Lapsiasiavaltuutettu

Yhä useampi oivaltaa, että lapsilta ja nuorilta kannattaa kysyä heitä itseään koskevista asioista. Aikuisten ei tarvitse keksiä kaikkea itse, sanoo suunnittelija Mirkka Jalonen-Alava lapsiasiavaltuutetun toimistosta.

Mirkka Jalonen-Alava vastaa toimistossa lasten osallistumiseen ja lapsen oikeuksien tiedotukseen liittyvistä tehtävistä. Alunperin erityispedagogiikan ja yhteiskuntapolitiikan opiskelija haki lapsiasiavaltuutetun toimistosta taustaansa sopivaa määräaikaista harjoittelupaikkaa kansalaisyhteydenottojen käsittelyn kehittämisessä. Pestistä tuli pidempi.

"Pidin työn monipuolisuudesta alusta asti. Kansalaisten yhteydenottojen kautta pääsi näkemään asioita monelta kannalta", Mirkka kertoo.

Toimistoon otetaan paljon yhteyttä monenlaisista aiheista, jotka vaikuttavat lasten tai nuorten elämään. Vaikka toimistolla ei ole toimivaltaa yksittäisissä tapauksissa, ovat yhteydenotot tärkeä tiedonlähde.

Tarve ymmärtää maailmanmenoa

Työkokemusta Mirkka oli jo yläkouluikäisestä lähtien hankkinut taimistolla, turistioppaana, puutarhahommissa, leireillä, lastenhoitajana, myymälässä ja päiväkotiapulaisena. Lapsiasiavaltuutetun toimisto avasi näköaloja yhteiskuntaan ja maailmanmenoon laajemminkin. Tarve ymmärtää niitä paremmin oli jo johdatellut hänet Ylöjärven Viljakkalasta mutkan kautta Jyväskylän yliopistoon.

Mirkka ei ole ummistanut silmiään elämän varjopuolilta, vaikka hänen oma lapsuutensa on ollut turvallisten seikkailujen täyteistä pääosin onnellista aikaa.

"Ihmiskohtalot ovat aina kiehtoneet - se miten elämänkulku menee, ja ihmisen oppiminen ylipäänsä, myös historiallisena olentona", hän kertoo.

"En ole sinisilmäinen. Olen aika aikaisin tajunnut hyvän ja pahan maailmassa eikä vain saduissa. Vaikka omalla taustalla ei ole mitään isoa tragediaa, on tärkeää ymmärtää että tragedioita on olemassa kaiken aikaa", hän muistuttaa.

Lapsilta näkemystä kuritusväkivallan vähentämiseen

Työnkuva lapsiasiavaltuutetun toimistossa tänä vuonna on painottunut lasten ja nuorten osallisuuteen: yhdessä Jyväskylän yliopiston Agora Centerin kanssa kehitettävät Lasten sivut, nuorten vaikuttamisviikko My Way -messuineen, lapsiasiavaltuutetun nuorten neuvonantajaryhmä sekä yhteistyö Suomen Lasten Parlamentin ja monien muiden yhteistyötahojen kanssa.

Erityisen haastavana tehtävänä Mirkalla on ollut lapsille ja nuorille kuritusväkivallan vähentämisen keinoista tehty kysely. Uraa uurtavan selvityksen tuloksia hyödynsi asiaa pohtinut sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä. Kuritusväkivalta on vähentynyt Suomessa merkittävästi 20 vuoden kuluessa, ja hyvää kehitystä halutaan edelleen jatkaa.

Verkossa toteutettuun kyselyyn vastasi lähes 400 yli 7-vuotiasta lasta ja nuorta, joista lähes puolet oli alakouluikäisiä. Kymmenen kysymystä kaikkiaan 15:sta oli avoimia, koska vastauksia odotettiin huomattavasti vähemmän.

Joissakin vastauksissa saattoi olla taustalla myös omakohtaista kokemusta, jota kuitenkin tuotiin esiin varsin vähän. Asiaa ei myöskään kysytty, koska kysymyksillä ei haluttu ohjailla vastaajia ikään kuin ennalta määrättyihin rooleihin.

"Ennen kaikkea haluttiin selvittää mitä lapset ja nuoret näkevät kuritusväkivallan taustalla olevan ja mitkä ovat heidän mielestään parhaita keinoja vähentää kuritusväkivaltaa entisestään", Mirkka valaisee.

Kysymyksiin sisältyi myös tietoa siitä, mistä vaikeissa tilanteissa saa tietoa ja tukea.

