Lapsiasiavaltuutetun lausunto oikeusministeriölle luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi rikoslain 6 luvun 5 §:n muuttamisesta
Diaarinumero:
LAPS/137/2026
Päivämäärä:
14.10.2026
Viite: VN/26873/2024-OM-110
Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeussopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasiavaltuutettu arvioi luonnosta hallituksen esitykseksi yleissopimuksen näkökulmasta.
Lausunto on annettu lausuntopalvelu.fi:ssä 14.10.2026.
Esitysluonnoksen keskeinen sisältö
Esitysluonnoksessa ehdotetaan muutettavaksi rikoslakia siten, että uudeksi rangaistuksen koventamisperusteeksi säädettäisiin ”tahallisen henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvan rikoksen tekeminen henkilölle, johon tekijä on rikoslain 21 luvun 16 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa suhteessa, oman tai rikoksen kohteena olevan henkilön lapsen läsnä ollessa taikka lapsen nähden tai kuullen, kun rikoksen havaitseminen on omiaan vaarantamaan lapsen terveyttä tai kehitystä, taikka tahallisen henkirikoksen tai törkeän pahoinpitelyn tekeminen henkilölle tämän lapsen tai tähän erityisessä riippuvuus- tai hoivasuhteessa olevan lapsen läsnä ollessa taikka sellaisen lapsen nähden tai kuullen”.
Yhteenveto lapsiasiavaltuutetun kannanotoista
- Esitysluonnoksella ei ole oikeustilaa selkeyttävää vaikutusta.
Lapsiasiavaltuutetun kannanotot
Yleisesti esitysluonnoksesta ja sen tavoitteista
Ehdotetulla sääntelyllä pyritään selkeyttämään voimassa olevaa oikeustilaa (s. 9). Lapsiasiavaltuutettu pitää ehdottoman tärkeänä, että lapsen kehitykselle vahingollisista teoista seuraa oikeasuhtainen rangaistus ja että oikeuskäytäntö on tältä osin yhtenäistä. Lapsiasiavaltuutettu ei kuitenkaan pidä esitysluonnosta tässä muodossaan oikeustilaa varsinaisesti selkiyttävänä.
Nykytila ja sen arviointi -osio on hämmentävä esitysluonnoksen lopputuloksen näkökulmasta. Siinä todetaan varsin selvästi, että rikoslaki mahdollistaa lapsen läsnä ollessa tehdyn rikoksen huomioimisen monella tapaa joko rangaistuksen koventamisperusteena tai itsenäisenä lapseen kohdistuneena rikoksena.
Esitysluonnoksen nykytilan arviointi -otsikon alla esitetty päättely on varsin yksioikoista huomioiden siinä esitetyt arviot voimassa olevan lainsäädännön kattavuudesta. Päättelyketju kulkee jotakuinkin näin: nykysääntely on kattavaa, mutta kattavaa tietoa rangaistuskäytännöstä ei ole, joten ”säätämistä rikoslaissa voidaan pitää kuitenkin asianmukaisena vaihtoehtona” (s. 8).
Perusteena sääntelylle näyttää siis olevan tehty ”linjaus” (s. 4). Linjaus on hallitusohjelman tietopohjaisen lainvalmistelulupauksen [1] näkökulmasta sikäli erikoinen, että tuoreessa työryhmämietinnössä todetaan koventamisperusteen säätämisen erkaantuvan rikoslain yleisten oppien lähtökohdista. [2] Lisäksi valittu linjaus ja lainvalmistelun kiirehtiminen on kummeksuttavaa oikeusministeriössä käynnissä olevan hankkeen kannalta. Esitysluonnoksesta käy nimittäin ilmi, että em. hankkeessa ”arvioidaan, tulisiko rikoslaissa jatkossa näkyä erikseen myös muita rangaistuksen mittaamisessa huomioon otettavia erityisiä seikkoja kuin sellaisia, jotka soveltuvat nykyisten lähtökohtien perusteella yleisiksi koventamis- tai lieventämisperusteiksi”, ja että tällaisena ”seikkana voitaisiin pitää muun muassa rikoksen tekemistä lapsen läsnä ollessa” (s. 15).
