Lapsiasiavaltuutetun lausunto eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle hallituksen esityksestä laiksi sosiaalihuoltolain ja siihen liittyvien lakien muuttamisesta
Diaarinumero:
LAPS/159/2026
Päivämäärä:
17.11.2026
Viite: Sosiaali- ja terveysvaliokunta keskiviikko 18.11.2026 klo 9.30 / HE 180/2026 vp / Asiantuntijapyyntö
Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeussopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasiavaltuutettu arvioi hallituksen esitystä yleissopimuksen näkökulmasta.
Yhteenveto lapsiasiavaltuutetun kannanotoista
- Esityksen tavoite sujuvoittaa sosiaalihuoltoa ja painottaa asiakkaiden oikea-aikaista tukea on erittäin kannatettava, ja esityksen ehdotukset tukevat asetettuja tavoitteita monilta osin hyvin.
- Lapsiasiavaltuutettu pitää ehdotuksia hallinnollisen työn keventämisestä ja kirjaamisen vähentämisestä lähtökohtaisesti hyvinä. On kuitenkin huolehdittava siitä, että muutokset eivät vaaranna asiakkaiden tai työntekijöiden oikeusturvan toteutumista.
- Lapsiasiavaltuutettu esittää huolensa siitä, että keskeistä ja voimakkaasti ihmisten perus- ja ihmisoikeuksiin puuttuvaa sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöä valmistellaan päällekkäin ja limittäin ja että lainsäädännön yhteensovittaminen jää lainvalmistelun viime vaiheeseen. Lastensuojelulain uudistus ja lukuisat muut sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön uudistukset liittyvät monin tavoin toisiinsa.
- Lapsiasiavaltuutettu painottaa, että asiakkaiden tulee saada tarvittaessa tarpeidensa mukaisia sosiaalipalveluja eikä julkisen talouden säästöpaine saa johtaa siihen, että sosiaalihuolto supistuu ainoastaan ammatilliseksi asiantuntijatyöksi.
- Ylätasolla säädetty lapsiperheiden tuki voi heikentää lapsiperheiden tuen yhdenvertaista toteutumista, jos joustavaa sääntelyä hyväksikäyttäen palveluja järjestetään ”säästöt edellä” -ajatuksella.
- Lapsiasiavaltuutettu ei kannata kasvatus- ja perheneuvonnan liittämistä uuteen lapsiperheiden tukipalveluun. Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että kasvatus- ja perheneuvonnasta tulisi jatkossakin säätää erikseen.
- Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että sosiaalihuoltolakiin siirretty lastensuojeluilmoituksia koskeva sääntely ohjaa edelleen ajatusta siihen suuntaan, että ilmoituksen yhteydessä tulee arvioida ilmoitustyyppiä. Jos aidosti tavoitellaan ilmoitusprosessien yhdenmukaisuutta ja sujuvoittamista, vaatisi se sääntelyn selkeämpää tukea.
- Lapsiasiavaltuutettu suhtautuu suurella varauksella siihen, että erityistä tukea tarvitsevan lapsen omatyöntekijöille ei säädetä asiakasmitoitusta, ja ehdottaa valiokunnalle, että se harkitsisi asiaa vielä uudelleen.
- Lapsiasiavaltuutettu pitää välttämättömänä, että erityistä tukea tarvitsevien lasten omatyöntekijöiden asiakasmääriä sekä mahdollisuuksia työskennellä lasten kanssa ja tavata lapsia riittävästi seurataan ja arvioidaan aktiivisesti sekä alueellisesti että valtakunnallisesti lain voimaantulosta alkaen.
- Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksukorotuksia olisi tärkeää tarkastella paitsi nyt käsillä olevan muutosehdotuksen näkökulmasta, myös kokonaisuutena eri tilanteissa olevien lasten ja lapsiperheiden kannalta.
Lapsiasiavaltuutetun kannanotot
Aluksi
Lapsiasiavaltuutettu keskittyy lausunnossaan arvioimaan erityisesti lapsille ja lapsiperheille tarjottavien sosiaalihuollon palvelujen sääntelyä ja nostaa esiin esityksen ongelmallisia kohtia. Hallituksen esitykseen liittyy kiinteästi lastensuojelulain uudistuksen 2. vaiheen hallituksen esitys (HE 182/2026 vp). Lapsiasiavaltuutettu antaa siitä erillisen lausunnon valiokunnalle samanaikaisesti.