"Esiin nousi lasten ja nuorten halu auttaa ja ymmärtää niitä vanhempia, jotka päätyvät väkivaltaan. He näkivät vanhempien tilanteen epätoivoisena, ei pahantahtoisena", Mirkka kertoo.

Vastaajilla oli myös konkreettisia ratkaisuehdotuksia, kuten kotitöissä auttaminen ja työpaineiden ja alkoholinkäytön vähentäminen. Vastauksissa korostuivat luotettavan aikuisen merkitys sekä koulun rooli lapsen arjessa.

Lasten mielestä tärkein tapa vähentää kuritusväkivaltaa oli vanhempien auttaminen heidän ongelmissaan. Perheen tärkeys ja kiinteys korostuivat.

Lapset haluavat käsitellä vaikeitakin aiheita

Joku kyselyn nähneistä vanhemmista arvioi, ettei hänen alakouluikäinen lapsensa  ole vielä kypsä vastaamaan kuritusväkivaltaa koskeviin kysymyksiin. Mirkan mielestä vastaukset osoittivat muuta.

"Vastaajien mielestä kysely oli opettavainen ja heistä se kannatti täyttää. Kyselyssä tuli ilmi vastaajien tyytyväisyys siihen, että kysyttiin näin tärkeätä asiaa ja että lapsetkin pääsevät sanomaan mielipiteensä."

Mirkka arvioi, etteivät aikuiset välttämättä muista tai ymmärrä lapsen maailmaa, millaista se on ollut ja on nykyaikana.

"On paljon vapaita liikkumisalueita mediassa, peleissä ja sarjoissa, joihin lapsi törmää koko ajan ja joilta aikuiset eivät pysty suojelemaan heitä. On myös tärkeää kehittää selviytymistaitoja vaikka lukemalla tai pohtimalla elokuvia yhdessä luotettavan aikuisen kanssa."

Muitakin kuin aktiivisimpia kuultava

Paljon myös kouluja kiertänyt lasten osallistumisen lähettiläs arvioi, että edelleen on vaikea löytää päiväkotia tai koulua, jossa lasten ja nuorten oikeus vaikuttaa omaan arkipäiväänsä olisi kaikille aikuisille selvää. Yhä useampi on kuitenkin oivaltanut, että lapsilta voi ja pitää kysyä mielipiteitä heitä koskevista asioista.

"Lasten sivuja kehittäessämme olemme paljon pohtineet, miten mahdollistuisi mahdollisimman erilaisten lasten osallistuminen, ei vain kaikkein aktiivisimpien", Mirkka kertoo.

"Vaikuttamisen vaihtoehdon tulee olla tarjolla ja saatavilla kaikille. Haluamme eri tavoin välittää jokaiselle lapselle ajatuksen siitä, että hänellä on mahdollisuus ilmaista mielipiteensä."

Nykyelämän taitoja kouluunkin

Mirkka Jalonen-Alava on tyytyväinen työssään kertyneeseen kansainväliseen kokemukseen lasten osallisuudesta. Hänestä Suomi on edelläkävijä sen oivaltamisessa, että lasten ja nuorten mielipiteistä on oikeasti hyötyä. Hän soisi koulujen myös nykyistä enemmän ottavan huomioon lasten yksilöllisyyden, esimerkiksi ryhmäkokoja päättäessään.

"Pitäisi painottaa nykyajan sosiaalisen elämän taitoja, kuten vuorovaikutus- ja media- taitoja. Turvallisessa ympäristössä nämä kehittyvät parhaiten", tuleva erityisopettaja sanoo.

Mirkka vaihtaa keväällä työnsä lapsiasiavaltuutetun toimistolla taas erityispedagogiikan opintoihin ja viimeistelee vankilakokemuksista selviytymiseen liittyvän yhteiskuntapolitiikan gradutyönsä valmistuakseen ammatteihinsa. Myöhemmässä vaiheessa häntä kiinnostaisi jälleen tutkijan ja asiantuntijan työ.

Työn lisäksi hänelle ovat tärkeitä oma puoliso ja molempien lapsuudenperheet sekä "filosofiset keskustelut ystävien ja kenties tuntemattomienkin kanssa".  Vapaa-aikaan kuuluu myös bändi, jonka lyriikkapohjaista tyylilajia Mirkka kuvaa käsitteillä "post-rock".

"En koskaan väsy siihen, että taiteella on sanomaa."