Lapsiasiavaltuutettu kannattaa kyllä sitä, että lapsen väkivallalle altistuminen huomioidaan myös rikosprosessissa, mutta pitää esitysluonnoksen näyttöpohjaa heikkona ja sen perusteluja epäselvinä. Kokonaisuutta ei helpota se, että ehdotettu säännös on itsessäänkin vaikeaselkoisesti kirjoitettu siten, että siinä mainitut skenaariot ovat osittain päällekkäisiä.
Lisäksi mitä tulee lasten suojelemiseen lähisuhdeväkivallalta, eivät esitetyt keinot varsinaisesti vastaa siihen. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 19 artikla velvoittaa sopimusvaltiot ryhtymään kaikkiin asianmukaisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin, sosiaalisiin ja koulutuksellisiin toimiin suojellakseen lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta. Lapsen oikeuksien komitea on yksiselitteisesti todennut altistamisen perheväkivallalle kuuluvan yleissopimuksen 19 artiklan soveltamisalan piiriin. [3]
Esitysluonnoksessa toistellaan, että ehdotetun uuden koventamisperusteen tarkoituksena on suojella lapsia läheiseen kohdistuvan tai läheisen tekemän väkivallan havaitsemisesta aiheutuvalta haittavaikutukselta (s. 13). Lapsiasiavaltuutettu oudoksuu tarkoituksen ja keinojen suhdetta sikäli, että muutos, jolla tähdätään soveltamiskäytännön yhtenäistämiseen (kuten sanottua, tietämättä kuitenkaan tarkemmin soveltamiskäytäntöä) ja jolla ei muuteta vallitsevaa oikeustilaa, ei varsinaisesti itsessään suojaa lapsia väkivallan havaitsemiselta ja siitä aiheutuvilta haitoilta.
YK:n lapsen oikeuksien komitea on edellyttänyt, että väkivaltaa kokeneiden lasten tulee saada asianmukaista terapiaa, toipua, sopeutua uudelleen yhteiskuntaan ja saada hyvitystä. [4]
Sääntelyn selkeyttäminen
Vaikka esitetyillä muutoksilla ei todetusti muuteta vallitsevaa oikeustilaa, lapsiasiavaltuutettu pitää esitettyjen muutosten selventämisfunktion näkökulmasta oleellisena, että jatkovalmistelussa kiinnitetään huomiota perusteluihin koventamisperusteen ja rikostunnusmerkistön täyttymisen osalta.
Lapsiasiavaltuutetulle jää nimittäin perustelujen nojalla epäselväksi, miten seksuaalirikosten osalta toimitaan. Esitysluonnoksessa todetaan ensinnäkin, että seksuaalista kajoamista lapseen koskeva rikoslain säännös (RL 20:14) soveltuisi ”joihinkin tilanteisiin, joissa lapsi on havainnut vanhempien välisen seksuaalirikoksen” (s. 6). Soveltamiskäytännön selkiyttämisen kannalta lapsiasiavaltuutettu pyytää jatkovalmistelussa täsmentämään, rajoittuuko RL 20:14 soveltaminen siis vain tilanteisiin, joissa lapsi on nähnyt nimenomaan vanhempiensa välisen seksuaalirikoksen ja tällöinkin ainoastaan joskus?
Edelleen esitysluonnoksessa todetaan, että mikäli kyseessä olisi lapsen läsnä ollessa tehty törkeän pahoinpitelyn sisältämä törkeä raiskaus, voisi teko olla erikseen rangaistava rikoslain 20 luvun 14 §:n nojalla seksuaalisena kajoamisena lapseen (s. 19). Toisaalta todetaan esitetyn koventamisperustesäännöksen koskevan ”useita rikoslain 20 luvussa säädettyjä seksuaalirikoksia” (s. 18).
