottaa yhteyttä ja mitä se merkitsee.

Lapsen voitava myös itse ajaa asiaansa

- Potilasasiamiehet tiedottivat kyllä toiminnastaan, mutta miten se tehdään niin, että lapset ja nuoret voivat ottaa tietoa vastaan ymmärrettävässä muodossa? Tiedottamisen tulee tapahtua lapsia kiinnostavalla tavalla ja heidän omalla kielellään, hän huomauttaa.

Potilasasiamiesten mukaan koko järjestelmä on aliresursoitu, mikä vaikuttaa myös mahdollisuuksiin vastata lasten ja nuorten erityistarpeisiin. Kirsi kertoo osan vastaajista pohtineen, onko yleensä tarpeellista, että lapset ottavat heihin itsenäisesti yhteyttä; vanhemmathan hoitavat lasten asioita.

- On kuitenkin tilanteita, joita myös YK:n lapsen oikeuksien komitean huomioissa korostetaan, että on epäily pahoinpitelystä tai hyväksikäytöstä. Silloin lapsella tulee olla mahdollisuus myös luottamuksellisesti pohtia asioita terveydenhuollon henkilökunnan kanssa ja myös itsenäisesti käyttää terveydenhuollon oikeusturvakeinoja, Kirsi muistuttaa.

Säädöksissä tulkinnan varaa

Potilasasiamiesselvityksen teoreettinen viitekehys hyväksyttiin notaarityönä Lapin yliopistossa vuodenvaihteessa. Se lähtee YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen 12. artiklasta, jonka mukaan lapsella on oikeus vapaasti ilmaista mielipiteensä kaikissa itseään koskevissa asioissa. Artiklan mukaan lapsen mielipide on myös otettava huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti.

Kirsi kävi läpi potilaan oikeuksiin liittyvää lainsäädäntöä ja totesi, ettei lapsen edun ja määräämisoikeuteen liittyvien kysymysten yhteensovittaminen ole ristiriidatonta. Erityisen ongelmallisia ovat tilanteet, joissa alaikäinen on eri mieltä hoidosta vanhempiensa kanssa.

Potilaslain mukaan alaikäistä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan, jos lapsi katsotaan ikänsä ja kehitystasonsa perusteella kykeneväksi päättämään hoidostaan. Tämän arvion tekee lääkäri tai muu terveydenhuollon henkilökunta. Lapsipotilaan itsemääräämisoikeus voi siten joissakin tilanteissa olla lähes yhtä vahva kuin aikuisen.

- Pääsääntöisesti huoltajien mielipiteet tulee kuitenkin mahdollisimman pitkälle ottaa huomioon alaikäisen hoidossa, Kirsi toteaa.

- Vastuu on aina aikuisen,  ja lapsen suojelun tarve voi ohittaa määräämisoikeuden. Lapsen osallistumisen ja suojelemisen pitäisi sisältyä lapsen etuun tasapainoisina osa-alueina.

Miten järjestelmää voisi parantaa

Kirsin mielestä potilasasiamiesjärjestelmän kehittäminen nykyistä lapsiystävällisemmäksi edellyttää ennen muuta sellaista tiedotusta ja palautejärjestelmiä, jotka takaisivat lapsille ymmärrettävää tietoa ja vaikutusmahdollisuuden heille sopivalla tavalla.

-  Terveydenhuollon organisaatiot ovat usein vaikeaselkoisia ja virkavaltaisia, ja niitä pitäisi voida tässä mielessä kehittää. Riittävien resurssien turvaaminen on myös tärkeää, hän huomauttaa.

Terveydenhuollon henkilöstö tarvitsee koulutusta lapsiystävällisestä organisaatiosta ja sairaalasta ja oikeusturvakeinojen käyttömahdollisuudesta. Aikuisten asenteiden tulee muuttua, sillä tällä hetkellä ne voivat rajoittaa lasten ja nuorten osallistumisen mahdollisuuksia.

- On tärkeää, että aikuiset ottavat vakavasti, kun lapsi tuo esille kokemansa epäkohdan. Lapselle pitää kertoa, miten  asia etenee ja huolehtia, että lapsi saa siitä vastauksen.