Lapsiasiavaltuutetun lausunto eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle hallituksen esityksestä eduskunnalle lastensuojelulaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi ml. asiaan yhdistetyt toimenpidealoitteet
Diaarinumero:
LAPS/156/2026
Päivämäärä:
17.11.2026
Viite: Sosiaali- ja terveysvaliokunta keskiviikko 18.11.2026 klo 09.30 / HE 182/2026 vp / Asiantuntijapyyntö
Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeussopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasiavaltuutettu arvioi hallituksen esitystä yleissopimuksen näkökulmasta.
Hallituksen esityksen keskeinen sisältö
Esityksessä ehdotetaan annettavaksi uusi lastensuojelulaki. Nykyinen lastensuojelulaki kumottaisiin. Tämä esitys toteuttaa uudistamisen toista vaihetta.
Esitys kytkeytyy samanaikaisesti eduskunnalle annettavaan hallituksen esitykseen laiksi sosiaalihuoltolain muuttamisesta. Sosiaalihuoltolaissa säädettäisiin jatkossa uudesta lapsiperheiden tuen palvelusta, ja osa nykyisistä lastensuojelun avohuollon tukitoimista yhdistettäisiin kyseiseen palveluun. Muutoksilla edistettäisiin hallitusohjelman mukaista varhaista tukea, moniammatillista lapsiperhetyötä ja lastensuojelun avopalveluja painottavaa palvelurakennetta.
Esityksen mukaan nykyisen lastensuojelulain rakennetta ja sääntelyä selkiytettäisiin kokonaisuutena. Samalla lastensuojelun asiakkuuden alkamista sekä huostaanoton ja sijaishuollon järjestämiseen velvoittavaa sääntelyä muutettaisiin. Tavoitteena on selkiyttää sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain välistä rajapintaa sekä hallitusohjelman mukaisesti tukea hyvinvointialueita uudistamaan palvelujaan perustuen palvelujen tarkoituksenmukaiseen porrastukseen sekä siirtämään painopistettä perustasolle.
Lisäksi kevennettäisiin lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän velvoitteita sekä mahdollistettaisiin lastensuojelulaitosten nykyistä joustavampi henkilöstön käyttö. Esityksellä mahdollistettaisiin turvahenkilöiden käyttö lastensuojelulaitoksissa sekä selkiytettäisiin Suomen viranomaisten toimivaltaa eräissä rajat ylittävissä tilanteissa. Lisäksi uudistettaisiin lastensuojelun edunvalvontaa koskevaa sääntelyä.
Yhteenveto lapsiasiavaltuutetun kannanotoista
- Lastensuojelulain uudistaminen on kannatettavaa ja monet muutokset ovat tervetulleita, mutta hajanainen uudistaminen ja keskeisesti muutosta kaipaavien kokonaisuuksien puuttuminen uudistuksesta on valitettavaa.
- Painopisteen siirtäminen varhaiseen tukeen on perusteltua.
- Lapsen oikeus suojeluun ei saa vaarantua hallinnollisten epäselvyyksien vuoksi.
- Lasten tulee saada tarpeidensa mukaiset palvelut säästöpaineista huolimatta.
- Sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain rajapintaan liittyy edelleen epäselvyyksiä.
- Sosiaalityöntekijöiden kokemusten mukaan kiireellisen sijoituksen 30 päivän määräaika on jo nykyisellään haastava.
- Läheisverkostojen selvittämisen vahvistaminen voi olla perusteltua, mutta niiden toimivuudesta on vähän tutkimustietoa.
- Kodin ulkopuolinen sijoitus vankilan perheosastolle tulee turvata ikärajoiltaan joustavasti.
- Perusteluissa tulisi korostaa sosiaalityöntekijän velvollisuutta kotikäynteihin.
- Alaikäisten osalta jälkihuoltosääntely muistuttaa pitkälti avohuollon tukitoimia.