Erityisesti huomioiden korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2026:25 ja siinä esitetyt näkökulmat nukkuvaan lapseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta ja tämän kehityksen vaarantumisesta, lapsiasiavaltuutettu katsoo, että esityksen perusteluja on syytä täsmentää jatkovalmistelussa.
Lapsiasiavaltuutetulle jää nyt käsillä olevan esitysluonnoksen perusteella epäselväksi erityisesti seksuaalirikosten osalta, missä tilanteissa lapsen läsnäolo tai rikoksen havaitseminen arvioitaisiin koventamisperusteena eikä lapseen kohdistuvana rikoksena. Lisäksi on todettava, että juuri esimerkiksi RL 20:14 alaan kuuluvissa tapauksissa lapsi on asianomistajan asemassa, johon esitysluonnoksessa suhtaudutaan jokseenkin kielteisesti (s. 4) ja perustellaan asiasta säätämistä koventamisperusteena erilliskriminalisoinnin sijaan.
Soveltamiskäytännön selkeyden osalta lapsiasiavaltuutettu kiinnittää vielä huomiota siihen, ettei esitysluonnoksessa varsinaisesti määritellä, mitä lapsen läsnäololla tarkoitetaan, muuten kuin samassa fyysisessä tilassa olemista (s. 17). Lasketaanko samaksi fyysiseksi tilaksi siis esimerkiksi suuressa asunnossa, mutta eri huoneessa oleskelu? Tähän kysymykseen toki otetaan epäsuorasti toisaalla esitysluonnoksessa kantaa todeten, että: ”koventamisperuste soveltuisi todennäköisimmin pienemmissä asunnoissa asuvien perheiden kohdalla” perustuen ”siihen, että lähisuhdeväkivalta tapahtuu tavanomaisesti kodissa ja että tilarajoitteiden vuoksi pienemmissä asunnoissa lapsella on todennäköisemmin näkö- tai kuulohavainto väkivaltatapahtumaan” (s. 14).
Lapsiasiavaltuutettu kuitenkin muistuttaa, että näkö- tai kuulohavainto on läsnäolosta erillinen kysymys, sillä ehdotetun muotoilun mukaan rikoksen tulee tapahtua ”lapsen läsnä ollessa taikka lapsen nähden tai kuullen”. Fyysinen läsnäolo samassa tilassa kaiketi kuitenkin täyttynee, vaikka lapsi olisi syvässä unessa suuren huoneen toisella puolen? Ja toisaalta on huomioitava, että lapselle voi olla todella traumaattista, mikäli hänet on esimerkiksi teljetty rikoksen ajaksi toiseen huoneeseen samassa asunnossa, vaikkei hän reaaliaikaisesti näkisi tai kuulisi tapahtumaa.
Esitysluonnoksen henkilöstövaikutukset ja lasten asema rikosprosessissa
Esitysluonnoksessa arvioidaan, että poliisien tarve lisääntyy 34–52 henkilötyövuodella, syyttäjien tarve lisääntyy 18 henkilötyövuodella ja tuomioistuinten tuomarien ja kansliahenkilökunnan tarve lisääntyy kuudella henkilötyövuodella (s. 11). Samaan aikaan julkisella sektorilla on käynnissä mittavat sopeutukset. Tuoreiden uutisten mukaan esimerkiksi syyttäjien määrä vähenee vuosien 2026–2027 välillä 70 henkilötyövuodella. [5] Uutisissa on ennakoitu, että syyttäjien vähennykset heikentävät syyttäjien mahdollisuuksia osallistua poliisin esitutkintoihin, ja sen seurauksena jo ennestään pitkät oikeusprosessit pitenevät entisestään.