Toteamme aluksi, että esityksen tavoite sujuvoittaa sosiaalihuoltoa ja painottaa asiakkaiden oikea-aikaista tukea ovat erittäin kannatettavia ja esityksen ehdotukset tukevat asetettuja tavoitteita monilta osin hyvin.
Lapsiasiavaltuutettu kuitenkin huomauttaa, että hallinnollista työtä ja kirjaamista vähennettäessä on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että se ei saa johtaa asiakkaiden ja työntekijöiden oikeusturvan vaarantumiseen. Nyt tehtävät hallinnollista työtä ja kirjaamisvaatimuksia vähentävät muutokset korostavat tarvetta selkeään ja saavutettavaan tiedottamiseen oikeusturvakeinoista sekä vaatimusta oikeusturvaa toteuttavien prosessien nopeudesta ja sujuvuudesta. Korostamme myös velvollisuutta huolehtia siitä, että erityisesti 43 ja 44 §:ien mukaiset asiakassuunnitelmat ja asiakaskertomukset täyttävät laissa säädetyt vaatimukset.
Useat samanaikaiset lakimuutokset vaikeuttavat muutosten arviointia
Hallituksen esityksessä on tunnistettu kuusi muuta esitystä, joista tämä esitys on riippuvainen (kohta 10.1). Merkittävin näistä on lastensuojelulain uudistuksen 2. vaihetta koskeva hallituksen esitys. Mainittujen esitysten lisäksi ainakin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen muutoksia koskeva hallituksen esitys (HE 185/2026 vp) on yhteydessä nyt käsiteltävään hallituksen esitykseen. Kohdasta 10.1 käy ilmi, että tarkoituksena on, että esitysten yhteensovittaminen on ajateltu tehtävän pääasiassa eduskunnan käsittelyssä. Tiukassa budjettilakiaikataulussa on ongelmallista, että sääntelykokonaisuuden koherenttiuden varmistaminen jää viime vaiheeseen.
Lapsiasiavaltuutettu esittää huolensa siitä, että keskeistä ja voimakkaasti ihmisten perus- ja ihmisoikeuksiin puuttuvaa sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöä valmistellaan päällekkäin ja limittäin ja yhteensovittaminen jää lainvalmistelun viime vaiheeseen. Kokonaiskuvan muodostaminen kiinteästi toisiinsa liittyvistä esityksistä on vaikeaa ja erilaiset epätarkkuudet, päällekkäisyydet ja aukkopaikat jäävät helposti huomaamatta. Tämä vaikeuttaa huomattavasti niin lainvalmistelijoiden, lausunnonantajien kuin lainsäätäjänkin työtä. Suurin huolemme kohdistuu lopputulokseen: syntyykö lainvalmistelussa toimivaa asiakkaiden oikeusturvaa varmistavaa sääntelyä? Vaarana on, että niin lakien yksityiskohdat, yhteisvaikutukset kuin niistä muodostuva kokonaiskuva jäävät epäselviksi.
Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa lisäksi, että hallituksen esityksessä ehdotetaan muutoksia myös sääntelyyn, joka koskee vasta 1.5.2025 voimaan tullutta lasten ja nuorten terapiatakuuta. Vaikka esityksen mukaan tarkoituksena ei ole muuttaa nykytilaa siltä osin kuin hyvinvointialueilla on velvollisuus järjestää menetelmällistä tukea eikä muuttaa menetelmien sisältöjä tai määrittelyä, tavoitteena on muuttaa käytäntöjä alueilla. Terapiatakuun täytäntöönpano on edelleen käynnissä, eikä sen vaikutuksista ole saatavilla tutkimustietoa vielä paljoakaan, joten nyt tehdään muutoksia, joiden taustalla ei vielä ole riittävästi tietoa terapiatakuun toimivuudesta.
Kommentit muutosehdotuksista
Sosiaalihuollon ammatillinen asiantuntijatyö
Hallituksen esityksen mukaan sosiaalityöstä ja sosiaaliohjauksesta säädetään sosiaalihuollon ammatillisena asiantuntijatyönä. Sosiaalityö ja sosiaaliohjaus eivät enää olisi palveluja, eikä niiden järjestämisestä tehtäisi hallintopäätöstä muutoin kuin asiakkaan sitä erikseen pyytäessä (44 a § 3 momentti).
Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että sosiaalihuollon kokonaisvaltaista tukea painotetaan palvelukeskeisyyden sijaan. Ehdotukset sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen roolin vahvistamisesta ovat siten kannatettavia. Säännöstasolla prosessin alkuvaiheessa kyse on siitä, että palvelutarpeen arvioinnin sijaan tehdään tuen tarpeen arviointi. Tuen tarpeen arvioinnissa tulee jatkossakin arvioida asiakkaan palvelutarvetta. Tällä terminologisella muutoksella ilmennetään nähdäksemme sitä, että ammatillinen asiantuntijatyö ei ole palvelu, josta tehdään hallintopäätös. Onnistuakseen muutos edellyttää ennen kaikkea sitä, että koulutettujen ammattihenkilöiden (huomioiden eri asiakasryhmät, kuten lapset, iäkkäät, vammaiset jne.) resursointi sosiaalihuollon neuvontaan ja ohjaukseen (6 §) sekä sosiaalityöhön ja sosiaaliohjaukseen (15 §) on riittävää.
Lapsiasiavaltuutettu painottaa, että asiakkaiden tulee kuitenkin edelleen saada tarvittaessa tarpeidensa mukaisia sosiaalipalveluja eikä julkisen talouden säästöpaine saa johtaa siihen, että sosiaalihuolto supistuu ainoastaan ammatilliseksi asiantuntijatyöksi.
Lapsiperheiden tuki
Hallituksen esityksessä lapsiperheitä koskevat palvelut uudistetaan kokoamalla voimassa olevan sosiaalihuoltolain 18 §:n mukainen perhetyö, 29 §:n mukainen kasvatus- ja perheneuvonta sekä lastensuojelulain 36 §:n mukainen tehostettu perhetyö ja kotiin vietävän tai ryhmämuotoisen perhekuntoutuksen muodot uudeksi lapsiperheiden tueksi (18 §). Lapsiperheiden tuen sisältö määrittyy lapsen ja hänen perheensä yksilöllisen tuen tarpeen perusteella, ja palvelu on asiakkaalle maksutonta.
Lapsiasiavaltuutettu pitää perhetyön, tehostetun perhetyön ja kotiin vietävän perhekuntoutuksen yhdistämistä lähtökohtaisesti kannatettavana asiana. Yhtenäinen palvelurakenne vähentää kyseisten palvelujen päällekkäisyyttä. Lapsiasiavaltuutettu kannattaa myös taloudellisen tuen maksamista. Uudistus lisää hyvinvointialueiden vapautta päättää, miten palvelut käytännössä järjestetään ja miten supistuva hyvinvointialueiden rahoitus kohdennetaan palvelujärjestelmän sisällä.
Lapsiasiavaltuutettu suhtautuu sen sijaan varauksella kasvatus- ja perheneuvonnan liittämiseen uuteen lapsiperhepalveluun. Kasvatus- ja perheneuvonnan säilyttäminen itsenäisenä laissa säädettynä palveluna varmistaisi paremmin sen toteutumisen yhdenvertaisesti koko maan tasolla. Kyse on ennaltaehkäisevästä, matalan kynnyksen palvelusta, jolla voidaan ehkäistä raskaampien palvelujen tarvetta. Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että YK:n lapsen oikeuksien komitea painottaa vanhempien keskeistä roolia etenkin pienempien lasten hyvinvoinnissa.[1] Myös viimeisimmissä Suomea koskevissa loppupäätelmissään komitea suositteli, että Suomi tehostaa perheille annettavaa tukea ja tarjoaa perheneuvontaa.[2]
Huolimatta pääasiallisesti myönteisestä kannastaan nykyisten palvelujen yhdistämiseen, lapsiasiavaltuutettu tunnistaa riskin siihen, että erillisten palvelujen järjestämisvastuun poistaminen johtaa palvelujen järjestämiseen ”säästöt edellä”. Tavoitteet asiakasprosessien selkeyttämisestä, yksinkertaistamisesta ja joustavoittamisesta voivat jäädä toissijaisiksi. Lapsiasiavaltuutettu esittää huolensa myös alueellisen eriarvoisuuden lisääntymisestä. Edellä mainitut riskit tunnistetaan hallituksen esityksessäkin (s. 195–196), jossa todetaan, että sääntelyn joustavoittaminen edellyttää huolellista toimeenpanoa, jotta lasten yhdenvertaisuus ja oikeusturva eivät heikkene.
Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan on tässäkin kohdin välttämätöntä, että muutosten vaikutuksia seurataan ja arvioidaan aktiivisesti sekä alueellisesti että valtakunnallisesti lain voimaantulosta alkaen.