Lapsiasiavaltuutetun kannanotot
Yleistä
Lapsiasiavaltuutettu on eduskunnalle luovuttamassaan kertomuksessa helmikuussa 2022 esittänyt, että Suomessa tulee toteuttaa lastensuojelulain kokonaisuudistus. Lapsiasiavaltuutettu pitääkin useita esitettyjä muutoksia tervetulleina uudistuksina. On esimerkiksi ehdottoman myönteistä, että uusi laki pyrkii selkeyttämään sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain välistä rajapintaa ja että lapsen ongelmiin pyritään vastaamaan peruspalveluissa mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Lisäksi on myönteistä, että laissa painotetaan, ettei kiireellistä sijoitusta tule pääsääntöisesti käyttää lapsen pitkään jatkuneiden ja kumuloituneiden ongelmien katkaisemiseen ilman suoraa yhteyttä siihen hetkeen, kun kiireellinen sijoitus tehdään.
On kuitenkin valitettavaa, että lastensuojelulain kokonaisuudistus tehdään vaikeasti hallittavissa ja hahmotettavissa osissa. Lausuntojen laatijoille ja lain tuleville soveltajille on hankalaa, kun esityksiä ja niitä koskevia mietintöjä on useita. Lisäksi merkittäviä kysymyksiä on jätetty ratkaistavaksi kiireellisellä aikataululla aivan hallituskauden loppuun.
Suurin puute jo esitetyissä muutoksissa on se, ettei huostaanoton päätöksentekojärjestelmään ole puututtu. Tältä osin lapsiasiavaltuutettu viittaa jo toteamiinsa näkökohtiin lausunnossa sosiaali- ja terveysministeriölle luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi lapsen erityisestä suojelusta ja siihen liittyviksi laeiksi (8.6.2026, LAPS/56/2026) [1]. On kuitenkin myönteistä, että sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on ehdottaa lastensuojelun päätöksenteko- ja muutoksenhakujärjestelmään tarvittavat lakimuutokset (s. 10).
Lapsiasiavaltuutettu pitää perusteltuna, että vankeuslakiin esitettävien muutosten yhteensovittaminen lastensuojelulakiin tehdään eduskunnassa (s. 9, 267). Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että sen valiokunnalle antamassa lausunnossa esiin nostamiin kohtiin kiinnitetään huomiota. [2]
Nyt käsiteltävässä esityksessä on huomioitu kiitettävästi lapsiasiavaltuutetun kesän 2026 lausuntokierroksella tekemät ehdotukset ja havainnot. Tässä lausunnossa lapsiasiavaltuutettu keskittyykin niihin kysymyksiin, jotka edellyttävät vielä täsmentämistä.
Ilmoitusmenettelyjä koskevaan sääntelyyn otetaan kantaa lausunnossa liittyen hallituksen esitykseen laiksi sosiaalihuoltolain muuttamiseksi (HE 180/2026 vp). Niin ikään huomiot koskien useita toisiinsa linkittyviä lakimuutoksia löytyvät em. lausunnosta.
Ahvenanmaan osalta lapsiasiavaltuutettu korostaa, että lain voimaantulon seurauksena ei saa syntyä tilanteita, joissa lapsen oikeus suojeluun vaarantuu hallinnollisten epäselvyyksien vuoksi.
Esityksen tavoitteet ja rajapinta sosiaalihuoltolain kanssa
Lapsiasiavaltuutettu on huolissaan esityksen osin risteävistä tavoitteista, joilla voi olla vaikutusta lapsen oikea-aikaiseen palvelujen saamiseen. Esityksen osalta korostetaan siihen olennaisesti liittyviä säästötavoitteita (esim. s. 7) ja samalla korostetaan painopisteen siirtymistä perustason palvelujen piiriin (s. 85). Esityksessä todetaan selvästi, että ”ehdotettuihin muutoksiin sisältyvät säästöt haastavat hyvinvointialueiden edellytyksiä tarkoituksenmukaisessa painopisteen siirrossa” (s. 101). Näin ollen lapsiasiavaltuutettu alleviivaa jälleen, että sosiaalihuollon asiakkaiden tulee saada tarpeidensa mukaisia ja oikea-aikaisia palveluja julkisen talouden säästöpaineesta huolimatta. Säästämiseen tähdätään muun ohella lastensuojelulaitoksen henkilöstömitoituksilla (s. 94). Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että henkilöstömitoituksen vaikutuksia on seurattava.