Jotta lapsen oikeudet rikosprosessissa toteutuisivat, prosessin on oltava sujuva ja mahdollisimman lyhyt. Rikos- ja pakkokeinotilastojen mukaan esimerkiksi henkeen ja terveyteen kohdistuneiden rikosten käsittelyjen kesto on alle 18-vuotiaiden asianomistajien kohdalla pysynyt jokseenkin muuttumattomana keskiarvoltaan, vaikka kolme vuotta sitten voimaan tulleiden lakimuutosten oli tarkoitus nopeuttaa lapsiin kohdistuvien rikosten käsittelyä. [6]
Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että lasten turhaa ja heille haitallista kuulemista vältetään rikosprosesseissa. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että lasten kuulemisia olisi kokonaan vältettävä. Onkin huomioitava, että oikeus tulla kuulluksi on lapselle YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 12 artiklan mukaan kuuluva oikeus ja kuulemiseen tulee soveltaa lapsen iän ja kehitysasteen huomioivia käytäntöjä.
Lapsiasiavaltuutettu muistuttaa YK:n lapsen oikeuksien komitean suositelleen Suomen takaavan, että kaikki lapset voivat ilmaista mielipiteensä ja tulla kuulluksi kaikessa heitä koskevassa päätöksenteossa, tuomioistuimissa ja hallintomenettelyissä kiinnittäen erityistä huomiota päätöksentekoon, joka koskee muun ohella perheväkivaltaa. [7] Tästä lähtökohdasta tarkasteltuna on valitettavaa, että esitysluonnoksessa lapsen kuulemista keskitytään lähinnä tarkastelemaan lapselle mahdollisesti aiheutuvan kuormituksen ja rikosprosessin resurssivaikutusten näkökulmasta (s. 9). Lasten kuulemiseksi on kuitenkin kehitetty useita menetelmiä, joita käyttämällä lasten toissijainen uhriutuminen on vältettävissä.
Mikäli lakihankkeella ei olisi niin kiire, olisi kaiketi mahdollista arvioida, miten ja kuinka paljon lasten kuulemisia on toteutettu koventamisperusteiden nykysoveltamiskäytännössä. Huomioiden esitysluonnoksessa esiin tuotu (s. 9-10) korkeimman oikeuden tulkintakäytäntö koventamisperusteen soveltamisen näyttökynnyksestä (edellyttää vastaavaa näyttöä kuin rikoksesta tuomitseminen), lapsiasiavaltuutetulle jää epäselväksi, miksi ehdotettu koventamisperuste sujuvoittaisi rikosprosesseja ja vähentäisi lasten kuulemista nykytilaan verrattuna.
Lausuntoaika
Esitysluonnos on ollut lausunnoilla 24.9.–15.10.2026 eli kolme viikkoa. Näin lyhyttä aikaa ei voi pitää perusteltuna.
Helsingissä 14.10.2026
Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu
Sonja Vahtera, juristi
[1] ”Hallitus edistää lainvalmistelun laadukasta ja tietoperusteista vaikutusarviointia sekä sääntelykeinojen punnintaa.” Vahva ja välittävä Suomi: Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma 20.6.2023, Valtioneuvoston julkaisuja 2023:58, s. 9.
[2] Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjumisesta annetun direktiivin täytäntöönpano – Työryhmän mietintö, Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2026:26, s. 197.
[3] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 13 (2011) Lapsen oikeus olla joutumatta minkäänlaisen väkivallan kohteeksi (CRC/C/GC/13), kohta 21.
[4] YK:n lapsen oikeuksien komitean loppupäätelmät Suomen yhdistetyistä viidennestä ja kuudennesta raportista (CRC/C/FIN/CO/5-6), kohta 23.
[5] Valtakunnansyyttäjä Ari-Pekka Koivisto luonnehtii tulevia henkilöstövähennyksiä katastrofaalisiksi ja juristiliitto järkyttäviksi.
[6] Ks. HE 144/2022 vp.
[7] CRC/C/FIN/CO/5-6, kohta 19.