Ilmoitukset sosiaalihuoltoon
Hallituksen esityksessä esitetään, että lastensuojeluilmoitusta ja ennakollista lastensuojeluilmoitusta koskeva sääntely siirrettäisiin lastensuojelulaista sosiaalihuoltolakiin. Muutoksen tarkoituksena on, että kaikki lapsia koskevat ilmoitukset käsiteltäisiin yhdenmukaisesti sosiaalihuoltolain mukaisina vireilletuloina, joista säädetään 34 §:ssä. Sosiaalihuoltolaissa säädettäisiin jatkossa sosiaalihuoltoon tehtävästä ilmoituksesta (35 §), sosiaalihuoltoon tehtävästä lastensuojeluilmoituksesta ja ennakollisesta lastensuojeluilmoituksesta (35 a §) ja poliisille tehtävästä ilmoituksesta lapseen kohdistuneesta rikoksesta (35 b §). Kaksi jälkimmäistä säännöstä vastaavat keskeiseltä sisällöltään voimassa olevan lastensuojelulain säännöksiä 25 § ja 25 c §.
Lasten kohdalla ilmoitusvelvollisista tahoista säädettäisiin jatkossa 35.1 §:ssä sekä 35 a §:n 1 momentissa. Hallituksen esityksessä 35 §:n perusteluissa todetaan seuraavasti: ”[m]uutoksella tavoitellaan ilmoituskäytäntöjen systematisointia, yhdenmukaistamista ja selkeyttämistä. Erityisesti ilmoittajatahon näkökulmasta olisi tarkoituksenmukaista, että sosiaalihuoltoon tehtävän ilmoituksen yhteydessä ei tarvitsisi asiasisällön lisäksi arvioida sitä, mikä ilmoitustyyppi tulisi kyseeseen, vaan ilmoituksia koskeva kokonaisuus olisi mahdollisimman johdonmukainen ja selkeä”. Uuden 35 a §:n perusteluissa puolestaan todetaan, että ” [s]ääntelyn siirtämisellä lastensuojelulaista sosiaalihuoltolakiin selkeytettäisiin ja yhtenäistettäisiin lapsia koskevien ilmoitusten kokonaisuutta sekä vahvistettaisiin varhaisen tuen ensisijaisuutta. Ilmoitukset ohjautuisivat nykyistä systemaattisemmin tuen tarpeen arviointiin jo sosiaalihuollon yleislain puitteissa”. Esityksen lapsivaikutusten arvioinnin (kohta 4.2.5.5) mukaan kaikki lapsia koskevat ilmoitukset otettaisiin vastaan yhdenmukaisesti sosiaalihuoltolain mukaisina vireilletuloina. Lastensuojelun asiakkuus alkaisi jatkossa vain niille, joilla arvioidaan olevan lastensuojelulain mukainen tuen tarve.
Kiistämättä sinänsä edellä mainittuja perusteluja, lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan sääntely ohjaa edelleenkin ajatusta siihen suuntaan, että ilmoituksen yhteydessä tulee arvioida ilmoitustyyppiä. Sääntely ohjaa myös ajattelemaan, että ilmoittajan tulee tehdä oma alustava arvionsa myös ilmoituksen kohteena olevan lapsen lastensuojelun tarpeesta, vaikka ehdotetussa sääntelyssä mainitaankin erikseen lapsen tuen tarpeen ja lastensuojelutarpeen selvittäminen (35 a § 1 momentti). Kuten esityksessä todetaan, nykysääntelynkin nojalla hyvinvointialueilla on ollut erilaisia käytäntöjä siitä, mihin lapsia koskevat ilmoitukset ohjautuvat (esim. s. 192).
Ilmoituksia koskevan sääntelyn ja prosessin muutos nykytilanteeseen verrattuna vaikuttaa olevan tosiasiallisesti hyvin pieni, joten on epäselvää, missä määrin sillä onnistutaan saavuttamaan asetetut tavoitteet.
Erityistä tukea tarvitseva lapsi, omatyöntekijä ja asiakasmitoitus
Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että erityistä tukea tarvitsevalla lapsella on aina omatyöntekijä, joka olisi koulutukseltaan sosiaalityöntekijä, ja että lapselle tehdään aina asiakassuunnitelma. Sääntely vastaa voimassa olevan lain 42.3 §:ää. Esityksessä ei ehdoteta sosiaalityöntekijäkohtaista asiakasmitoitusta, mikä koskee myös erityistä tukea tarvitsevien lasten kanssa työskenteleviä omatyöntekijöitä.