Rajapintaan liittyen lapsiasiavaltuutettu tuo esiin seuraavan huomion avohuollon palveluista. Kuten todettua, nyt käsillä olevan lakiesityksen tavoitteena on muun ohella selventää sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain välistä rajapintaa. Toisaalta esityksessä todetaan, että varatun valmisteluajan vuoksi rajapintaa ei ole voitu selkiyttää niin kattavasti, kuin työryhmä on esittänyt (s. 127). Lapsiasiavaltuutettu katsoi luonnosvaiheessa, että lastensuojelulain ja sosiaalihuoltolain rajapinta on jokseenkin epäselvä siltä osin, milloin siirtyminen lastensuojelun piiriin riittämättömien avohuollon palvelujen vuoksi tapahtuu. Ongelmat eivät ole nyt käsillä olevaa esitystä luettaessa täysin poistuneet. Edelleen nimittäin ehdotetun 41 §:n 2 momentin perusteella lastensuojelun avohuollon tarkoituksena on vastata lapsen suojelun tarpeisiin tilanteissa, joissa sosiaalihuoltolain mukainen tuki ja palvelut tai muut palvelut eivät riitä turvaamaan lapsen edun toteutumista. Samanaikaisesti ehdotetussa 43 §:ssä säädetään, että lastensuojelun avohuollon tukitoimina voidaan järjestää samoja sosiaalihuoltolain 3 luvun mukaisia palveluja. Vaikka 41 § viittaakin velvollisuuteen ryhtyä avohuollon tukitoimiin lastensuojelun asiakkuuden alkaessa ja 43 § taas tukitoimien kavalkadiin, on muotoilu lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan edelleen epäselvä etenkin huomioiden tavoite selkiyttää sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain välistä rajapintaa. Kärjistäen esitystä voi lukea niin, että riittämättömien avohuollon tukitoimien tilalle tarjotaan samoja avohuollon tukitoimia. Asiakkaan tarpeiden näkökulmasta voisi kuitenkin olettaa, että sosiaalihuoltolain mukainen tuki ja palvelut ovat erilaisia kuin lastensuojelulain mukainen tuki ja palvelut.
Määritelmät ja käsitteet
Lapsiasiavaltuutettu pitää erittäin tervetulleena, että luonnosvaiheen jälkeen lain nimikkeen muuttamisesta on päätetty luopua. On myös hyvä, että määritelmät on koottu selkeästi yhteen kohtaan.
Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä
Lapsiasiavaltuutettu kiinnitti luonnosvaiheessa huomiota siihen, että perheen jälleenyhdistäminen ei välttämättä ole lapsen edun mukaista ja suhtautui kriittisesti siihen, että sosiaalityöntekijän tehtävänä olisi myös tällaisissa tilanteissa arvioida perheen jälleenyhdistämisen edellytyksiä. Lapsiasiavaltuutettu kiittää siitä, että nyt käsillä olevassa esityksessä on selvennetty sääntelyn tarkoitusta ja sitä, ettei perheen jälleenyhdistäminen ole ehdoton tavoite lapsen edun kustannuksella (s. 167).
Kiireellinen sijoitus
Lapsiasiavaltuutettu pitää perusteltuna, että kiireellisen sijoituksen mahdollinen jatkaminen säilyisi nyt käsillä olevan esityksen mukaisesti ennallaan 30 päivän pituisena. Toimenpidealoitteeseen 49/2026 vp liittyen lapsiasiavaltuutettu toistaa jo luonnosvaiheessa esittämänsä näkökohdan, joka perustuu lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden tapaamiseen huhtikuussa 2026. Nykyinenkin määräaika on ammattilaisten mukaan liian lyhyt silloin, kun kiireellisen sijoituksen kuluessa ryhdytään valmistelemaan huostaanottoa. Etenkin tilanteissa, joissa asiakirjoja täytyy kääntää eri kielille ja asioinnissa tarvitaan tulkkauspalveluja, 30 päivän määräaika koetaan liian lyhyeksi. Lapsiasiavaltuutettu pyytää valiokuntaa huomioimaan tämän käytännön ongelman, sillä joillain alueilla vieraskielisten asiakkaiden osuus on huomattava. Asioista vastaava sosiaalityöntekijä ei myöskään voi siirtää muiden asiakkaiden asioita täysin sivuun huostaanottoa valmistellessaan.
Kuten todettua, on erittäin tervetullutta, että päätös lapsen kiireellisestä sijoituksesta kohdentuisi nykyistä selkeämmin tilanteisiin, joissa lapsen hyvinvoinnin, kasvun ja kehityksen turvaaminen vaatii kiireellisiä ja välittömiä turvaamistoimia.
Läheisverkostosijoitus
Esityksen luonnosvaiheessa lapsiasiavaltuutettu kiinnitti huomiota läheisverkostosijoituksen painottamiseen ennen huostaanoton ja sijaishuollon järjestämiseen ryhtymistä. Nyt käsillä olevassa esityksessä ei ole enää viittausta läheisverkostosijoitukseen, vaan ehdotetun 50 §:n 2 momentin 2 kohdassa edellytykseksi on asetettu se, ettei lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 7 §:ssä tarkoitetun lapsen huoltoa koskevan sopimuksen vahvistamiselle ole edellytyksiä.
Esityksessä todetaan seuraavaa: ”Jos lapsen tilanne voidaan turvata niin, että hänen läheisverkostostaan löytyy lapsen kannalta sopiva henkilö huolehtimaan hänen hoidostaan, kasvatuksestaan ja huollostaan, on selvitettävä edellytykset lapsen huoltoa ja asumista koskevalle sopimukselle tai tuomioistuimen määräyksen hakemiselle” (s. 192). Tämän ratkaisun arvioidaan ”lisäävän läheisverkostojen systemaattisempaa ja tehokkaampaa selvittämistä sekä vahvistavan läheisten mahdollisuuksia osallistua lapsen hoidon ja huolenpidon järjestämiseen” (s. 115). Läheisverkostosijoitusten ensisijaisuuden vahvistamista korostetaan myös toimenpidealoitteessa TPA 44/2026 vp.
Tämä ei välttämättä ole huono asia, mutta samalla lapsiasiavaltuutettu muistuttaa, että lapsen sijoituksia läheisverkostoon tehdään Suomessa vuosittain noin tuhat, mutta tutkimusta niiden onnistumisesta ei juuri ole. On tärkeää, että sijaisperheeksi ryhtyville läheisille järjestetään riittävä koulutus sijaisperheenä toimimisesta ja että lapsen tilannetta arvioidaan läheisverkostosijoituksissa samojen kriteerien mukaisesti kuin muitakin sijaishuoltojärjestelyjä.
Kodin ulkopuolinen sijoitus vankilan perheosastolle
Mitä tulee lapsen sijoittamiseen vankilan perheosastolle yhdessä huoltajan kanssa, lapsiasiavaltuutettu totesi jo luonnosvaiheessa pitävänsä nykyistä ja ehdotettua sääntelyä monella tapaa ongelmallisena ja pyytää valiokuntaa kiinnittämään huomiota seuraavaan:
Sääntelyn tulisi mahdollistaa, että myös kaksi vuotta täyttänyt mutta alle kolmevuotias lapsi voidaan lapsen edun sitä välttämättä vaatiessa sijoittaa vankilan perheosastolle. Alle 3-vuotias lapsi on yhä hyvin pieni ja huoltajaansa kiintynyt. Lisäksi lapsiasiavaltuutettu esittää, että lapsen sijoitusta tulee voida jatkaa senkin jälkeen, kun hän on täyttänyt kolme vuotta, mikäli lapsen etu sitä välttämättä vaatii.