Lapsiasiavaltuutettu suhtautuu varauksella siihen, että erityistä tukea tarvitsevien lasten kanssa työskenteleville omatyöntekijöille ei säädetä asiakasmitoitusta. Kun uudistuksen tarkoituksena on panostaa varhaiseen tukeen ja vähentää tarvetta raskaampiin lastensuojelun tukitoimiin, sosiaalihuollon tarjoamaan tukeen on panostettava riittävästi. Se, että aiemmin lastensuojelun mukaisia avohuollon palveluja ja tukea saaneet lapset siirretään sosiaalihuoltolain mukaisen tuen piiriin, ei muuta sitä, että nämä lapset tarvitsevat tukea yhtä lailla kuin aiemminkin. Erityistä tukea tarvitsevat lapset tarvitsevat tuekseen ammattitaitoisia työntekijöitä, jotka eivät jatkuvasti vaihdu ja joilla on aikaa tavata lasta ja kuunnella ja kuulla heitä. Tämä tuli esiin myös esityksen valmistelun yhteydessä toteutetuissa lasten kuulemisissa (s. 194). Mitoituksen puuttumisen tunnistetut riskit vievät toteutuessaan juuri päinvastaiseen suuntaan.
Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan lastensuojelussa säädetyn mitoituksen hyödyt, kohtuulliset asiakasmäärät, työn kuormituksen vähentyminen, henkilöstön vaihtuvuuden vähentyminen ja työskentelyn laadun parantuminen, puhuvat vahvasti mitoituksen puolesta myös erityistä tukea tarvitsevien lasten omatyöntekijöille. Mitoituksen haittoja, kuten asiakkuuteen pääsyn viivästyminen ja perheen eri lasten ohjautuminen eri sosiaalityöntekijöiden vastuulle, voidaan pienentää riittävällä sosiaalityöntekijäresurssilla ja sosiaalityön organisointitavoilla, eli samoilla keinoin kuin esityksessä (kohta 4.2.5.5) ehdotetaan vastattavan mitoituksen puuttumisen tunnistettuihin riskeihin.
Lapsiasiavaltuutettu pyytää kohteliaimmin sosiaali- ja terveysvaliokuntaa vielä harkitsemaan, olisiko erityistä tukea tarvitsevien lasten omatyöntekijöille syytä säätää asiakasmitoitus lapsen edun ja osallisuuden varmistamiseksi.
Lapsiasiavaltuutettu pitää joka tapauksessa välttämättömänä, että erityistä tukea tarvitsevien lasten omatyöntekijöiden asiakasmääriä sekä mahdollisuuksia työskennellä lasten kanssa ja tavata lapsia riittävästi seurataan ja arvioidaan aktiivisesti sekä alueellisesti että valtakunnallisesti lain voimaantulosta alkaen.
Asiakasmaksut
Esityksessä ehdotetaan korotuksia asiakasmaksuihin, jotka kohdistuvat myös lapsiin ja lapsiperheisiin. Riskiksi tunnistetaan, että laissa säädetyistä suojakeinoista huolimatta tarpeellisten palvelujen koetaan olevan asiakkaan ulottumattomissa (s. 198). Lisäksi ko. kohdassa huomioidaan, että kotiin annettavia palveluja käyttävien asiakkaiden kohdalla merkitsevää on myös sosiaali- ja terveydenhuollon maksujen yhteisvaikutus.
Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuihin on tehty ja tehdään useampia korotuksia tällä hallituskaudella. Asiakasmaksujen korotuksia olisi tärkeää tarkastella paitsi nyt käsillä olevan muutosehdotuksen näkökulmasta myös kokonaisuutena eri tilanteissa olevien lasten ja lapsiperheiden kannalta.
Lapsiasiavaltuutettu ilmaisee jälleen kerran vakavan huolensa maksukorotusten vaikutuksista erityisesti pienituloisten ja haavoittuvassa asemassa olevien lapsiperheiden toimeentuloon.
Jyväskylä, 17.11.2026
Elina Pekkarinen Merike Helander
lapsiasiavaltuutettu juristi
[1]YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 15 (2013) lapsen oikeudesta nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta (CRC/C/GC/15), kohta 6.
[2] YK:n lapsen oikeuksien komitean loppupäätelmät Suomen yhdistetyistä 5. ja 6. raportista (CRC/C/FIN/CO/5–6), kohta 25.