Lapsiasiavaltuutetun tietoon on tullut tilanteita, joissa perheosastolle sijoitettu lapsi on ehtinyt täyttää kolme vuotta huoltajan rangaistuksen jatkuessa. Toisinaan on jopa ollut niin, että rangaistuksen toimeenpano on viivästynyt huoltajasta johtumattomista syistä, kuten vankiloiden ruuhkautumisesta johtuen, ja lapsi on tästä johtuen ehtinyt vankeusrangaistuksen jatkuessa täyttää kolme vuotta. On kohtuutonta, että lapsi jouduttaisiin näissä tilanteissa erottamaan huoltajastaan vain sen tähden, että lakiin on määritelty ikäraja. Kolmen vuoden ikäraja voi johtaa lapsen huostaanottoon, vaikka huostaanoton edellytykset eivät muutoin täyttyisi.
Lapsiasiavaltuutettu esittää, että kolmen vuoden ikärajan estämättä lapsen kasvuolosuhteista tehtävässä kokonaisarvioinnissa otetaan huomioon kasvuolosuhteet lapsen vanhemman kanssa, lapsen ja hänen vanhempansa välinen suhde ja kanssakäyminen, kuten se, onko lapsi ollut vanhempansa hoidossa ennen vankeusrangaistusta.
Lapsiasiavaltuutettu muistuttaa tässä yhteydessä hiljattaisesta YK:n lapsen oikeuksien komitean päätöksestä, jossa komitea toteaa sijoituksista, että yleissopimuksen mukaan etusija on annettava perhesuhteiden säilyttämiselle ja hoivan jatkuvuuden turvaamiselle.[3] Kokonaisarvioinnissa lapsen etua määriteltäessä olisi otettava huomioon vanhemman jäljellä olevan vapausrangaistuksen pituus, mitä palveluja ja tukea lapsi tarvitsee, ja miten lapsi käyttää peruspalveluja, kuten varhaiskasvatusta. Esimerkiksi Virossa kolmen vuoden ikärajasta voidaan joustaa yksittäisissä tapauksissa silloin, kun se on lapsen edun kannalta perusteltua.
Lisäksi lapsiasiavaltuutettu ilmaisee tässäkin yhteydessä huolensa siitä, että vankeutta suorittava vanhempi ei voi saada Kelan maksamaa vanhempainpäivärahaa vankeusaikanaan (sairausvakuutuslaki (1224/20024), 9 luku 10 § 2 momentti), vaikka hänellä olisi lapsi huollettavanaan. Lapsiasiavaltuutettu on vankilan perheosastolla vieraillessaan saanut tietoonsa, että vanhemmilla on vaikeuksia hankkia lapsille näiden tarvitsemia perustarvikkeita, sillä vankilan käyttörahaa ei ole mitoitettu lapsen tarpeisiin. Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että lakia tarkastellaan mainituilta osin uudelleen ja lapsen etu huomioiden.
Menettelysäännökset
Ehdotetussa 34 §:ssä säädetään lapsen ja sosiaalityöntekijän välisistä tapaamisista ja mahdollistetaan tapaamisten järjestäminen etänä. Säännöskohtaisissa perusteluissa korostetaan etätapaamisten poikkeuksellisuutta.
Lapsiasiavaltuutettu kiittää näkemystensä huomioimisesta sikäli, että perusteluista on poistettu maininta pitkistä välimatkoista etätapaamiset oikeuttavana perusteena. Lapsiasiavaltuutettu kuitenkin edelleen toivoo, että perusteluissa mainitaan sosiaalityöntekijän velvollisuus kotikäynteihin.
Kotikäynnit ovat tehokkaimpia tapoja tuottaa arviointitietoa lapsen tilanteesta. Kotikäynnit osoittavat lapselle ja vanhemmille, että heidän arkensa kiinnostaa työntekijöitä. Lisäksi kotikäynti on toimiva tapa toteuttaa sosiaalista muutostyötä. Lienee syytä ottaa vakavasti esitetyn lain 10 §:n 1 momentin 1 kohta, jonka perusteluissa todetaan, että tarkoituksena on selkiyttää sosiaalityön roolia lapselle annettavan tuen keskeisimpänä ja ensisijaisena muotona, sekä korostaa lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän ammatillista vastuuta lapsen kokonaistilanteen arvioinnissa ja tuen toteuttamisessa.
Lapsiasiavaltuutetulle on epäselvää, miten nämä hienot tarkoitukset voivat toteutua, mikäli sosiaalityöntekijä ei tapaa asiakkaita säännöllisesti heidän kotonaan. Kotikäyntien tunnistaminen neuvonnan, ohjauksen ja tuen muotona kun löytyy kuitenkin sosiaalihuoltolakia koskevasta hallituksen esityksestä HE 180/2026 vp.
Jälkihuolto
Alaikäisille annettavan jälkihuollon osalta lapsiasiavaltuutettu toteaa, että kun jälkihuollon sisältö muodostuu pitkälti lastensuojelun avohuollon tukitoimista, olisi perusteltua arvioida, onko pikemminkin kyse siitä, että lapsi sijoituksen/huostaanoton jälkeen kotiutuu ja hän sen jälkeen tarvittaessa jatkaa avohuollon tukitoimien piirissä (s. 249). Kyse ei siis varsinaisesti ole jälkihuollosta vaan edelleen jatkuvasta lastensuojelupalvelujen tarpeesta.
Toimenpidealoitteista TPA 28/2026 vp ja TPA 55/2025 vp
TPA 28/2026 vp
Lapsiasiavaltuutettu on sosiaali- ja terveysministeriön kanssa käymissään keskusteluissa aiemmin ehdottanut vuoden 1936 lastensuojelulain tapaista ”varoitusmenettelyä”, jossa asiakkaille selkeästi todettaisiin, millaiseen työskentelyyn heidän on sitouduttava ja millaisten asioiden elämässä on muututtava, jotta lapsen huostaanotolta vältyttäisiin.
Kiinnostusta tähän ehdotukseen ei ole ollut, mutta nyt kun avohuollon tukitoimien velvoittavuudesta keskustellaan, tulee harkittavaksi myös tällainen suunnitelmallisen asiakastyön astetta tiukempi toteuttamistapa.
Palvelujen porrastamisen osalta lapsiasiavaltuutettu korostaa olevan epäselvää, missä määrin toimenpidealoitteessa esitetty ongelma johtuu nykyisten palvelujen vapaaehtoisuudesta ja missä määrin palvelujen tarkoituksenmukaisuudesta, oikea-aikaisuudesta ja saatavuudesta.
Lapsiasiavaltuutettu kannattaa ajoissa toteutettuja ja perheen tarpeeseen vastaavia avohuollon toimia, joiden tulee vastata perheen tarpeisiin. Kysymykseen liittyy vahvasti lapsiasiavaltuutetun lausunnossaan aiemmin esiin nostama jännite säästötavoitteiden ja perustason palvelujen priorisoinnin välillä.
TPA 55/2025 vp
Lapsiasiavaltuutettu pitää perusteltuna pitää erillään hoidolliset toimenpiteet ja sellainen kiinnipitäminen, joka merkitsee puuttumista lapsen henkilökohtaiseen vapauteen. Terminologian sijaan keskeistä on, että sääntelystä löytyy selkeät edellytykset sekä lapsen oikeuksien suojaamiselle että turvalliselle toiminnalle. Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että ehdotetun 97 §:n soveltamisalaan kuuluvat tpa:ssa kuvatut tilanteet.
Lopuksi
Lopuksi lapsiasiavaltuutettu haluaa todeta, että lastensuojelulain kokonaisuudistuksen kaltaisia lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta kriittisen tärkeitä lainsäädäntökokonaisuuksia ei tulisi valmistella ja käsitellä näin tiiviissä aikataulussa. Kun lisäksi samaan aikaan valmistellaan muitakin laajoja lainsäädännön muutoksia, on vaarana, että niin lakien yksityiskohdat, yhteisvaikutukset kuin niistä muodostuva kokonaiskuva jäävät epäselviksi.
Helsinki, 17.11.2026
Elina Pekkarinen Sonja Vahtera
lapsiasiavaltuutettu juristi
[1] Lapsiasiavaltuutetun lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi lapsen erityisestä suojelusta ja siihen liittyviksi laeiksi 8.6.2026
[2] Ks. Lapsiasiavaltuutetun lausunto eduskunnan lakivaliokunnalle hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi vankeuslain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi, LAPS/127/2026, 9.9.2026.
[3] CRC/C/101/D/146/2021, kohta 9.8.